Sua kadehdin, katselen. Minä tullut jo olen, mi tullakseen ja jäädäkseen. Pysyen. Mutt sinä. Elämä edessä. Ei vielä päiviä muistossa, harmistuksessa. Saat olla ja elää. Sinä virkistät kyynisen kulkijan. Sulosti tirkistät, viiperrät hymyten. Saat. Ilo sinun, ilo minun. Naurusi nauruni. Mutt nyt jo tiedän: Päivänä murrat mielen. Se on osasi. Mutt nyt, pohja sulle. Pitäisi saada sinulle, että jaksaisit taistella, elon asti illalle. Matkasi. Annat valoa, mulle, tuot äidille. Sinä, lapsi, voit antaa, jopa meitä kantaa.