USKONTO INSTITUUTIOIDEN VAHVISTAJANA 1970-luvun papinkoulun jälkeen oltuani srk:assa töissä ja toistettuani samoja kaavoja ja fraaseja alkoi vanha syyhy totuuteen polttaa. Siksi jatkoin opintoja esim. kulttuuriantropologiassa ja sieltä jäi mieleen järkky toteamus uskonnosta: ”Uskonnon tehtävä yhteiskunnassa on vahvistaa instituutioiden arvoja!” Minua puistatti ja sanoin itselleni ja kirkon virkamiehille lopullisesti: Ei kiitos! Viran rajoissa laajensin saarnoja opiskellen: Raamatun selitysoppia, teologiaa, kotikäyntejä. Puheissani esittelin löytöjä niin paljon kuin mahdollista, toisaalta säilyttääkseni hyvän omantunnon ja papinvalan vaatimukset, ja toisaalta pitääkseni työpaikan. Kantelut näyttivät, että Raamatun tutkiminen historiallisesti ja tekstien tulkinta koulutuksen mukaan ei johtaisi ylennykseen, vaan tieni oli kulkeva pois papin oikeuksista ja papinvirasta syytteellä ”kirkon tunnustuksen vastaisuus”. Paras kirjani Raamatun jälkeen on Arne Runebergin teos Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning 1952. Sen avulla ymmärrän kristinuskon pääsanomaa, historian juutalaisen Jeesuksen ”puuhun ripustamista” Golgatalla Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. Jo lapsuudessani tuo surullinen tapaus riipaisi: toisaalta itkin, toisaalta iloitsin, että juuri Jeesuksen tuskien ansioilla minäkin ”pääsisin iankaikkiseen elämään” - kunhan uskoisin. Kärsivä Jumalan Poika oli aivan käsittämätön ristiriita mutta löysin siitä kokemuksellisen idean. Kun kerroin ikäisilleni, ”sain turpiini” ja loukkauksia ”sönkkäämisestä”. Ajattelin silloin: ”Niin sen täytyykin olla?” Valtiokirkkomme ja kirkkojen perinteessä Golgatan jyrkkä mäki on tasoitettu 2000 v aikana. UT:n redaktorit eli toimittajat kirjoittivat evankeliumit 40-90 v Golgatan jälkeen. Kirkko-instituutio alkoi muotoutua virkoineen ja oppeineen; oikeasta opista väiteltiin; se rajattiin; harhaopettajat tapettiin ja 300-luvulla Rooman jumal-keisari painoi sotilaan saappaalla pysyvän jäljen kirkkolaitokseen – kirkon ylipappina, kirkon päänä Jumalan jälkeen ja politikoi suosikki-piispoilla ”oikean opin” ihmisten kalloon tukemaan globaalin eli ”ekumeenisen” keisarikunnan hallintoa. Silloin valtiokirkosta tuli yhteiskunnan instituutioiden arvojen vahvistaja - aina meille asti! Uskontohistoria näyttää, että Jeesuksen murha Golgatalla oli seremoniallinen, rituaalinen näytelmä, joka rakentui Lähi-idän kansojen vuosituhantisesta perinteestä. Juutalaisella maaperällä ”paaluun kiinnittäminen”, ”hirteen ripustaminen”, ”ristiinnaulaaminen” juontui juutalaisten evakkoajasta Persiassa 500 v aikaisemmin, roomalaisten Saturnus-jumalan seikkailuista, ym.. Golgatan riitissä kerrattiin menneisyyden varjoja ja näyteltiin entiset kriisit roolien kautta - iloisena festivaalina. Jeesukselle lankesi pelissä VT:n Esterin kirjan Hamanin ja ”Isän Pojan” roolit ja Barabbas oli jo nimessään ”isän poika”. Kun kansa huusi ”päästä meille barabbas”, se tarkoitti kumpaakin! Kaaoksessa Pilatus yritti pelastaa Jeesuksen antamalla hänelle myös Esterin kirjan Mordekain roolin mutta raivoisa huuto-äänestys vaati Persian kuninkaan sala-murhaaja Hamanin roolia Jeesukselle! ”Tulkoon hänen verensä meidän ja lastemme päälle” tarkoitti, että roomalaisten kiusaamat juutalaiset mölysivät, että rikolliseksi tuomitun Jeesuksen ”kantama maagis-uskonnollinen voima” pelastaisi heidät jatkossakin roomalaisilta. Yläluokka, synedrium eli ”neuvosto”, yliopisto ja maan hallitus yhteiskunnallisen asemansa takia piti Jeesusta rikollisena kapinoitsijana, jolle kuului kuolemanrangaistus. Köyhät ystävät pitivät Mestariaan jumal-ihmisenä, Messiaana, ”kuuliaisena Isän ainosyntyisenä Poikana”, uhrina, ”viattomana karitsana”, joka polvistuu, ”nyökkää hymyillen päätä alistumisen merkiksi” ja ”vapaaehtoisesti” ojentaa kurkkunsa teurastajan puukolle. Kirjoitusten tasolla, perinne-teksteistä, entinen murhaaja-Paavali kirjoitti jatkotarinan ”Kristuksesta” ”koko maailmalle” omaa heimoaan, juutalaisia, vastaan. Keisarin perinteen laitoskirkko loi siitä korvausteologian juutalaisia vastaan, koska he tappoivat kristittyjen Jumalan. Perinne siirtyi historiassa tuhansien myöhempien tarinoiden kautta Suomen Ev.-Lut. kirkkoon. Se jankkaa omaa tarinaansa ”tunnustuksessaan”, joka rakentuu 1500-luvun antisemitistisen Lutherin Saksan tarinoille. Niin kristityt itse hioivat tasaiseksi Golgatan mäen, heittivät kiusallisen totuuden roskikseen ja katsovat UT:n juutalaista Jeshuaa kieroon. Rahalla rakennetaan onttoa kultaista vasikkaa ilman uskomis-perinteen juuria! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi nettihaku outokummun pappi luostarinen, alaita linkki