EI FRAASIN PELASTUNUT VAAN TERVE IHMINEN ”Älkää pelätkö,….. teille on tänä päivän syntynyt Vapahtaja…..” LK 2. ”Oletko pelastunut?”, ”milloin tulit uskoon?” ovat hengellisiä fraaseja, joita ihmiset käyttävät usein mutta harvemmin ymmärtävät mitä ne tarkoittavat. Niin käyttää kieltä lapsi. Hän puhuu mutta ei ole selvillä sanomisestaan. Uskonnollinen puhe on leväperäistä, ympäri pyöreää ja toimii omassa kuppikunnassa kahvikupposen äärellä. Siellä ei olekaan tarkoitus ymmärtää vaan olla koolla uskonystävinä. Fraasit ovat tunnussanoja, joilla erotellaan omat ja vieraat, sudet ja lampaat, vilja ja luste. Siten pelastus koskee vain sisäpiiriä. Usko erottaa, kun sen pitäisi yhdistää. Jouluevankeliumin mukaan 1. joulun viettäjät saivat ”suuren ilon”. Alkukielen kreikan Raamatussa sanan Vapahtaja paikalla on Sooteer, joka suomennettuna on vapahtaja, pelastaja, terveeksi tekijä ja eheyttäjä. ”Älkää siis pelätkö enää, on olemassa perusta, että teistä voi tulla vapautuneempia, terveempiä ja ehjempiä ihmisiä.” Eikö olekin iloinen asia uskottavaksi, jouluevankeliumi! Perinteessämme olemme kaventaneet joulun rehevän sanoman pään tiedoksi ja aidan rakentamiseksi ihmisiä vastaan, joista emme pidä. Sooteer on dynaaminen käsite. Se laittaa liikkeelle aivosolut ja jalkamme kiiruhtamaan auttamaan toista ihmistä. Koettuamme pelastuksen kireytemme suupielestä vapautuu, osaamme levätä ja siirrymme mielemme maisemissa ”kuolemasta elämään”. Koska Jeesus on Raamatun Sooteer, hänessä on kaikki se mitä sana tarkoittaa. Hän oli Paavalille ”uusi aadam”, uusi ihminen, uuden ihmisen malli, joka tuli meitä, ”vanhaa aadamia”, vanhaa ihmistä, entistä ihmistä, pelastamaan kaikesta pahasta. Olemme kutsutut toteuttamaan itsessämme tuota uutta ihmistä, uutta ihmiskuvaa. Jeesuksessa toteutui pelastus kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään. Siksi hänen läheisyydessään ihmiset tervehtyivät ja saivat menetetyn takaisin. He tulivat terveiksi, pelastuivat demoneista, piruista, belsebulista, saatanasta ja kaikista riivaajista. He pääsivät Jeesuksen vaikutuksesta ja hänen seurassaan suurempaan hyvinvointiin ja elämänmyönteisyyteen. Kun sokea sai näkönsä, hän kiitti Jumalaa; kun rampa pääsi kulkemaan kylätietä, hän kiitti Jumalaa, ja antoi esimerkin uskostaan. .