PIRUN PAPPI JA HYVÄ PAPPI

Ortodoksipiispa Ambrosius, alias Risto Jääskeläinen, oli tarinan mukaan kulkenut torilla, kun ihmisjoukosta huudettiin: ”Pirun piispa!” Huumorimiehenä hän tokaisi: ” Muuten hyvä mutta työantaja väärä! ” Kun olin jo nuhjaantunut 25 v aikana ”kantelukierteessä” 15 kertaa, kuten kapitulin ukko sanoi, kirjoitin Sananen sinulle -palstalle käyttäen ilmaisua ”piru vie” testaten samalla missä mennään. Eipä mennyt aikaakaan, kun kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pekka Laakkonen sanoi: ”Ei tuollaista!” Siis hyh hyh! Kylläpä oli luku herkässä, yksi sana, mikä koski minua. Mikä koski 15 kantelijaa ja heidän herjauksiaan minua kohtaan, ei tullut koskaan esiin. Jos minä olisin sanonut kuten Risto-piispa, olisin lentänyt kuin leppäkeihäs jo aikaisemmin . Raamattu kehottaa avoimuuteen: pahan peikon on tultava esiin piilostaan!

Polvijärven papin asema on sellainen, että tuomiokapitulille valittajan valitus on jumalansanaa, mutta pappi on aina syyllinen! ”Aatteleppa ite omalle kohalles”, sanoo Jope-kaimani. Minusta valiteltiin yksityisistä sanoista, eikä koskaan saarnan teologisesta puolesta. Alunalkuaan, kun oli kyse puheistani, valitettiin ”pirun papista” eli siitä minkä näköinen ja kokoinen minä olin. Piispa Matti Sihvonen sanoi: ”Sinä olet väärä. Oli virhe vihkiä sinut papiksi!” Kokosin luuni ja sanoin: ”Piispa Kortekangas on kelpuuttanut minut papiksi pappisvihkimyksessä.” - Kokkeileppa Okun ”hyvä pappi iha ite!”

”Pirun papin” aseman seurakunnassa tuomiokaspituli linjasi siten, että minä lähden. Piispa Malmivaara tarjosi töitä hiippakunnan muista srk:ista, mutta siihen lankaan en mennyt. Minulla oli Okussa kappalaisen vakivirka enkä olisi saanut saman hiippakunnan alueelta vastaavaa virkaa. Sitä paitsi, jos piispa ei aseta kappalaista virkaan, tulee lähtö, kuten piispa Malmivaara ei meinannutkaan asettaa minua virkaan alunalkuaan! Tuomiokapituli linjasi Okun srk:n kohtalon. Srk varmisti minulle työpaikkani 25 v:ksi eteenpäin tekemällä kanteluja. Hain virkaa Kuopiosta, Taivalkoskelta ja Kemijärveltä. Opiskekelukaveri ni Oulun piispa Samuel Salmi ja hänen asessorinsa eivät antaneet kättä Oulun tuomiokapitulissa työpaikkahaastattelussa.. Minä sanoin: ”Emmekö me ole herrasmiehiä!”, ja kättelin kaikki. Notaari sanoi:” Pastori, nyt nauhoitetaan kaikki mitä tässä huoneessa tapahtuu!” Ajattelin mielessäni: ”Nauhota pois.” Keskustelu alkoi sillä, että ”pastori on sairastellut Okussa ja on valitettu.” Kerroin heille miten lääninrovasti Teuvo Mononen valehtelee minusta. Mutta siinä vaiheessa tajusin, että taivalkoskiset Kemijoen lohet jäivät onkimatta. Ouluun asti haisi ”pirun papin” paskan haju! Aatteleppa nyt iha ite omalle kohalles, ”hyvä pappi”!

Lutherin kuvaus srk:sta osuu oikeaan: Seurakunnassa toimii Jumala ja Saatana eikä ihminen erota milloin kukin on asialla. Kun kirkkovaltuusto teki minusta kantelun, piispa Matti Sihvonen sanoi: ”Mene pyytämään valtuuston puheenjohtaja , opettaja, Toivo Hirvoselta, anteeksi, koska olet saattanut virallasi heidät vaikeaan asemaan.” Minä kävin pyytämässä anteeksi rehellisin mielin: Minä tiesin osuuteni. Mutta minun piti pyytää anteeksi sitä, minkä toinen oli minulle tehnyt? Siihen aikaan opettajien ammattikunta oli erityisesti kimpussani: He eivät minulta saaneet sota-ajan pappien hymistelyä, Naarvan marssia ja veteraanien sotalippuja, joita tuotiin vastoin kirkon tunnustusta kirkossa arkkujen äärelle. Lääninrovasti Jouko Pesonen sanoi minulle: ”Kirkollisten toimitusten kirjan kaavassa on sanottu kaikki mitä tarvitaan.” Toimin kirkon tunnustuksen mukaan kieltämällä liput, runot ja sotalaululuritukset hautajaisista, koska minähän se pappina toimitin hautaan siunaamisen. Mutta kirkkoneuvosto jätti työntekijänsä oman onnensa nojaan haluten hyvällä omallatunnolla kiusata pappiaan ja saada ulos. Kiista jatkui 25 v ja potkut tuli tunnustuksenvastaisuudesta!

Kukaan ei ottanut vastuuta mistään. Minulla oli työ ja vaiva jaksaa. ”Kokkeile hyvä pappi iha ite”. Srk-mestari Honkasen Jormalle ja diakonissa Kirstille kuitenkin kiitokset! Okun pappi on toisille ”pirun pappi”, toisille ”hyvä pappi”. Tuomiokapituli linjasi tarinan Okussa valtiokirkon voimalla. Lopulta minä sain tuta, että olin itse tehnyt itseäni vastaan suunnatut kantelut. Rääkkylän khra, minun edeltäjäkappalainen Okussa, oli tulilinjalla eri tavalla: Kanteluja käsiteltiin 30 v srk:ssa neuvosto vastaan khra, tuomiokapituli vain” taustapiruna”. Okun tapauksessa hiippakuntahallintoa kehiteltiin yhdellä tavalla, Rääkkylässä toisella! Riita loppui, kun khra jäi eläkkeelle ja Rääkkylän srk lakkautettiin.

Tuomiokapituli käyttää srk:ia ja pappeja hyväkseen oikeusjutuilla kehittääkseen hallintoaan. ”Pirun pappina” sain kokea senkin, kun Kummun koulun yläasteen ikkunoista huudeltiin minulle ja lapsillemme 25 v solvauksia. Yksikään luottamusmies ei tiennyt asiasta mitään. Juoksin nuorempana urheiluhousuissa 50 km viikossa ympäri Okua. Entisen Puu-Kuokkasen kohdalla yläasteen pojat kiskoivat keskellä päivää urheiluhousujani alas, niin että ”perse näkyi kilometrin päähän”. Varuilta, jos teko toistuisi uudelleen, niin kuin se toistui, olin laittanut vyön niin tiukalle, ”ettei perse näkyisi.” ” Aatteleppa” Pjärven ”hyvä pappi” ”iha ite omalle kohalles” ja pidä pöksyistäs kii, ettei pylly näy!. Lohenonkija Okun eräkeskuksessa sanoi: ”Tuollaisella paskalla täytyy olla tarkoitus!” Kerropa Okun ”hyvä pappi”vastaus minulle?

Jorma Luostarinen