SAARNA

MESSU

3. VSK

LIT

OKU KIRKKO 050306 klo 10

1. PAASTONAJAN SUNNUNTAI

”JEESUS, KIUSAUSTEN VOITTAJA”

JS 1: 16-20

violetti/ II

VIRRET

173: 1, 2 1

- -

303: 1-3 12

405: 1, 2 14

304: 1- 19

225 HPE

Shaaloom! 

Tässä saarnassa puhutaan seemiläisen ilmoitusperinteen Hengessä. Meitä hellenistisen perinteen pakanoita kutsutaan pelastumaan Jisraaeel:n kansan kanssa Jahvee:n yhteyteen. Meidän kuolevaisten syyllisten kutsumus on kuulua Elohiim:lle, joka alussa loi taivaan ja maan. Vain hän pysyy, aadaam-ihminen menee maaksi jälleen! Kuulutko sinä Abraahaam:n, Jizhaak:n ja Jaakoov:n Jumalalle? Lue heprealaisten Raamattua/ Tanakh!

Juutalaisen apostoli Shaauul/ kr. Paulos tyyliin voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain ilmoitusperinteen Totuus painaa, muu on roskaa! Kertaamme pelastus-perinteen juonteita, jotta kuulija ymmärtäisi uskon pääasian. ”Jeesuksella” viitataan juutalaiseen rabbi Jeshuuaa:n. Hänen ensimmäisten seuraajiensa arameankielinen srk/ hpr. qaahaal oli Jeruushaalajiim:ssa 1970 vuotta sitten. Kuulitte rippisanat.

Uskoaksemme Raamatun Jahvee:n tahdon mukaan, tutkimme oman perinteemme pysyviä juuria ja myöhempää muutosta historiallisella matkallaan. Kertaamme tapaninpäivän ja senjälkeisten pyhien tekstejä, koska niiden ongelmat siirtyivät meille asti. Kirkkolain mukaan pappi saarnaa jostakin päivän kolmesta tekstistä. Valitsen JS 1: 16-20.

Kun kristinuskon ensimmäinen vaihe oli ohi, myöhemmät Rooman kreikkalaiset pakanat muuttivat juutalaisen Jeshuuaa:n pakanoiden ( kr. ) ”Ieesous”:ksi. He keksivät hänen nimessään oppeja muotoutuvalle kirkkolaitokselle. Muutosten sarjassa vahvistui apostolisten isien ja kirkkoisien luoma korvausteologia-aate. Lopullisesti sen politikoi Rooman keisari-ylipastori Theodosius v. 380. Silloin valtio-kirkko alkoi toteuttaa laillisesti korvausteologian antisemitismiä/ seemiläis-vihaa. Se jäi pysyvästi kristinuskoon ja nyt 3. vuosituhannella kirkot yrittävät päästä siitä pois!

Korvausteologiassa ”Jahvee”-nimi muutettiin pakanoiden yleiseksi ”Jumalaksi”/ Theos. Jo 100-luvun apostolisten isien ja kirkkoisien kirjoissa hän muka hylkäsi juutalaiset ja rakasti armossaan koko maailmaa! Kirkon kreikankielisen perinteen sanalla ”Theos” ei ole heprean ”Jahvee”:n sisältöä. Jahvee on Jisraaeel:n Jumala, ja sen kanssa koko maailman Herra! Tekstimme jakeissa 16-17:

• Profeetta Jeshaajaahuu saarnaa Jisraaeel:n sotatilanteessa v. 720 e.a.a.. Silloin Ashshuur:n kuningas Tiglatpileeser hyökkäsi maahan.

• Jahvee:n puhetorvena profeetta kehottaa kansaa tekemään Jumalan tahdon mukaan.

• Ashshuur:n hyökkäys nähdään Jumalan rangaistuksena: Kansa ei elä oikeudenmukaisesti/ saddiiq, tuomarit eivät aja orpojen ja leskien oikeutta.

• Jahvee asettaa kansansa pakkotilanteeseen: On valittava rauha/ shaaloom tai tuho! Liitossa/ beriit ei voida elää Sodoman ja Gomorran tyylillä.

Siirrymme siitä ajasta 700 vuotta eteenpäin, Jeshuuaa:n aikaan. Hänenjälkeiset kreikkalaiset kristityt alkoivat puhua nimettömästä yleis-Jumalasta/ Theos. Sellainen sopi hyvin keisarin kirkkopolitiikkaan. Jo UT:ssa elävät nuo molemmat kulttuuriperinteet, juutalaisten usko ja kreikkalaisten usko! Mutta myöhempään kristinuskoon niistä syntyi ongelma, koska perinteet sulkevat pois toisensa, ovat keskenään ristiriitaisia ja yhteen sovittamattomia! Siksi ”Jeshuuaa”:n juutalaiset ja ”Jeesuksen” kristityt ovat erillään vielä tänäkin päivänä!

