JOULUN JEESUS HAISEE PASKALLE

Raamatusta jokainen voi lukea, että Jeesus syntyi navetan seimessä, kaukalossa, josta lehmät märehtien pistävät murua pötsiin. Ainakin minun nenääni navetassa haisee tuore lehmän ja hevosen paska. Pjärven valtiokirkon kirkkotalossa ”Jeesuksen” meininkiä on vaikea löytää. Suntio puhdistaa penkit pöpöistä, puunaa lattian, sytyttää lamput ja lämmittää huoneen, ettei kirkkovieraan ahteri palellu. Liturgipappi pukeutuu sakastissa ja kellojen pärinässä suuntaa pyhälle alttarille. ”Hyvä pappi” ei tiedä, miten oli ”pirun papin” aikaan: Minua isompi ”pieni pappi” takoi sormella rintakehään, kun olin juuri menemässä ovesta alttarille: ”Nyt puhut kunnolla!” Eipäs tiennyt valtiokirkon piispa mitään siitä, vaikka juoksutti minua kuulusteluissa 15 kertaa. Ei tiennyt kirkkoneuvosto koskaan siitä, miten olisi pappiaan tukenut. Piispa Sihvoselta kysyin kopaisten ”Eikö kukaan ole soittanut puolustaakseen minua?” ”Ei kukaan”, sanoi laitoskirkon hiippakunnallinen pappien tuomari ja sielunhoitaja! Kokemani isku Okun srk:ssa monen muun kokemuksen joukossa voi olla vain harkittua piispan tuomiokapitulin siunaamaa toimintaa. Kukaan pappi ei töki liturgia jumalanpalveluksessa ilman ylemmän määräystä!

”Aatteleppa iha ite, omalle kohalles”, ”hyvä pappi”, opettaa, Jope-kaimani. Ota oppia kirkkoneuvosto Jopelta! Tarkemmin katsoen, sielun silmin, Pjärven jumalanpalveluksen pärinää, voi äkisti huomata, että ulkoista aineellista loistoa riittää, mutta mikä puuttuu, tärkein: paskalta haiseva Jeesus lapsi! Tyhjillä käsillään hän näyttää, että syyllinen kuolevainen ihminen voi vain ojentaa kätensä Jumalaan päin! Martti Luther opettaa lisää: Ihminen ei kykene edes ojentamaan kättään, koska sekin on Jumalan työ. Tyhjänä tulee kuolevainen, syyllinen, epäonnistunut ihminen Herran huoneeseen ja tyhjänä poistuu mökilleen! Jotain syvempää, jotain pelastavampaa, jotain koskettavampaa henkilökohtaista jäi tälläkin kertaa saamatta: Oli kaikkea, oli jopa kaunista, enkelilauluja, mutta ihmissielun syvä kaipaus jäi täyttymättä! ”Aatteleppa” hyvä pappi, ”omalle kohalles, iha ite”.

Ev.-Lut. kirkon tunnustusta edustava Paavalin srkn:n khra Kari Kanala H:gissä yrittää ratkaista laitoskirkon ongelmaa tuomalla go-go-pimuja jumalanpalvelukseen. Puhumalla rennosti helsinginmurretta pitkätukkaisena, risupartaisena ja tyttöjä naurattaen, hän koettaa uudistaa kirkkoa, tuoda lähemmäksi ihmisiä. ”Pirun pappina” minä olin syytteessä tukasta, parrasta ja savonmurteesta valtion laitoskirkon sotapäällikkö-piispa Jukka Malmivaaran edessä jo 40 v sitten! O tempora o mores!

