SAARNA/ Sananl. 18: 4-8, 21

MESSU

LIT.

2. VSK

OKU KIRKKO 14.8. -05 klo 10

13. SU. HELL:STA

VIHREÄ/ II

”JEESUS, PARANTAJAMME”

VIRRET

201: 1-2 1

331: 1, 2 7

204 12

202: 1, 2 14

333: 1- 19

225 HPE

Saarna näyttää tien Jumalan yhteyteen. Juutalaisten Raamatussa pelastuminen on sitä, että maan tomu tulee joksikin, saa elää juutalais-yhteisössä, kunnes tulee maaksi jälleen. Kristityt etsivät Raamatustaan yksilöllistä sovitusta syyllisyyteen ja kuolemaan. Kuuluipa ihminen mihin tahansa perinteeseen, hän on maan tomu, mutta uskova löytää tarkoituksen. Jumalan/ Jahven/ Jehovan olemus ja tahto näkyy Israelin kansan suullisessa ilmoitusperinteessä ja tarkentuu heidän kirjoituksissaan. Raamatun Jahve ilmoitti pelastuksen seemiläisille ennen kuin mitään Jeshuaa, kristinuskoa ja kirkkoa oli olemassa! Siten ilmoituksen juuri on meidän pakanoiden perinteen ulkopuolella.

Apostoli Paavalin tapaan voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain pelastuksen asia painaa, muu on roskaa! Saarnassa ollaan avoimia pyhille kirjoituksille. Kirkkolain mukaan pappi saarnaa jumalanpalveluksessa jostakin 3 tekstistä, ei siis sinun toiveestasi! Päivän teksti on Sananl.18: 4-8, 21. Tässä saarnassa puhutaan siitä ja asioita katsotaan juutalaisen Raamatun/ Tanakh Hengessä.

Tutkija-pastori Heikki Räisänen kirjoittaa Sanalaskujen kirjasta kirjassaan Raamattutieto (1980 ) . ”Sananlaskujen kirja sisältää kokemusperäistä elämänviisautta eri ajoilta lyhyiden, iskevien sananparsien muodossa. Siitä ovat peräisin sellaiset tunnetut sanonnat kuin ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” (16:18 ) ja ”mene, laiska, muurahaisen tykö ja opi” (6:6 ). Sananlaskuilla on läheisiä vertauskohtia muinaisitämaisessa, erityisesti egyptiläisessä viisauskirjallisuudessa. Israelin uskonnon erityispiirteet eivät näy kirjassa juuri lainkaan. Sananlaskut eivät puhu Jahven mahtavista teoista Israelin historiassa. Sen sijaan ne kuvastavat uskoa järkkymättömään jumalalliseen maailmanjärjestykseen. Kun viisas elää sopusoinnussa tämän järjestyksen kanssa, hän voi toivoa menestystä elämässään. ”Herran pelko on viisauden alku.” (9:10 ) Kirjan muusta aineistosta erottuvat laajat oppirunot, joissa Jumalan personoitu Viisaus kutsuu ihmisiä luokseen ( luvut 8-9 ).” Niin kirjoittaa teol. tri Heikki Räisänen.

Katsotaan tekstin jakeita.

4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.

Räisäsen mukaan tekstissä on vain vähän Jahve-uskon Henkeä ja sitäkin enemmän yleisitämaista ja egyptiläistä viisauskirjallisuutta. Juutalaisella maaperällä meri ja syvä vesi kuvaavat kuolemaa ja tuhoa. Niinpä uskovainen rukoilee pelastusta Eliltä/ Elohimiltä/ Jahvelta, ettei hän hukkuisi myrskyssä tai tulvavesissä. Yleisitämaisesti Raamatunkin Jumala on voittanut veden tuhovoimat ja meren lohikäärmeen. Sananlaskujen mukaan Jahven puheella ja ihmisen puheella on valtava voima. Kun El puhuu Abrahamille/ Avram, se vaikuttaa pelastavasti koko maailman historiaan: Kun Abraham muuttaa sanaa seuraten Mesopotamiasta Kanaaniin, alkaa Israelin pelastushistoria Elin suojeluksessa. Kun Jahve puhuu Moosekselle/ Moshe, Israelin kansa pelastuu Egyptin orjuudesta, saa lain ja tulee ikuiseen liittoon Jahven kanssa. Harkittu puhe Jahven käytössä on hänen sanansa/ davar Jahve. Sen kautta Jahve tekee eläväksi ja tappaa; armahtaa ja tuomitsee; rakastaa omiaan ja sotii pakanoita vastaan. Jumalalta tulee harkittu puhe. Kiivaudessaan/ qannah hän ei päästä edes omiaan taivaaseen!

