SAARNA

MESSU

LIT

OKUN KIRKKO 26.1.03 klo 10

3 SU LOPPIAIS

JEESUS HERÄTTÄÄ USKON

MK 1: 29-39

184: 3-5 1

321: 3 7

295: 1-5 12

57: 1, 2 14

98: 1- 19

221 HPE

Tässä profetoidaan eli julistetaan Kirjoitusten sanomaa. Miten syntinen ihminen pelastuu? Tässä ei ratkaista ongelmaa.

MK:n perimätieto kertoo Jeesuksen parantamisihmeistä. Ensiksi puhutaan Simonin anopin kuumeesta. Sitten yleisesti, että kaikki sairaat ja pahojen henkien riivaamat tunkevat Jeesuksen luo ja saavat avun. Kolmanneksi mainitaan Jeesuksen rukoilevan yksin. Opetuslapset tulevat sinne ja vaativat häntä lähtemään kansan luo. Jeesus haluaa mennä naapurikylään toteuttamaan kutsumustaan.

29-31

Opetuslapset käyvät synagogassa Mestarinsa kanssa. Synagoga toimii kokoontumispaikkana uskovaisille. Siellä opiskellaan, filosofoidaan, tutkitaan Kirjoituksia ja kuullaan Jumalan sanaa. Jeesustakin tervehditään rabbin eli maisterin arvolla. Hän pitää puheita ja saarnoja synagogassa. Kaverukset lähtevät sieltä Simonin vaimon äidin kotiin. Anoppi makaa kuumeessa. Alku-srk tallentaa Kirjoituksiin, että Jeesus menee naisen luo, ottaa kädestä kiinni ja auttaa jalkeille. Sitten anoppi palvelee vieraita. Hän kyselee kuulumiset, mitä vävypoika Simonille kuuluu ja tarjoaa talon antimia. MK:n perimätiedossa painotetaan: missä Jeesus on läsnä, siellä ihminen paranee. Ihmisen Poika herättää uskon ja on uskomisen ainut kohde!

Kertomuksessa sairas paranee. Hän joutuu sairaana eristetyksi muista ihmisistä, käpertyy voivottelemaan kurjaa tilaa. Alku-srk:lle on tärkeää usko Jeesukseen Jumalan lähettinä. Taivaan valtuuksin, Isän lähettinä, srk:n ainoana Herrana,Jeesus parantaa uskovaiset eli omansa. Se kokemus on srk:n ilo. Siksi Jeesuksen kuoleman jälkeen muistellaan tapausta Galileassa. Missä Mestari liikkui taloissa, kylissä, ulkosalla, ihmiset saivat valoa elämäänsä. He näkivät Jeesuksessa Jumalan, joka paransi heidän kipunsa, antoi heille toivoa kuoleman hätään, he saivat sydämeen suuren ilon. He kohtasivat Jeesuksessa samanlaisen enkelin kuin paimenet kedolla. Srk:n kirkkaimpana enkelinä, Jumalan enkelinä, Jeesusta muisteltiin ja nähtiin sama pelastumisen ihme, vaikkei Mestari ollut livenä heidän kanssaan. Jeesus oli mukana terveydessä ja sairaudessa uudella tavalla, ylösnousseena, yhteisessä uskossa, kun kokoonnuttiin kodeissa ja vietettiin ehtoollista. Sairaat paranivat samalla tavalla, kun he uskoivat ja huusivat Herraa! He sanoivat uskossa: Mestari, paranna minun lapseni, minun anoppini, minun naapurini; älä minua hylkää, jos tulen vanhaksi ja vaivaiseksi! Samalla tavalla usko Jeesukseen elää kaikkina aikoina aina maailman loppuun asti.

Uskoa Jeesuksen ihmeisiin ei pidä selittää millään uudella tavalla. Me luemme totuuden vanhoista Kirjoituksista. Ihminen on nyt samanlainen kuin paratiisissa ja Jeesuksen historialliseen aikaan. Simonin anopin tavalla me valitamme vaivaamme, meissä vaikuttavat samat riivaajat ja pahat henget, koska me olemme ikivanhaa adamia ja evaa aikakaudesta toiseen. Meidän lapsemme saavat samalla tavalla avun, paranemisen Jeesukselta, jos he uskovat. Mutta jos he eivät usko, ei Jeesuskaan auta. Silloin Jumala painaa meidät ja lapsemme kadotuksen helvettiin, nöyrtymään, huutamaan Herraa. Joka huutaa Herraa avuksi, paranee ja pelastuu, olipa hän millainen tahansa!

