MENEEKÖ EVANKELIUMI ETEENPÄIN? Olen seurannut lähiaikojen uutisia Ev.-lut. kirkosta: Kylliäinen ”päästi kaikki taivaaseen”; Lapissa ”ateisti-papit” virassa”; ulkomaan go-go-tytöt tanssivat puoli-pukeissaan alttarilla; tatuoitu ”anarkisti-pappi” tubettaa; pappi siunasi kolmiyhteisen Jumalan nimeen piinaviikon ”Jeesus”- oluen, ”Jesus Lizard” 4.5%, myös nimellä ”Musta Jeesus”. Nimi Lizard tulee liskosta, joka juoksee veden päällä. Tänään 14.4.-24 TV:ssä esiintyi virka-pappi, joka riehuu jumalanpalveluksen alttarilla. Palautetta on tullut puolesta ja vastaan, jumalanpilkasta kiitoksiin. Jotkut ovat lähteneet, toiset tulleet, varsinkin nuoriso. Kun ajattelen näitä esimerkkejä, minulle tulee haikea olo. Olin 30 vuotta srk:ssa kappalaisena, ahkeroin viran päälle tuhansia kotikäyntejä, tutkin Raamatun totuutta aina kristinuskon alkuajan juutalaisiin juuriin asti. Toin ilokseni seurakuntalaisten tietoisuuteen sitä valtavaa rikkautta, mikä avautuu uskon pitkästä juoksusta tuhansina vuosina. Ja sitä paitsi: Olihan historian Jeesus juutalainen ja juutalaisten asialla! Kirkon hallinnolle minun saarnani oli ”kirkon tunnustuksen vastainen”, jolloin menetin papin oikeudet. Kun taustastani ajattelen toistenkin pappien kohtaloita, herää kysymys, missä nyt mennään niissä ryhmissä, jotka lailla ja vallalla ohjaavat kirkkolaitosta ja jotka ovat vastuussa ”Jumalan ja ihmisten edessä”, kuten papinvalassa sanotaan. Yllä olevat esimerkit näyttävät sen, että kirkossa ei ole yhteisiä mittapuita sille, miten ”oikean papin” tulee hoitaa virkaa! Kaikkien näkemä loukkauskin on ok, jos se ei oletuksen mukaan horjuta kirkon asemaa valtiossa! Kiinnostus aiheeseeni syntyi, kun luin VT:n teologiaa, teol. tri Raimo Harjulan kirjaa ( 2022 ) Jeesuksesta ”kultti-heeroksena” eli palvonta-sankarina ja 1970-luvun kurssikirjaa, Helmer Ringgren, Israels Religion ( 1965 ). Niiden valossa näen, että nykykirkkoa ohjataan uskomaan kultilliseen Jeesukseen. Koska yllä olevat ilmiöt ovat sallittuja, kirkon ylimmällä johdolla täytyy olla visio Jeesuksesta nyky-kirkossa. Kirkon katsotaan menestyvän parhaiten siten, että Jeesusta esitellään kultillisesti eli palvonnassa: Hän on läsnä jumalanpalveluksessa kun ihmiset ovat koolla; ihmisten laulaessa, rukoillessa, kulkueissa, käydessä ehtoollisella, tekstien luennassa ja tervehdyksissä. Kultti-tapahtuma toistuu aina samalla tavalla ja jo etukäteen jokainen tietää, mitä tulee tapahtumaan seuraavana sunnuntaina. Millekään perinteen opetukselle ja yllättävän uudelle tulkinnalle ei ole sijaa! Luulisi, että Jeesuksen asialle olisi eduksi, jos sanankuulija tietää kristinuskon juutalaisista juurista eli mistä uskomme juontuu! Mutta kirkko ei tarvitse Raamatun selitysoppia ”sotkemaan ihmisten uskoa”, vaikka se olisi uskoa rikastavaa kulttivieraille! Kirkko valitsee perinteensä näivettymisen ja täyttää tyhjän tilan ”tyhjällä”. Ensimmäinen esimieheni sanoikin hyvin: ”Nämä hommat hoitais suntio paremmin!” 1970-luvulla papeiksi pääsivät sellaiset, jotka uskoivat perinteellisesti Raamatun asioihin ja ”ammensivat Jumalan sanasta”. Ts. saarna ja liturginen lukeminen oli aina oikein, kun se perustui VT:n ja UT:n teksteihin ja niiden selitysoppiin. Ylhäällä mainitut esimerkit näyttävät, että kirkon perinteen juutalainen Jeesus ja hänen evankeliuminsa kristillinen muunnos on menetetty! Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p. 0505512490