MIHIN TEOLOGIAA TARVITAAN? Kirjoitan aiheesta tyylilläni, koska yksi kokemus saattaa olla merkityksellinen useille. Tarvitsin teologiaa jo pienenä 1960-luvulla, kun elämä ei sujunut mukavasti ja sain helpotusta uskonnollisilta vanhemmiltani. He rohkaisivat uskonnon kielellä ja se auttoi kestämään kiusattua koulun pihalla ja myöhemmin sietämään tilanteita, joihin minulla ei olut eväitä lapsuudesta. Sanasta teologia pääsin selvyyteen vasta lukiossa, kun suvun palvoma serkku opiskeli teologiaa. Hänessä näin esikuvan, jonka tyyliseksi halusin tulla voittaakseni epävarmuuden, ahdistuksen ja kaoottisuuden kokemisen. Minulle oli luonnollista ja loogista lähteä lukemaan teologiaa, varoituksista huolimatta. Minulle ”oli sönkätty” normi-käsityksiä uskonnosta ja ”uskovaisista”, mutta ne eivät sopineet minulle. Halusin itse ottaa selvää polttaviin kysymyksiini: elämän tarkoitus, kärsimys, kuolema. Pääsin teologiseen v. 1970. Muistan sen kokemuksen: ilo täytti sydämeni; Jumala kuuli rukoukseni; pääsen papiksi – joskus toivottavasti. Tänään 19.4.-24 mennyt aika on ”muisto vain”. Edessäni on 3 kurssikirjaa opiskelun alkuajoilta: Helmer Ringgren, Israels religion; Ilmari Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia ja Arne Runeberg, Jesu korsfästelse. Niistä syntyy kysymys: Mihin teologiaa tarvitaan? Kun aloitin pappina, huomasin, että rippikoululaiset, kastevieraat, työtoverit, kollegat ja sanankuulijat eivät tarvinneet teologiaa; kun otin virkavapautta ja olin töissä vankilassa, koulussa ja sairaaloissa, eivät ihmiset tarvinneet teologiaa; kun olin 30 vuotta pappina srk:ssa, eivät ihmiset tarvinneet mitään teologiaa eivätkä olleet siitä kiinnostuneita. Ei teologialla ollut mitään käyttöä muuten kuin papin mielessäni. Kirkon koulutuksissa papeille ei käsitelty mitään teologisia ongelmia: Kaikki oli jo valmiiksi ajateltu! Yhteinen teologinen pohdiskelu jäi pois! Vain minulla oli ongelmia. Kun srk savusti minua vuosien varrella saarnoistani ulos, jouduin menemään teologisiin perusteisiin: tutkimaan Raamatun selitysoppia alkukielillä, käyttämään kommentaareja ja hiomaan sanottavaa. Mutta kuinka ollakaan: Lähtö tuli kappalaisen virasta ja papin oikeuksista! Minä rakensin papin työni varmimman päälle ja siitä seurasi tuho! Minä näen niin, että Ev.-lut. kirkko mittaa vain sillä, mikä oletuksen mukaan säilyttää asemat; hidastetaan jäsenkatoa; teologia kuuluu vain yliopistoon; ”Jeesus-oluen” siunaaminen Jumalan nimeen; go-go-tytöt alttarilla, ”ateistipapit” ja papin tubetus-riehunta alttarilla sallitaan, koska ne oletuksen mukaan eivät vaaranna kirkon asemaa. Vanhojen kurssikirjojen valossa paljastuu, että kirkon menestyäkseen kutsumuksessaan on palattava kristinuskon juutalaisen perinteen juurille ja sen teologiaan. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi p.0505512490