LUMINEN METSÄ. 2.1.1980. Oi kirkkaus, oi kauneus. Mikä muoto, hohto linjakkuus. Vain luminen maisena, kaareva, kalteva. Kertoo vapaudesta, toivosta. Luonto puhut, poistat loput. Mielen virvoitat ja palautat. Lomitse puiden, välitse pensaiden kulkee hiihtäjän tie. Toivon kummulle vie, lohduttaa. Nyt nukkuu metsä, uneksuu kesästä. Ihmisen lailla. Vielä talven selkä, vahva, taittuu vielä. Lumi laskee, Tulevat pääskyt ja hyttyset. Luonto puhuu hiihtäjälle, jokaiselle ymmärtäjälle tavallaan.