Oku 4.11.1990 21. K.j.s Kuninkaan virkamies hikoilee Jeesuksen luo. Poika itkee, sairastaa. Huoli mykistää isän. Hän avautuu auttajalle. Miten paljon vaivaa ja kurjuutta täällä, Herra. Eikö joskus voisi olla toisin? Jeesuksen luona lapsi paranee, toipuu, elämä enenee jälleen. Mielensä nousee, ylenee ja kiittävät Jumalaa. Mene, sinun poikasi elää! Elämään kutsuttu, elämän saa! Seis tankit ja aseet itkumuurilla! Nyt on tullut pelastuksen päivä! Istumme kirkossa hiljaa. Täällä ei maailma pauhaa, löydämme rauhaa, ja avaudumme sille, mitä sielumme kaipaa ja ikävöi. Täällä sitä voi kokea, ei samaa hokea vaan pelastavaa reitti kokeilla ja jäädä siihen lepäämään, rauhoittumaan, kukin tavallaan, ylevämpää kokemaan.