H.M.H. 27.10.1990 klo 9.30 Ihminen kasvaa, kukoistaa, ennemmin tai myöhemmin lakastuu. Jälkikäteen käsitämme, ett kaikki oli määrättyä, ajastettua ajan janaan käärittyä. Mutt elämän aikaan se jää paljolti salaan. Herra, kuule huutoni ääni, älä ole vaiti, äläkä peitä kasvojasi! H.H. eli pitkän elämänkaaren: Kuljettiin yhdessä puoli vuosisataa, oltiin hyvää pataa, avoimesti, salaa, kunnes kaikki muuttui vähittäin, erittäin ja yhtäkkiä ravistellen, puistellen elämän akanoita pois. Kasvettiin ja kasvatettiin, ilman kasvattamista. Siinä he varttuivat tehtäväänsä kodin suojassa, omaan elämäänsä. …. Jumalan kämmenellä on äitinne lähellä. Häntä tarvittiin, sinua tarvitaan jatkamaan elämään rataa ja rakentamaan rakkauden ikiaikaista majaa…..