Päivän aihe on usko ja epäusko. Miten syntinen pelastuu?

JH:ssa kerrotaan miten Jeesus parantaa sokeana syntyneen kerjäläisen. Päivä on sapatti Galilean maisemissa. Fariseukset, papit, rabbit eli maisterit, ja hallintomiehet seuraavat tilannetta. Kun kerjäläinen saa näkönsä, fariseukset eli kansanpuolue aloittaa oikeudenkäynnin häntä vastaan. Tapahtumapaikka on synagoga.

Terveeksi tullut mies kutsutaan hyvämaineisen puolueen eteen kuulusteluun. Puolue käyttää valtaa herjaamalla miesparkaa: "Anna kunnia Jumalalle!" Samalla pilkataan Jeesusta: "Me tiedämme, että se mies on syntinen."

Perimätieto tallentaa totuuden Galilean Totuudesta: Häntä, loukkauskiveä vastaan, hyökätään. Mutta omilleen hän on koko rakennuksen peruskivi! Kerjäläinen selittää, että hän ei tiedä auttajansa syntisyydestä mutta on iloinen nyt terveenä.. Hänelle on tullut pelastuksen päivä; hän on päässyt pimeydestä uuteen valoon. Hän on siitä autuas. Mutta puolueen jäsenet, arvovaltaisen oikeuden tuomarit jäävät pimeyteen; he Kaifaan kanssa tulevat sokeiksi. Tätä paradoksaalista pelastusta syyttäjät eivät käsitä.

Perimätiedossa toistetaan, että köyhät, murheelliset ja nälkäiset näkevät maailman Valon, pääsevät hänen valkeuteensa, tulevat uskoon ja löytävät Mestarissa tosi elämän. Sen sijaan rikkaat, kylläiset ja iloiset näkevät vain syntisen puusepän, pimeän messiaan ja petturin. He luulevat olevansa jotain - valkeudessa, mutta ilman Pelastajaa pimeys tuhoaa heidät helvettiin ja kuolemaan. Perimätieto muistaa: Kaikki eivät pelastu!

Kirjoituksissa sanotaan, että tuo uudestisyntynyt kerjäläinen on fiksumpi kuin häntä vastustavat oppineet yhteiskunnan päättäjät. Tuo mies pääsee nyt neuvomaan tyhmempiä: Te ette kuunnelleet jo sanottua asiaa!

Raamatun kuvaus ihmisestä, aadamista, pätee maailman loppuun asti ja vielä sen jälkeen: Kun Jeesus tulee, hänet pilkataan syntiseksi, jumalattomaksi rikolliseksi, jopa saatanaksi, joka pitää sitoa hirteen mahdollisimman pian. Hänen ystäviään vainotaan, heidät ajetaan pois synagogasta ja teloitetaan hirsipuuhun. Ystävät voivat vain iloita siitä, kunhan saavat olla rakkaan Vapahtajan, Ihmisen Pojan, Armahtajan, Pelastajan ja Jumalansa kanssa. Tekstin mukaan harva pelastuu! Vaikka hurskaita tapoja, arvovaltahenkilöitä ja mukavaa meininkiä temppeleineen, uskontoineen ja oikeusistuimineen olisi tuhansia, ilman Jeesusta ihmisparka ei pääse helvettiä parempaan. Hän jää ateismiin!

Näkeväksi tullut opettaa vaikutusvaltaisia sokeita: "Tahdotteko tekin tulla Jeesuksen oppilaiksi?" He tokaisevat vihassaan, että Mooses on heidän. He ovat sitä mieltä, uskovat niin. UT:n kirjoittajat uskovat toisella tavalla: Vain Nasaretilainen voi pelastaa syntisen ihmisen. Mutta se on uskottava! Jokainen ei siis tule uskollaan autuaaksi!

