ERO 2.1.1980 Hän poissa, kaukana toisella paikalla. Minä täällä, kotona paikalla omalla. Aattelen häntä, kaipaan. Tunnen, tuumin. Jään ikävään mielin suruisin. On hyvä olla välillä yksin. Kuulostella, olla, miettiä kaipauksin. Hän tulee taas. Taas toisemme näemme. Hän kukoistaa, me syleilemme. Me tunnemme sen, se on: rakkauden. Sen lämpöisen viileyden. Hän on lähellä. Tunnen sen. Mieli jo nousevalla, sydän oikealla. Ja tytöt armaat siellä ovat kaukana kotoa. Ei ole heille siellä puutetta elontiellä.