LUOJALLE 2.1.1980 Sä Luoja eloon minut loit, elämän annoit. Sen vaistoan, tiedän, ett loppuun riennän. Kuljen kohti määrääsi, antamaasi matkaasi. Matkan aloin syntymässä, päätös kuolemassa. Matkalla muita tapaan, ihmisen lailla. Taaperran lailla ihmisen, tuumien kysellen. Mitkä tarkoitukset näet, mitkä annoit? Niitä päällä maan kyselen ja tuumaan. Milloin huumaan, milloin toiseen laitaan. On värikästä elo tää, kun kaunis sää ja mieli lentoisa. Mutt ei aina poutasää ja tunto riemuisa. Vain tuskaisa. Sun täytyy olla, nähdä, hyväks huono tehdä. Mun osani ja maailman. Yhteinen.