keskiviikko 4. syyskuuta 2024

KIRKKOHERRAN KUMITERÄSAAPPAAT Arne Runebergin uskontohistoriallinen teos Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning 1952 kertoo historian juutalaisen Jeesuksen ”puuhun ripustamisesta” Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. Pappina ja sen jälkeen maallikkona teos on ollut inspiraationi lähde Raamatun jälkeen. Kirjan ideat rikastuttavat uskonperinteemme ymmärtämistä ja paljastavat kirkon keinotekoiset lisukkeet historian matkalla. Nykyajan urbaani atomisodan partaalla elävä tapakristitty kokee kaukaisen sanoman vieraaksi: ”pirun torjuntaa”; ”uskovaisten juttuja!”; ”tässä talossa ei tarvitse käännyttää!” A.R:n kirjan ”hengessä” siirryn nyt kokemukseeni viime kesänä. Opiskeluajalta tuttu ( tässä ) Pekka oli papiksi tultuaankin ystävänäni kuolemaansa asti. Maltillisten saunailtojen keskustelut papintöistä lämmittävät sydäntäni yhä. Viime kesänä Pekan lesken mökillä puhuimme kirkkoherran ( khra ) roolista srk:ssa. Rooli vaikutti myös Pekan puolisoon. Kerroin, että Pekalla maalais-srk:ssa oli ensin ihanteena Isä Gamillon tyyli mustine filttihattuineen, koska häneen, alkuaan köyhään maalaispoikaan, suhtauduttiin kirkon herrana ja vaadittiin, että hänen pitää olla kuten edellinen khra. Minä esittelin Pekalle omaa linjaani alkaen lapsuuteni muistoilla maalta, kun kaupunkilais-poikana pääsin enojeni luo haistamaan maaseudun raitista ilmaa, näkemään ”ammuja”, astumaan niiden lämpimään paskaan ja näin, miten ihanasti metaanijäte pysyi enojen kumiteräsaappaiden kantapäissä. Köyhän lapsen kaipaus ”kodin paremmasta elämästä”, jota vain uskovaisen kodin Jumala voi antaa, loi minulle lapsen täyttymyksen onnesta ihaillessani enojen saappaita ja jänteviä isännän lihaksiaan. Kerroin Pekan leskelle, että Pekalla khrana oli sydämessään vastaava ”alemman tien rooli”, jota hän toteutti tuprutellessaan piippua kulkiessaan srk:n isäntien mailla. Hän pukeutui rennosti t-paitaan, pussihousuihin ja kumiteräsaappaisiin. Kirkkoneuvoston kokouksessa hänellä oli kaltaistensa seurassa ”kovat kaulassa”, mutta ristiriita ”oman maalaispoika”- itsensä kanssa. Hänen tomumajansa ei kestänyt sotaa itseyttä vastaan vaan vei hänet exhaustioiden jälkeen hautaan! Kerrottuani Pekan todellisesta minästä, leski koki tulleensa loukatuksi ja ”rupesi rähjäämään”, että ”Pekalla ei koskaan ollut maalaisten kumiteräsaappaita!” Vanha ystävätär vihastui, vaikka minä arvostin Pekan” jätkä-tyyliä” pappina! Ensiksi ajattelin, että tunnepurkaus oli hoitamatonta surutyötä, mutta asiaa selittää paremmin se, että Pekan puoliso oli myös köyhästä kodista, ja hänelle, kuten Pekalle, uusi khran status merkitsi sosiaalista nousua, pääsemistä khraksi ja juomaan kahvia ruustinnoiden piispan kahvipöydässä. Pieni esimerkkini ei ole pieni: Suhtautuminen kenkiin paljasti pitkän ystävyytemme näennäiseksi, koska ”olimme samassa lirissä” valtiokirkon työntekijöinä ja jonakin hetkenä toinen meistä olisi voinut olla toisen esimies: On tuhoisaa, jos tietää kirkossa työkaverista Nyt maallikkona olen onnellinen, että töissä ollessani toimin minulle sopivan papinroolin mukaan enkä matkinut toisia. Minulle oli tärkeintä tutkia uskon perinnettä ja tuoda sitä srk:n ihmisille viran raameissa. Pekka valitsi tyylin, jolla jo kengistä näkyi UT:n ihanteiden vastaisuus! Hän alistui ja sairastui laitokseen sopivien loppumattomien vaatimusten orjana. Lopulta hänet hylättiin eikä ”kukkaa muu ollu tehny mittää”, (niinkuin ei ollutkaan!) Pekka meni hautaan ”herrojen Eevan” saatossa herrana. Minulle riittää syyllisenä ja kuolevaisena ihmisenä toivova usko UT:n köyhien tyylillä, ilman mitään myöhempiä UT:n jälkeisiä ihmisten keksimiä lisukkeita, oppeja ja tunnustuksia: että saisin olla läheisteni kanssa, vaikkakin pakanana ( = ei-juutalaisena ) ja vielä 2000 v Golgatan jälkeen, toisessa porukassa kuin siinä, joka ( synedrium = neuvosto, maan hallitus, yliopisto, korkein oikeus ) teurastaa Golgatan Jeesus-karitsan, joka niiaa kiusaajilleen myöntymisen merkitsi ja kääntää ”vapaaehtoisesti Isän Poikana” kurkkunsa teurastajan veitselle – turhana ja tarpeettomana ”yhteiskunnan laitosten ”hyvien ihmisten” ilo-karnevaalissa Golgatalla. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi nettihaku outokummun pappi luostarinen alalaita linkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KHALKEDONIN KOKOUKSEN SANATAITEEN USKONTUNNUSTUS V. 451 »Pyhiä isiä seuraten me opetamme kaikki yksimielisesti: (I) on tunnustettava, et...