Jeshuuaa:n aikaan Palestiinan juutalaiset vaativat häntä ristille, koska hän opetti eri tavalla kuin perinteen juutalaiset. Esimerkki: Kun Jeshuuaa opetti synagoogassa, siitä syntyi sota juutalaisten kanssa. Jeshuuaa:n opetus tukki vastustajien suut eli kahta opetusta ei voitu sulattaa yhdeksi. Sama toisinpäin: Kun ylipastori Kaifas saarnasi koko juutalaisuuden arvovallalla, pakkasivat Jeshuuaa:n porukat reppunsa ja lähtivät kalaan! Lue evankeliumeista!

Sota pelastus-Totuudesta jatkui alku-srk:ssa v.36 eli 5 vuotta Jeshuuaa:n teloituksen jälkeen. Tapaninpäivän APT:n mukaan Jeshuuaa:n 1. seuraajat siirsivät eteenpäin Mestarin uskon ja juutalaisten uskon ristiriidan. Seuraajat pysyivät uskollisina rabbilleen, koska he hänessä näkivät Jisraaeel:n täyttymyksen. He elivät hänen Hengessään ja siksi saivat samanlaisen kohtalon! Mutta usko pysyi kivisateessa tai kun pää tipahti pyövelin roskikseen. Petros, Joohannaan ja Jaakov:n eivät poistuneet tieltä, jota olivat Mestarin kanssa pari vuotta kulkeneet. Paineet eivät vieneet uskoa! Sama kokemus näkyi myöhemmissä Rooman kristityissä keisari Neero:n vainoissa 60-luvulla, Deciuksen aikaan 250-luvulla ja Diocletianuksen aikaan v. 300: Vainotilanne ei tuhonnut uskoa vaan lisäsi sitä!

Alku-srk:n aikaa sanotaan nykyisin ”Jeesus-liikkeeksi”. Se kokosi Jeshuuaa:n uskovat ryhmäksi ja siihen liittyi myös hellenisti Stefanos, meidän tapaninpäivän sankarimme. Kreikkaa puhuvana juutalaisena hän oli muukalainen arameankielisessä srk:ssa: Hän uskoi ”Ieesous”:een! Arameankieliset Jaakoov, Petros ja Joohannaan uskoivat ”Jeshuuaa”:n. Kreikkalaisella nimellä Ieesous ja heprean Jeshuuaa:lla tarkoitettiin siihen aikaan melko samaa, koska senniminen henkilö muistettiin livenä 5 vuotta aikaisemmalta ajalta.

Vähitellen nimet Jeshuuaa ja Ieesous eriytyivät ja niihin tuli eri kulttuuri-merkitykset! Myöhemmän kirkon vuosisatoina ”Ieesous” edusti kreikkalaisuutta ja keisarin valtiokirkko pakotti kristityt siihen politiikkaan. Theodosius määräsi v. 380 kaikki kansalaiset uskomaan yhden jumal-keisarin yhden valtion yhteen kirkkoon. Se joka pullikoi valtion lakia vastaan, pantiin rikollisena vankilaan, hän menetti virkansa ja omaisuutensa. Se komento ärhentelee vielä tänäänkin meissä valtio-kirkko-perinteen lapsissa - meille itsellemme, meistä toisiin kristittyihin päin, ja meistä juutalaisiin ja muhamettilaisiin päin! Maailman kristityt uskovat tänään kuten keisari muinoin määräsi! Kristillisissä valtioissa ei uskota juutalaisen alku-srk:n tavalla pyhiin kirjoituksiin! Jehovan todistajatkin ja ”vapaat suunnat” ovat valtion kansalaisina samassa suossa!

Theodosiuksen aikaan oltiin jo kaukana Jeshaajaahuu:n saarnasta 1000 vuotta aikaisemmin: Jakeissa 18-20:

• Jahvee muistuttaa kansaa liitosta/ beriit ja laista/ tooraa! Jumala tuomitsee ja armahtaa sen mukaan kuin Jisraaeel muuttaa mielensä.

• Kansa ”saa syödä maan hyvyyttä”, jos se pitää liiton; ”miekka syö” sen jos jumalaton meno jatkuu. ”Kooh aamar Aadoonaj”/ ”näin sanoo Herra”, sanoo Jeshaajaahuu.

