EI VASTAUKSIA VAAN KYSELYÄ ”Mutta Puolustaja,.., jonka Isä… nimessäni, hän opettaa teille kaikki, minkä minä olen sanonut.” JH 14 Voimme käsittää Jumalan vastaukset monella tavalla. Jeesus kehotti oppilaitaan rukoilemaan. Osaammeko rukoilla? Haluammeko nähdä sen, mitä jo olemme saaneet? Rukouksillani en pyri vaikuttamaan ulkoiseen maailman enkä edes Jumalaan vaan haluan tarkastella tilannettani. Haluan nähdä siinä jo saamani hyvyyden, elämän annit. Rukous on kyselyä eteenpäin. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Haluan alistua Herrani tahtoon, olla kuulijainen sille, joskin esitän toiveita. Esitän asiani Jeesuksen nimessä, rajaudun jostakin pois, keskityn pääasiaan. Olen puhunut kyselemisestä. Se on minulle tärkeää, jopa pakko. Ei se ole ongelma. Ongelmat ovat muualla! Kyselen, rukoilen. Raamatun usko ihmiselle on vain hyvä asia, kun etsii ideaa: Mitä rakkauden Jumala kurituksessaan ja lempeydessään sanoo minulle, meille, koko maailmalle, jokaiselle, joka uskoo? Kirkon ihannetyöntekijä ja seurakuntalainen ei paljoa kysele uskonasioita, tyytyy kohtaloonsa, hiljaa kumartaa piispan ja pastorin edessä, rakastaa samanmielisiä ja ilkeilee ulkopuolisille, olipa se pappi tai pakana-raukka. Srk:n ihmiset eivät tue kyselyä, odotetaan valmista, otetaan piiriin vastaan valmiita puheita, valmiita kahveeta, valmiita eväitä ja suljetaan päästä pois paha maailma ja ”meidän ihanasta piiristämme”. Kyselystä rangaistaan pappia kirkossa! On alalta kokemusta. Kirkon työntekijä ei saa kysellä asioita, jos joku valittaa asiasta tuomiokapituliin. Pappi on häntä loukannut, kun hän on joutunut epävarmuuteen papin puheiden ja ”sopimattomien saarnojen” takia. Pappi ei saa kysyä mitään, vain antaa valmiita, iankaikkisia, pysyviä vastauksia. Aika vaatimus, mahdoton kellekään. Mitähän Herramme sanoisi kirkon ihanteesta, jos sanoisi, kun katsotaan hänen puheitaan Raamatussa. Oisko jäänyt koko maailman pelastaminen puolitiehen tai kokonaan pois kirkon ihannetta seuraten???????