Kuljin kerran katua – joka muistutti latua suoraviivaista, määränpäistä. Kun tulin kotvan matkaa ja päämäärään, huomasin, ettei katu tuo koskaan lakkaa eikä sillä ole määrää. Luulin kerran eläväni, uskoin, toivoin, ja kuvittelin. Sitten, aivan pian, kaikki kuin selveni: vain kuvittelin. Kerran kuljin hississä, joka oli aivan pimeä. Olin mielestäni kuin haalea muumio arkussa – tyhjässä. Luulin, että Jumala oli yksin kertaisesti vain olemassa. Mutta sitten sain selville, ettei Jumala ollutkaan yksin- kertaisesti vaan toisella tavalla - eräällä tavalla yksinkertaisille. Istun ja hakkaan kirjoituskonetta. Luen ja selaan lehteä. - Teen. Istun ja luen. - Aina niin samalla tavalla. Jokapäiväisyys voi olla ikävän näköinen ja nolla. Joskus nolla on pyöreä ikävyys, joka- päiväisyyttä. Koen maailmaa viidellä aistilla. Haistan, maistan, kuulen, näen ja tunnen. Näillä elimillä luon maailmani ja ne ovat maailmani. Olen mikrokosmos – pienoismaailma. Aatos syntyy, mutta syntyykö maailma? Syntyykö maailma, kun minä synnyn? Ja milloin se lakkaa olemasta – kuollessaniko? 23.12.75 Lääketiede sanoo fyysisestä todellisuudesta, sanooko siis teologia mitään? Mistä se puhuu? Juuri tuo ”mistä” olisi selvitettävä. Mitä eroa on lauseilla ”joulupukki tuo lahjoja” ja ”Kristus sovitti maailman”?Kumpi on varmempi väite, jos kumpikaan! Sanon ”näen auton”, mutta mitä minussa juuri silloin tapahtuu? Mitä tuo ”näen” oikeastaan on? Mikä on sen merkitys eli referenssi?