Pjärven papilla on uudistava meininki: kohti uutta messua ja lähdetäänpä kulkueeseen! ”Voi kaaheeta”, sanoo Ruben Stillerin tavoin Pjärven ”uskovainen” siipirikko. Vaikka nuo lorut ja kuviot toistetaan 100 kertaa, ei verorahaa tule srk:lle lisää! Sen tietää Okun entinen apupappi 80-luvulta, nykyinen kirkkohistorian professori, Kaarlo Arffman, kierelleltyään EU:ssa. Hän arvioi tähän malliin: Euroopan kirkkokunnille käy kalpaten; Roomalaiskatolinen kirkko säilyy pisimpään; ortodoksinen vähemmistönä ja luterilainen kirkko sulautuu yleis-eurooppalaiseksi uskonnollisuudeksi. Sinnepäin menee Pjärven srk.

Ajatellen uskonnon merkitystä ihmiskunnan historiassa, alkaen neandertalin ihmisestä 100000 v sitten ja lukiessamme nykyajan tieteellisiä teoksia aiheesta, todetaan: Laitosunkonto on kaikista huonoin! Uskonnon harjoitukseen tulee mukaan keisari Konstantinuksen perustaman valtiokirkkolaitoksen henki v:lta 321. Se näkyy eri muodoissaan Pjärven srk:ssa: ”Hyvä pappi” toimii kirkkolaitoksessa ja saarnaa laitosta siinä saumassa, minkä Suomen valtio suo valtion uskonnolleen. Hän saa mitalin.

Apostoli Paavali saarnasi aikansa kreikkalaisille ”Kristusta” aikansa kulttuuriympäristössä. Hän puhui filosofi Platonin ideologian sanastolla, joka oli ja on koko länsimaisen kulttuurin aatteellinen perusta. Platon asetti taivaan ”ouranos” ylös korkeuksiin, jonne filosofi (= uskovainen) pyrki ”alhaalta materiasta”. Aine oli pahaa; ruumis (kr. sooma) oli sielun vankila (kr.seema). Filosofi pyrki saamaan sielunsa pois kaikesta ”aineellisuudesta alhaallla”, ”ylös”, kohti ”ylhäällä” olevaa jumaluutta (kr: theos) ja täydellistä puhtautta. Halveksien ainetta Platon katsoi täydellisiä muotoja ( kr. forma ). Epätäydellistä ainetta ovat kirja, pöytä, kissa, ihminen. Mikä kullekin lajissaan on yhteistä? Kaikille kirjoille on yhteistä kirjan idea eli muoto ja kaikille ihmisille on yhteistä ihmisen idea (muoto) eli ihmisyys eli kaikki ihmiset yhteensä.

Raamatussa apostoli Paavali käyttää Antiikin hellenistisen kulttuurin ihmisille tuttua sanastoa aivan kuten pjärveläiset puhuvat keskenään karjalan kieltä. Paavali tyrmistytti sivistyneitä kreikkalaisia väitteillään, että nyt oli hänen kreikkalaisten vihaamasta heprealaisesta (juutalaisesta) heimosta tullut ”ylhäältä” ”Kristus” ihmisen muotoon (inkarnaatio = jumala tuli ihmiseksi). Moisempaa ”hulluutta”, kuten Paavali itse sanoo kirjeissään, eivät kreikkalaiset olleet ikinä kuulleet: Paavalin ”Kristuksen” kreikkalaiset käsittivät pääkopassaan ”korkeimaksi ideaksi”, ”puhtaaksi jumaluudeksi”, joka ei ikinä tulisi materiaaliseen ruumiiseen. Paavali opettaa, että ”me Kristuksessa” (kr. ”en Khristoo”), ” täydellisessä Ihmisessä”, ”täydellisessä Jumalassa” ja ” Kristus meissä”, merkitsee, että jokainen joka uskoo, pelastuu hänen nimessään - uskomalla. Katto sie ny Jeesus-lapsen tyhjee kännykkee ”omalla kohallas, iha ite”. Terveisin yks Jopen kaverji ja lohen huijooja-jätkä Erä-keskukselta. Tiällä myö käsitettää viijjessä minnuutissa mutt mite ne lohetki nykysi haesoo?

Jorma Luostarinen