EI TAIKAUSKO VAAN KRISTINUSKO ”Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: ”Antakaa minullekin se valta…”” APT 8 Ihmisen uskonnollinen käyttäytyminen on universaalia. Kaikkialla ja kaikkina aikoina hän on uskonut ja uskoo jonkinlaiseen yliluonnolliseen. Uskonto on ihmisen ikäinen. Uskonto on yksi kulttuurin ilmiö. Kättä väännetään tänäkin päivänä ”uskon ja tietämisen” paremmuudesta. Tieteessä on saavutettu huisia tuloksia ihmisen hyväksi ja ihmisen pahaksi, luonnon hyväksi ja luonnon tuhoksi. Uskomisessakin tarvitaan tietoa: luemme Raamatun historiaa Rooman vallan aikaan; Raamatun tekstejä eri kielillä erilaisissa Raamatuissa; jne. Tiede ja usko eivät ole vastakohta-totuuksia! Raamatun tutkimus on edennyt pitkälle. Papit tietävät, mutta eivät voi kertoa asioista srk:lle, jos mieli pitää työpaikka! On monia kaavoja ja teorioita, joilla Raamattua selitetään, tulkitaan, ymmärretään, tulkitaan. Oma srk-piiri ja sen” taivaallinen ihanuus” on pieni sisäänlämpiävä ryhmä, jossa saattaa häkä nousta päähän! Kansaa on pidetty tietämättömyydessä ja pidetään! Sitä se itse on halunnutkin. Kirkkolaki on alistettu eduskunnan säädettäväksi ja eräällä tavalla tavallinen kansa on silloin sanonut aamenensa. Kirkkolailla kansalaiset valvovat valtion ja kirkon instituutioiden kautta uskonnollisuutensa rajoja ja ilmenemismuotoja. Mitä me pelkäämme siinä, että pappi ja kirkon muut opettajat antavat tietoa omasta uskostamme, uskonnostamme ja muusta kirkon elämästä? Emmekö uskokaan Jumalaan ja Jeesukseen? Jos uskoisimme, haluaisimme yhä enemmän tulla sisään uskoon ja uskonnon maailmaan.