Tervehtyminen tapahtui niin mielen kuin toiminnan muutoksenkin tasolla. Se alkoi sisältä Jumalan kohtaamisesta ja säteili koko tomumajaan, kummuten ulospäin ihmisten nähtäville. Sairaan ajattelutapa tervehtyi, sitten koko keho ja lopulta vaivoistaan vapaa olisi halannut koko maailmaa. Ilo tarttuu. Yhden ilo levisi koko kylään ystävien kesken. Kateelliset epäuskoisen alkoivat vihata parannettua ja Jeesusta vielä enemmän. Usko Jeesukseen ja Jeesus jakaa ihmiset kaikkina aikoina. Joskus ihmiset ovat minulle selostaneet pelastumisensa hetkeä. ”Syntielämä jäi pois” ja ”kevein askelin olen seurannut Jeesusta sen jälkeen”. Mitä henkilö sanoo, tarkoittaa? Miten valtavan pintapuolinen käsitys joillakin on!? Onneksi hyvä Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa. Pelastumisesta kertominen on hyvä asia. Aina se vie jotakuta eteenpäin. Mutta se saattaa rajata Jumalan työtä ja pitää ihmistä paikallaan, ilman jatkuvaa uskon tarkistamista ja elämän suuntaamista. Uskoon tulossa ei tulla maaliin, päämäärään, vaan uuden alkuun! Että on tullut uskoon, voi tulla kahleeksi, esim. heittää viina pois, joka srk:ssa näyttää olevan ainoa kuolemansynti! Uskoon tulleista haisee hyvin usein itsekehu viinaa enemmän ja useimmin, jolla saa uudet tulokkaat karkoitettua pois. Yhteisössä sokeat taluttavat sokeita. Joskus on kiusallista olla hyvien uskovaisten lähellä. 10 pappis-vuoden aikana näkee jo monenlaista. Itse olen aistinut ahdasmielisyyttä, tunteiden kireyttä, puhumattomuutta, ylenmääräistä todistus-tulvaa ja muiden ihmisten kaikenpuolista aliarvioimista. Minulle tulee kuvottava olo yhteisössä, josta puuttuu rakkauden, rentouden ja uskon ilon henki. En ole itse sen parempi, mutta asian ymmärtäminen omalla kohdalla antaa hyvää järkeä arkiseen kohtaamiseen. Yksityinen ihminen voi kokea pelastuksen makua, kun hän vapautuu omaksi itsekseen, saa yhteyden omiin tunteisiin ja pääsee pois itsevieraantumisesta itsensä kunnioittamiseen ja arvostamiseen ihmisenä, Jumalan luomana. Joka ei tunne itseään, voiko hän tuntea Jeesustakan? Paimenten kedolla ja seimen äärellä ihmiset kokivat iloa. Missä ilo piileksii meidän srk:ssa? Miten se sinne saadaan? Onko kukaan miettinyt? Pelastus UT:n merkityksessä on todella laaja ja syvällinen Jumalan lahja ihmislapselle täällä huteran elämän ja maailman keskellä!