Virraksi paisuu viisauden lähde. Jumalassa/ Jahvessa on Viisaus. Satoja vuosia myöhemmin Jeshuan/ Jeesuksen aikaan Aleksandrian ja Antiokian hellenistisessä juutalaisuudessa puhuttiin paljon Viisaudesta. Jumalallista Viisautta miettivät myös kristinuskon kanssa kilpailevat gnostilaiset. He korostivat oikeaa tietoa pelastustienä. Viisaus ymmärrettiin kreikkalaisessa filosofiassa Sanaksi eli Logokseksi. Alkukristillisyydessä Sana/ Logos samaistettiin Kristukseen. Kun historiallinen juutalainen Jeshua oli kuollut, hänen juutalais-kristityt seuraajansa joutuivat miettimään Jeshuan merkitystä: UT on yksi säilynyt linjaus Jeshuan merkityksestä sen ajan maailmassa. UT:ssa näkyy rivien välissä apostoli Paavalin ja JH:n ikivanha pohdiskelu jumalallisesta Viisaudesta. Niinpä tuo egyptiläinen ja yleisitämainen henki siirtyi kulttuuriperintönä kristinuskoon ja kirkkoon. Jeesus-Kristuksessa kristinuskon sisällä se paisui virraksi 2000 v:a eteenpäin! Mutta käsitämmekö me Kristuksesta mitään alkuperäistä tämänpäivän maailmassa?

5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.

Sanonta pitää paikkansa, kun katsotaan Jeshua Nasaretilaista aikansa juutalaisessa yhteisössä. Fariseukset, saddukeukset, papit, kuninkaat ja virkamiehet olivat koko ajan hänen kimpussaan! Ryhmillä oli tietoa Jahven laista/ Tora ja hänen vanhurskaudestaan/ sedeq-sedaqah. Kristillisen ajattelun mukaan luulisi, että ne olisivat rakastaneet rabbi Jeshuan viisautta. Mutta he määrittelivät oman perinteensä mukaan Galilean profeetan rikolliseksi ja hylkäsivät. Kristillisen perinteen mukaan he sortivat syytöntä Golgatan kaatopaikan oikeudessa. Perinteellisen juutalaisen ajattelun mukaan Jeshua sai ansionsa mukaan. Hänet sanottiin syylliseksi ja siksi kukaan ei pitänyt syyllisen puolta. Vasta kristillisessä perinteessä Jeshua sanottiin syyttömäksi Jeesukseksi: Alku-kirkko näki hänet viattomana Messiaana/ Jumalan Poikana, ja Paavali korotti syyllisen Jeshuan ”taivaalliseksi Kristus”-Logokseksi! Voidaan sanoa, että Jeshua näytti hirressään mitä tarkoittaa syvä kuin meri on harkittu puhe: Se tappaa; se korottaa taivaaseen!

6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.

Tämä egyptiläinen/ yleisitämainen sananlasku siirtyi juutalaisten Raamattuun/ Tanakh. Juutalaiset käyttivät sitä arkipäivän tilanteissa. Se on toiminut hyvin tuhansia vuosia, koska siitä saarnataan vielä tänäänkin meidän pakanoiden perinteessä. Mekin voimme tavoittaa sananlaskun juonen, mutta se ei ehkä ole sama kuin alkuperäinen. Oli miten oli, sananlasku halveksii tyhmyyttä ja ylistää Viisautta: Tyhmä puhuja kerjää itselleen selkäsaunaa! Aikakaudesta toiseen ongelmaksi jää, kuka sitten on viisas ja kuka tyhmä. Viisauskirjallisuus yrittää ratkaista sitä ongelmaa. Sen mukaan viisas ihminen tuntee jumalallisen Viisauden. UT:n Jeshua sanoi lapset, lapsenmieliset ja hullut viisaiksi. Papit, maisterit, kaupan ja teollisuuden johtajat haukkuivat Jeshuan tyhmäksi ja antoivat hänelle selkäsaunaa. Kirkon perinteessä katsotaan, että lyöjät kärttivät itselleen selkäsaunaa. Siksi kirkko on antanut juutalaisille selkäsaunaa Jeesuksen tappamisesta jo 2000 v:a!

7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.

Arkikielessä lienee samaa: Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa; kenen suu, sen tyhmyys. Ts. maan tomun sanat ovat matalia korkean Jahven edessä.

