Ihmismielen uumenissa alitajunnassa vaikuttavat muinaisen ihmisen ajatusradat ja oletukset. Ihmisen luomat perusteemat toistuvat meissä aikakaudesta toiseen. Emme pääse irti siitä ihmisestä, joka toteutui aadamissa ja eevassa, perusihmisessä, ihmisen ihmisyydessä. Sillä alalla ihmiskunta ei ole edistynyt pätkääkään tähän päivään mennessä! Taikauskoista eli maagisesta ajattelua tavataan meidän uljaiden kristittyjen piireissä. Miksi Jumalan nimeä ei saa turhaan lausua? Entäs kiroilu-kielto? Eikö niin: Se joka kiroilee, kutsuu kaveria paikalle! ”Vanha aadam” uskoo, että mikä on sanassa, on todellisuudessa. Huomaamattamme oletamme sanoilla olevan salattua voimaa. Sana sattuu, satuttaa, tuntuu! Sanalla on potkua hyvään ja pahaan. Sana ”saatana” tuntuu joistakin hirveän pahalta edes kuulla, toiset käyttävät sitä, kun sylki tuo suuhun. Sanoilla on voimaa, uskotaan uskomatta! Varmasti useimmat meistä pitävät jotakin asiaa pyhänä. Pyhä on arkisen vastakohta perinteellisen ajattelun mukaan: usko, uskonasiat, kirkkosali, kaste, Jumalan sana. Pyhää ei haluta sekoittaa arkeen. UT:ssa pyhää on kaikki Jumalaan liittyvä. Pyhää lähelle tulee tabu, joka tarkoittaa kielletty. Pyhä asia ja esine on aina myös tabu ja päinvastoin: tabu on pyhä. Unet, enteet ja merkit ovat tuttuja kristityille. ”Mitähän uneni merkitsee?. Teemme syy- ja seuraus- suhteita huomaamattamme mitä erilaisimmissa tilanteissa: päättelemme, selitämme, ymmärrämme. Pidemmälle mennään, kun sanotaan: ”Mitä Jumala sanoo sinulle, kun näit noin hirveää unta?” ”Varmasti saat lähiaikoina rangaistuksen!” ”Se oli sinulle enne ja varoitus!” VT ja UT on täynnä tällaista maagista ajattelua. Uskon ymmärtämisen kannalta ei sillä ole mitään merkitystä eikä se ole huonompaa. Kunakin aikakautena ihminen peilaa aikaansa. Ennen ajateltiin ennen ja siinä kentässä kohdattiin Jumalan hyvyys ja kaikki ”taivaan tavarat”. Kun kaivamme sieltä asian ytimen, ymmärrämme tarkoituksen vielä 2000 – 3000 v myöhemmin. Maaginen, taikauskoinen ajattelu, voi häiritä tänään Jeesuksen käsittämistä ja saamista omaan elämään avuksi ja voimaksi matkalle. Uskomisesta tulee jonkinlainen ansio, jolla yritetään mennä taivaaseen toisten ohi; maagisesti voidaan myös lyödä toista ihmistä. Koska hän on niin huono syntisraukka, hän ansaitseekin Herran kuritusta uskovaisen suun kautta. ”Olkaamme vakaat” eli valvokaamme tulee usein ortodoksien suusta ulos. Siinä on järkeä!