A.J. KJ la 119.1.91 Monet hetket ihminen käy. Hetki yhdessä, kohta poissa, kasvetaan, kasvatetaan. Äiti, olit paras, meille rakas. Kaipaamme sinua niin, siunaamme iankaikkisiin. Luojan antamaa elämä. Mutt elämä muuttuu, ihminen kuluu, haurastuu, tulee vanhaksi vaivaiseksi, jos ei kuole nuorena. Yhtä ja samaa elämän on, ennen ja nykyisin, yhtä ja samaa, Luojan antamaa, lahjaa ottaa vastaan. Kirkkokie tuli Ailille tutuksi, Jeesus pelastukseksi, iankaikkiseksi elämäksi tavallisille ihmisille, jotka yrittävät toisen eteen. Kun kutsutaan, on lähdettävä, käytävä pyhään pöytään, että jaksettaisiin lähtemään. Jeesus, Tie, Totuus, Elämä, Ailin matka eväänä.……..