Kun kerjäläinen kohtaa koko maailman Valkeuden, hänen silmänsä avautuvat Jumalan valtakuntaan. Hän kokee pelastuksen, tulee terveeksi ja mieli muuttuu. Usko ei perustu sokeisiin perinteellisen uskonnon ja uskonnollisuuden kaavoihin, vaan uskossa hän näkee elävän jumalanmiehen. Samalla arvomaailma muuttuu: Hän näkee Mooseksen papit, maisterirabbit, puolueen jäsenet ja poliitikot itsekkäinä pyrkyreinä, jotka koettavat nitistää hänen ilonsa. Ei ihme, että kerjäläistä ei kauan kuunnella!

Sama uskoon tulemisen valo näkyy maailman loppuun: Jeesuksen seurassa nähdään Jumalan asioita sen mukaan mitä hän sanoo, tekee ja mitä hän on. Muualla nähdään muut asiat tärkeiksi ja menetetään Jumalan valtakunta! Tavallinen mieskin voi käsittää, että pelastukseen ei pidä sekoilla esim. hallintoa ja poliittista peliä!

Niin kääntyvät kulttuurin ja yhteiskunnan arvot ylösalaisin. Ihminen joka rakastaa yksin Jeesusta, ei voi enää rakastaa isänmaataan, uskontoaan ja kotiaan; ei isäänsä, ei äitiään, ei lastaan. Niin Jeesus itse Raamatussa sanoo. Usko on erityislaatuista, jonka tyhmät ja tomppelit, joilla ei ole mitään, käsittävät. Papeilla, maisterella ja poliitikoilla on liian paljon kaikkea. Siksi he eivät erota Jumalaa ja saatanaa. Heille kulttuurin suosiossa taivas sulkeutuu, koska he katsovat Jeesus-Valoa alaspäin! He näkevät Mestarissa jätkän, joka seurustelee huorien ja kerjäläisten kanssa! Useimmat eivät pääse irti rahasta ja vallasta polvistumaan auttajansa eteen, katsomaan häntä ylöspäin!

Kertomuksessa näkyy selvästi kadotuksen ja helvetin konkreettisuus: Tavallinen pulliainen pääsee taivaaseen mutta suuri rikkaiden, iloisten ja positiivisten joukko heittelee vain kiviä!.

Historiallisen Jeesuksen ihmeet ovat aito osa hänen sanomaansa. Hän saarnaa, opettaa ja parantaa.

Siten Jumalan valtakunta murtautuu arkielämään. Kun saatana voitetaan, kuurot kuulevat, sokeat saavat näkönsä ja köyhille julistetaan evankeliumia. Sama pelastava ihme voi tapahtua tänä päivänä, jos sinä uskot. Se joka uskoo, pelastuu; muut joutuvat kadotukseen. Siten ei kukaan pelastu, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Sen uskoo saatanakin. Uskonto ja uskonyhteisö ei voi ketään pelastaa vaan on itse huudettava Herraa!.

Kun näkeväksi tullut saarnaa Jeesuksen puolelta, Kaifaan papit ja poliisit ajavat hänet ulos synagogasta. Oppilaalle käy kuten Mestarille: Ihminen, ihmiskunta eli aadam, ajaa hänet Golgatan hirteen. Sivistyneelle kristityllekin se on käsittämätöntä, että Jumalan murhaaminen olisi hänen syynsä!

Kertomuksen lopussa maailman Valo puhuu itsestään Ihmisen Poikana. "Uskotko sinä häneen?", hän kysyy. Miehen on helppo uskoa. Hän on löytänyt levon ja lopullisen Totuuden. Teoretisoinnit teologiasta ovat siinä vaiheessa potaskaa, "roskaa", kuten apostoli Paavali koki. Paavali on tavallinen syntinen mies. Hän on kuollut, mutta Herra Jeesus elää.

Joka uskoo Herraan, elää hänen kanssaan. Hän on iankaikkinen pelastava Elämä. Ameen.

Outokummussa sunnuntai, 29. syyskuuta 2002

Jorma Luostarinen

SAARNA OKU KKO 6.10.02 klo 10

MESSU

20. su helluntaista

USKO JA EPÄUSKO

JH 9: 24-38

267: 1, 2

293: 1, 2

539: 1 - 3

67: 2, 3

89: 4-

221 hpe

368: 3, 5