P.K.H. Oku 18.1.1991 Ihmisen elämä varjo. Syntyy, väistyy, katoaa. Kuka ymmärtää elämää sen enempää? PK kulki äsken kanssamme. Oltiin yhdessä, kunnes niin äkkiä kellot soivat toisella äänellä. Takaisin ei ole paluuta, kun lähdetään, jokainen vuorollaan. Herra, Isä taivaassa, kun saattelemme vaivassa ja vaikea nähdä taivasta. PK alansa ammattimies, kierteli, rakenteli töikseen. Taito lapsuuden kehitti miestä eteenpäin elämässä ja elämän myrskyissä. Ei tietä tietänsä, ihminen, ei etukäteen eikä jälkikäteen, koska arviointia riittää itseltä, toisilta ihmisiltä. Herra, kuule rukouksemme, näe huokauksemme, löytääksemme tarkoituksemme, kun kuljemme kuolemaan…..