Alku-srk:n saarnassa on vain Jeesus tärkeää! Keisarin valtion hallinto on pelkkää roskaa, pappien virkamerkit ovat tarpeettomia; puolueiden katsotaan vain rakentavan rikkaiden valtakuntaa köyhien sairaiden kustannuksella! Alku-srk:lla ei ole papinvirkaa, ei piispan virkaa, ei kirkkotaloa ja kirkkolaitosta nykymuodossa, ei kirkkomusiikkia, ei teologiaa, ei oppia,ei kirkkohallintoa meidän merkityksessä! MK:n perimätiedossa painoarvo on vain Jeesuksella ihmeellisenä Parantajana,ja ihmisellä joka uskoo häneen ja hänen kauttaan Isään taivaassa. Niin sanoo Jumala ilmoituksessa ja jokaisen omalle vastuulle jää millä lisukkeilla hän helvetin koristaa!

32-34

Toisessa tekstin kohdassa auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuodaan kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Perimätieto korostaa uskovien ilon suuruutta: "Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle!" Niin näkee uskovainen alku-srk, mutta Pilatus, Kaifas, Herodes, maisterirabbit, heidän professorinsa ja tiedemiehensä, sotilaansa ja tallirenkinsä, oppineineen, puolueineen, korkeimpine oikeuksineen, yliopistoineen ja maan hallituksineen ei näe mitään. He luulevat näkevänsä, mutta he eivät hautansa pohjalla näe Jeesusta, Jumalan kirkkainta enkeliä maan päällä ja taivaassa. Hänet näkevät ne, jotka uskovat!

Maisterit, lääkärit, psykologit, psykiatrit ja sielunhoidon papit näkevät Jeesuksessa Saatanan, Pirun, Paholaisen ja Belsebulin. MK:n perimätiedossa uskovaiset näkevät päinvastoin. MK kirjoittaa: "Jeesus paransi sairaita ja ajoi ulos pahoja henkiä." Se uskopelastaa. Jeesus parantaa sinut ja ajaa sinusta ulos pahan hengen. Rukoilkaamme sitä, että kaikki pääsisimme eroon pahasta hengestä! Totuus on siis sitä, että Jeesus ajaa ulos pahan hengen eikä paha henki ole hänessä. Hän on voittanut pahan. Maisterit ja heidän psykiatrinsa ovat itse pahan hengen riivaamia niin kauan kunnes muuttavat mielensä. Siihen menee pitkä aika! Heidän helvetissä on aikaa miettiä ilman Jeesusta!

Luterilaiset Tunnustuskirjat sanovat: Kaikki eivät pelastu, eivät edes kastetut - ilman uskoa:

Ne opettavat, että Kristus on ilmestyvä maailman lopussa tuomiolle ja herättää kaikki kuolleet. Hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ja perkeleen hän tuomitsee loppumattomaan rangaistukseen." Edelleen: Hyvät ihmiset ovat kirkossa todella ja nimellisesti. Pahat ihmiset ovat kirkossa vain nimellisesti eli nimikristittyinä. Tässä suhteessa kirkossa on sekoittuneina kahdenlaisia ihmisiä: hyviä ja pahoja. Pahat eli ei-uskovaiset ovat kuolleita jäseniä ja kuuluvat varsinaisesti perkeleen valtakuntaan. Kirkko on kuin riihi, jossa nisut ja ruumenet odottavat lopullista puintia.

35-39

Tekstimme kolmannessa kohdassa Jeesus nousee varhain ylös. Hän menee rukoilemaan yksin. Simon ja hänen toverinsa lähtevät etsimään. Alku-srk:lle Jeesuksen esimerkki on tärkeä: Uskovainen rukoilee kuin Jeesus; uskovainen menee autioon paikkaan kohtaamaan Jumalan; uskovainen ihminen voittaa sairaudet, paholaisen ja kuoleman rukouksen avulla, jossa Jeesus on mukana elämässä ja ihmisen oman haudan pohjalla. Sinne me kaikki adamin ja evan lapset menemme. Takokaamme siis syntisten auttajaa jokaiseen päähän!

Menköön Jeesus naapurikyliin saarnaamaan, kunhan ei meitä hylkää! Saarnatkoon hän meille vaikka helvettiä, kunhan saamme olla hänen kanssaan! Ei voi kuin toivoa, että Jeesus menisi uudelleen Galileaan ja piipahtaisi meidänkin luona! Tule kirkkoomme, sillä me olemme pahasti eksyksissä! Tule Jeesus kastemaljojemme äärelle, antamaan elävää Hengen vettä. Tule ehtoollisen viettoon antamaan itsesi eläväksi uhriksi meidän puolestamme. Lohduta Jeesus meitä kuolevia, sairaita ja syyllisiä - sinun armollasi! Lisää meille uskoa! Älä mene pois vaan pysy luonamme, kun pahat päivät tulevat! Amen.

Outokumpu sunnuntai, 12. tammikuuta 2003

Jorma Luostarinen