Siirrymme siitä ajasta 700 vuotta eteenpäin. Alussa oli arameaa puhuva rabbi Jeshuuaa, mutta vaihe vaiheelta myöhempien seuraajien usko hellenistyi: Historiassa voittaja määrää marssitahdin! V:n 381 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa imperiumin Jumalaksi määrättiin kristittyjen ”Kolmiyhteinen Jumala” ja hänen ”Kristuksensa”. Joillakin Rooman alueilla eli vielä siihen aikaan, valtio-kirkon ulkopuolella, ”nasaretilaisten” ja ”ebioon”:ien juutalainen perinne. Se saarnasi Jeshuuaa:a, mutta sellaista eivät valtion ”ortodoksi”-kristityt tarvinneet - ei silloin eikä nyt!

Tänään Theodosiuksen perinteen piispat pyytävät anteeksi juutalaisilta, mutta paperipuhe tuottaa nolla-tuloksen: Kukaan ei voi muuttaa historiaa! Me pakanakirkon perilliset kannamme menneisyyden syyllisyyttä, niin paavi, metropoliitta kuin Suomen Ev.-lut. kirkon pää! Nyky-kristittyjen mielestä lakiin perustuva korvausteologia ja antisemitismi on toiminut ihan hyvin! Siksi tavallinen kristitty ei usko, että ”extra ecclesiam nulla salus”/ ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” on ollut aina vale!

• Kristinuskon perinne-ristiriita näkyy jo Jeruushaalajim:ssa 1970 vuotta sitten. Silloin hellenisti-juutalainen poliisi Shaauul kivitti hellenisti-juutalaisen Stefanoksen. Myöhempien kristittyjen sankari-Paavali luki samaa Raamattua kuin Stefanos mutta eri tavalla. Yleensä hellenisti-juutalaiset olivat vapaamielisiä kuten Stefanos, mutta Shaauul oli ankarampi lain kiivailija kuin Palestiinan juutalaiset. Shaauul ei tarvinnut hellenististä ”Khristus”:sta, koska jo sana ”hellenismi” oli hänen porukoilleen kirosana!

• ”Ieesoukseen” uskovat pitivät Shaauul:a murhamiehenä, mutta Shaauul piti itseään sankarina! Hän ei toiminut myöhemmän ”Kolmiyhteisen Jumalan” nimessä vaan tekstimme Jahvee:n pyhässä nimessä/ ha sheem haq-qaadoosh!

• Myöhemmin Shaauul:sta tuli kristitty, UT:n Paavali. Jo Stefanoksen kuolinvuotena 36 hän väitti kohdanneensa Kristuksen.

• UT:ssa on siis aineksia, joita ei voi sulattaa yhdeksi opiksi. Myöhemmät keisarit pakottivat uskonperinteet yhden valtion palvelukseen. Pääasia heitettiin ulos: juutalaiset ja heidän Jeshuuaa:nsa; oppi putsattiin, perinnesärmät tasoitettiin. Myöhempinä vuosisatoina kirkon hallinnollinen ja teologinen uudistustyö jatkui, koska uusissa tilanteissa tarvittiin taas uusia temppuja! Tänään Suomen Ev.-lut. kirkko ei sano niille aamenta ekumeenisessa keskustelussa mutta hiippakunta-hallinnossa sanoo!

• UT:ssa ja alku-kirkossa ei ole myöhemmän kirkon luomuksia, vaan UT:ssa kerrotaan arkielämän tapahtumista silloisissa tilanteissa. Jeshuuaa:n ja hänen yhteisönsä ristiriita, ja alku-srk:n arameankielisten ja kreikankielisten ristiriita jäi hiertämään kristinuskoon. Se kummitteli Theodosiuksen aikaan jo niin rajusti, että sotilaiden oli pakko tappaa ”vääräoppiset” - jotta valtio pysyisi koossa! Se hajosi kuitenkin 5 vuotta myöhemmin v. 395! Vasta nyt 1600 vuotta myöhemmin ”Kristuksen sijainen maan päällä” eli paavi valittaa menneisyyttä!

• Puhummeko me tänään ”Jeesuksesta” vai ”Jeshuuaa”:sta, se jatkaa Stefanos:n ja Shaauul:n sotaa! Nimen valinta vaikuttaa kristittyjen suhteissa toisiinsa, juutalaisiin ja muhamettilaisiin! Kirkon menneisyyden takia kuulija ei näe ongelmaa sanassa ”Jeesus”, koska kuulija ”uskoo kirkkoon” eikä pyhiin kirjoituksiin! ”Kotimaa”-lehti tutki asian pari vuotta sitten.

