torstai 18. heinäkuuta 2024

Kovan paineen alaisena ja helppojen lupausten täyttämänä ihminen taantuu ja menettää aikuisen kontrollin. Lapsen tasolla uskovainen etsii oman äitinsä ja isänsä turvallista kättä. Srk-kokouksessa sellainen löytyykin ja ”kurja syntinen” talutetaan hoippuen askelin ”Herran eteen tekemään parannusta”. Ilmapiiri tuolle ratkaisulle on tuossa vaiheessa niin valmis, että vahvempikin sortuu: tunteet tulevat tulvimalla esiin ja ahdistus laukeaa. ” Kiitos Herralle” hetkellisesti. Mutta entäs pitkäkestoinen sielunhoito? Kuka ottaa vastuun? Saarnamiehet juovat kahvit, kättelevät, pakkaavat laukkunsa ja lähtevät hevosella toiselle paikkakunnalle. Surkea lopputulos syntyy, kun purkamaton viha ja syyllisyydentunteet jätetään oikeasti hoitamatta, peitellään vain nahkan alle ja koristellaan uskon kukkasin. Jos auttaja on liian innokas ”juuri uskoon tullut” helposti kiirehditään Jumalan työn edelle. ”Jumalalla on aikaa”, sanoi eräs pappi. On armoa kysyä, miksi minä autan; mihin minä autan; toiminko vastuullisesti ”hyvässä tarkoituksessa”? Ei Raamatun sanojen lainailu ketään paranna. Herran nimeen vetoaminen kierossa tarkoituksessa on vahingollista. Lainalainen ihminen saarnaa toiselle lakia ja se aiheuttaa lisäpaineita. Evankeliumin sisäistäminen: rakkaus, lempeys ja pitkämielisyys vievät eteenpäin, jos auttaja saa sellaista henkeensä, toimintaansa, suhtautumistapaansa. UT:ssa ihmiset kertovat Jeesuksen evankeliumista. Hän ei jankannut entistä, ”huonoa elämää”, vaan katsoi ihmistä ja auttoi häntä katsomaan tulevaisuuteensa. Hänen lähellään ihmiset saivat sooteeriaa: vapautuivat elämään, tervehtyivät vaivoistaan, eheytyivät rikkinäisyyden kokemuksessaan. Entinen oli mennyt, uusi tullut heidän elämäänsä, ihmissuhteisiinsa ja kaikkeen heidän ympärillä olevaan – heidän vaikutuksestaan taas eteenpäin. Kun UT:n Stefanos makasi kivitettynä kivikasassa, hän näki ”taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan”. Vielä silläkin hetkellä hän säilytti uskossaan evankeliumin perusluottamuksen, että lain teoilla ei nähdä koskaan taivaita vaan ainoastaan sillä, mitä taivaasta annetaan, evankeliumia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KHALKEDONIN KOKOUKSEN SANATAITEEN USKONTUNNUSTUS V. 451 »Pyhiä isiä seuraten me opetamme kaikki yksimielisesti: (I) on tunnustettava, et...