8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

Pohjois-Karjalan pakanoiden perinteeseen sovellettuna tuo egyptiläinen viisaus voisi tarkoittaa: Haukkuja puree suulla makealla, mutta sitten se kirvelee. Esimerkkejä löytyy Abrahamilta, Moosekselta, Davidilta, profeetoilta. Apostoli Paavalikin kärsi syyllisyydestä, sanoistaan ja teoistaan. Hieman tulkiten häntä: Sitä hyvää mitä tahdon sanoa, sanon hitaasti; sitä väärää mitä en tahdo, teen heti! - Paljastummeko mekin? Kuten rippisanoissa kuulimme, Ev.-Lut. kirkko tunnustautuu juutalaisten panettelijaksi! Se rikos on painunut syvälle sisimpään - kirkon henkeen. Ja se kummittelee ja elää meissä!

21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

Jae toistaa jakeen 4 ideaa Sanasta/ Logoksesta. Hellenistisessä juutalaisuudessa ja gnostilaisuudessa Sana/ Logos tarkoitti jumalallista Viisautta. Jumala loi ensin Sanan ja sen jälkeen maailman. Juutalaisen Raamatun luomiskertomuksessa sanan luomista ei pohdita: Sanotaan vain, että Elohim loi sanalla maailman: ”Tulkoon maa; tulkoon valkeus!” Sana oli luomisen väline. Se perinne siirtyi kristittyjen UT:iin. JH:ssa ja apostoli Paavalilla Sanaa sanotaan Kristukseksi, joka oli olemassa jo ennen maailman luomista.

Kirkon perinne korostaa sanalla ”Kristus” kreikkalaisen sivistyksen henkeä mutta hylkää samalla Raamatun juutalaisen ”Jeshuan”. Sanaa ”Jeesus” käytetään eräänlaisena välimuotona ”Jeshuan” ja ”Kristuksen” välillä ja kahden erilaisen kulttuurin välillä. Kristittyjen ”Jeesus” pehmentää juutalaisen kulttuurin ja kreikkalaisen kulttuurin uskontojen ristiriitaa. Terävä juutalainen rabbi Jeshua ja Kreikan käsittämätön Kristus sulautuvat yhdeksi Pelastajaksi/ Jeesukseksi. Siten sana ”Jeesus” sekä tarkoittaa että ei tarkoita ”Jeshuaa”!

Kirkko ei käytä sanaa Jahve eikä Jeshua, koska perinne oli jo alussa korvausteologinen ja antisemitistinen! Mutta jos kirkon arvovaltahenkilöltä kysytään: ”Tarkoittaako Teidän ”Jeesuksenne” historiallista juutalaista Jeshuaa?” Hän vastaa: ”Kyllä!” - Miksi hän vastaa ”kyllä”, vaikka ei puhu ”Jeshuasta”? - Koska hän ei voi valehdella Viisaudelle!

Sanankuulija ihmettelee miksi saarnamiehet puhuvat yksi yhtä, toinen toista ja kolmas ei sano mitään! Se johtuu siitä, että Raamatussa on ikivanhoja uskonnollisia perinteitä ja pelastaja-hahmoja. Matkan varrella entiset totuudet on selitetty uudelleen ja entiset pelastaja-hahmot otettu uudelleen käyttöön uudessa tilanteessa. Mutta nuo pelastajat ovat usein keskenään ristiriitaisia: esim. Mashiah ja Messias; Messias ja Kristus; Sana ja Logos; Jeshua ja Jeesus; Jahven Poika ja Jumalan Poika; Ihmisen Poika ja Jumalan Poika; Herran kärsivä palvelija ja Herran Voideltu! Ne ovat peräisin eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Juutalainen rabbi Jeshua ei ollut pelastaja-hahmojen summa! UT:ssa jauhetaankin juuri sitä, mikä hän sitten oli: Oliko hän Pääpiru vai Pääjumala?! - Mutta kirkon ympäripyöreään ”Jeesukseen” mahtuvat kaikki pelastaja-hahmot!

Pelastuksen kannalta tuhoisaa on se, että ”Jeesusta” ei etsitä Raamatun Viisaudelta, hänen Sanastaan! Tuhoisaa on se, että Jeesukseksi sanotaan kaikkea mikä on kirkko-laitokselle edullista! Siinä uskossa ei saarnata enää mistään pelastajasta eikä Sananlaskujen Viisaudesta! Käsitesekaannuksilla ja käsiteristiriidoilla hiippakuntahallinto säätelee pappien saarnoja ja hallitsee paikallis-srk:ia!

Srk-laisten välinpitämättömyys ja epäusko tuhoaa Sananl:n Viisauden! Se varoittaa väärinpuhujaa: ”Kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.”

Okussa 5.8.2005

Jorma Luostarinen

tomusta luotu, siihen menevä