• V. 325 Rooman keisari Konstantinuksen oppi ”Kristuksesta” voitti Nikaian ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Se antoi ”Ieesous”:kseen uskoville uskonnonvapauden ja ”Kristusta Jumalana ja ihmisenä” hurrattiin. Tämän päivän maailmassa Suomen Ev.-lut. arkkipiispa hiljenee H:ngissä juutalaisten tuhoamisen muistomerkillä!

• Maailmankuulu roomalaiskatolilainen Hans Kung arvioi Theodosiusta juutalaisten näkökulmasta. Kung ei hurraa keisaria kristittyjen sankariksi vaan vertaa häntä Neero:on ja Deciukseen: He vainosivat kristittyjä. Theodosiuksen valtiokirkko alkoi laillisesti vainota tois-uskoisia. Siten ”vainotusta kirkosta tuli vainoava kirkko”, sanoo Hans Kung.

• UT:n mukaan riita Jeshuuaa:sta alkoi jo hänen juutalais-yhteisössään: Toiset näkivät hänessä Jumalan, toiset Saatanan. Seuraajille hän oli poliittinen Hammaashiia/ Vapauttaja.

• Kun tuo ihmisten nimittämä ”Jumala-Beelsebuul/ Saatana” ristiinnaulittiin, yhdet juutalaiset sanoivat hänet ylösnousseeksi, toiset että hänen ruumiinsa oli varastettu haudasta. Kolmannet eli muhamettilaiset uskoivat 650 vuotta myöhemmin, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan se oli samannäköinen mies.

• UT:n mukaan Shaauul sekoili kuin riivattu ensin kristittyjä vastaan ja sitten Paavali taisteli Shaauul:a eli entistä minäänsä vastaan!

• Pelastus-Totuuden jumalallinen ykseys ruumiillistui uskovaisissa kahtena sovittamattomana voimana: Uskovaiset syttyivät omassa ryhmässään mielipuoliseen taivaaniloon mutta samasta ilosta he repivät toisen ryhmän uskovaisilta silmät päästä! Paavali sanookin, että srk-laiset ovat kuin ihmiset konsanaan repiessään toistensa silmät. Nykyisessä kristinuskossa se repiminen jatkuu.

• Uskovaisten väkivaltaa selittää Raamatun Jahvee:n kaksois-luonne ( ks. Helmer Ringgren, Israels religion ). Sen mukaan Jahvee joskus armahtaa ihmisen, mutta joskus hän rankaisee ja tappaa ihmisen ilman armoa! Jumala rakastaa rakkauden äärilaidoilla, niiden välillä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla. Täydellinen Jumala rakastaa täydellisesti!

• Jahvee:ssa pelastavan rakkauden ääri-ilmiöt sulavat yhdeksi. Sellaista rakkautta itsekäs ihminen ei kestä, koska hän odottaa Jumalalta vain hyviä asioita. Siksi vääräuskoiset ”saavat mennä vaikka helvettiin!”, sanotaan! Kun Jumala ei rakkaudessaan täytä ihmisen itsekkyyttä, ihminen suuttuu Jumalalle ja toisen ryhmän uskovaisille. Sitä sotaa kristityt ovat käyneet jo 2000 vuotta.

• Alkutilanteessa kosmopoliitti ja maailmankansalainen Paavali yritti ”Jeesuksessa-Kristuksessa” purkaa ”erottavat väliseinät, mutta myöhemmät kristityt eivät jatkaneet sitä työtä!

• Tämän päivän maailmassa on 22000 erilaista kirkkokuntaa. Niissä uskotaan ”yhteen Jeesukseen”. Kirkkojen määrä ja historia eivät todista siitä uskosta. Uskolla revitään ”yhden Jumalan” seemiläisiä palvelijoita poliittisesti Lähi-Idässä, Irakissa, Iranissa ja Afganistanissa. Ja kuitenkin kristinuskon juuri on seemiläinen!

• Kristittyjen yhteinen synti on sitä, että heidän kauttaan Riivaaja repi ensin Jeshuuaa:n pois perinteestä. Sitten Riivaaja repi ”yhden Jeesuksen” 22000 kappaleeksi - eli kirkkokunnaksi.

Shaaloom!

Okussa tiistai, 7. helmikuuta 2006

Jorma Luostarinen

maasta tullut/ maahan menevä