SAARNA

SANA-JP

LIT

OKUN KKO 9.2.03 klo 10

5. SU LOPPIAIS.

KAHDENLAINEN KYLVÖ

MK 4: 12-16

174: 1, 2 1

302 5

427 10

76: 1, 2 12

428: 1- 15

344: 2 18

Tässä profetoidaan eli julistetaan Kirjoitusten sanomaa: Miten syntinen ihminen pelastuu?

Tässä ei ratkaista ongelmaa.

MK:n perikooppi puhuu itsestään kasvavasta viljasta. Kirkkokäsikirja rakentaa siitä aiheen: kahdenlainen kylvö. Teksti sisältää vertauksen Jumalan valtakunnasta. Se on kuin pelto, johon kylvetään siemen.

Jeesus käyttää metaforaa. Mies kylvää siemenen maahan. Hän menee nukkumaan illalla ja herää aamulla jatkamaan. Siemen orastaa, nousee maan pinnalle. Taimi kasvaa, vaikka kylväjä ei tiedä miten. Maa tuottaa sadon itsestään ilman kylväjän myötävaikutusta. Oraalle nousseeseen viljaan tulee hento korsi, sen päähän raaka tähkä. Tähkä suurenee, kypsyy, kunnes se on täysi kypsine jyvineen. Kylväjä huomaa: On tapahtunut kasvamista, kypsymistä, tuleentumista, kunnes vilja on valmis korjattavaksi talteen. "Heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." Niin päättyy metafora.

Miten selitämme vertauksen? Kertomus on niin yksinkertainen toteamus, että jokainen maanviljelijä voi vain sanoa: amen, niin se tapahtuu! Viljan jyvä itää maassa ajan, kunnes siitä tulee tuottoisa hedelmä. Mutta Jeesus käyttääkin vertausta siksi, koska ihmisille Jumalan valtakunta on vaikea asia! Ihmiset eivät ota köyhien valtakuntaa vastaan!

MK:n perimätiedossa ei ole kysymys maatalouspolitiikasta vaan Jumalan valtakunnan kasvusta! Vertauksessa julistetaan miten syntinen ihminen pelastuu! Uskova alku-srk opettaa Jumalan ihmeellistä pelastustahtoa! Valtakunta näyttää aluksi vähäiseltä. Se on kuin siemen piilossa maassa. Mutta aikanaan sinapin siemenestä kasvaa suuri, rehevä puu, kun Jumala antaa sille kasvuvoiman! Siksi valtakunta tulee aikanaan esiin idustaan, suurenee, kypsyy ja kaikki saavat nähdä sinappipuun loiston! Taivaan linnut rakentavat oksille pesän. Valtakunta kasvaa itsestään, Jumalan voimasta, kylväjän tietämättä. Me ihmiset, adam ja eva, olemme se vilja. Me kasvamme Jumalan pellolla hänen tarkoitustaan varten.

Vertauksen lopputulos on jyrkkä: Heti kun sato on kypsä, se revitään sirpillä pois! Se korjataan lyhteiksi, viedään latoon, aittaan tai keittiön komeroon. Isäntä ei esittele viljaa naapureille vaan kiirehtii kokoamaan sen.

Jotta tuohon arkiseen vertaukseen saadaan Henkeä, niin katsotaan muita vastaavia vertauksia. MT:sta löytyy kylväjävertaus, vehnä ja rikkavilja -vertaus, ja sen selitys. Niiden valossa ymmärrämme, että Jeesus puhuu kahden-, kolmenlaisista ihmisistä. Jotkut uskovat häneen nopeasti mutta luopuvat yhtä nopeasti. Jotkut eivät usko ollenkaan vaan vihaavat alusta loppuun. Jotkut uskovat vähitellen, vaikka eivät saa toisten tukea. He pysyvät matkassa, rukoilevat, kestävät ja saavat voittopalkinnon. He kantavat, nuo muutamat uskolliset, hyvää hedelmää Jumalan valtakunnan pellolla!

Jako kahdenlaisiin ihmisiin tulee siitä, kun Jumala ja Paholainen toimivat samassa viljapellossa. Ihmispellon saatanallinen vitsaus on sitä, että Paholainen kylvää hyvän viljan sekaan rikkaviljaa eli valhevehnää eli lustetta. Tuo rikkaruoho eli Paholaisen työ, sotkee viljapellon sadon. Siitä ei kukaan saa selvää mitä pitäisi tehdä. Työmiehet menevät isännän luo kysymään, pitäisikö rikkaruoho kitkeä pois. Isäntä vastaa: ei vielä. Annetaan sen kasvaa hyvän viljan kanssa, ettei sekin vaurioituisi. Hyvän ja pahan viljan erottelu tapahtuisi vasta sitten, kun koko sato on valmis. "Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani", sanoo isäntä. Paholaisen puoli siis tuomitaan, poltetaan poroksi, koska se ei tuota hedelmää Jumalan vainiolla!

Rikkavehnä-vertauksen selityksessä Jeesus kuvaa Jumalan valtakunnan itämisen, kasvamisen, kypsymisen ja sadonkorjuun ihmettä. Mies joka kylvää, on Ihmisen Poika, siis Jeesus. Pelto on maailma. Hyvä vilja on ne, jotka pääsevät Jumalan valtakuntaan. Heidät korjataan talteen. Rikkavehnä on ihmiset, jotka eivät pääse sisälle. He haluavat jäädä ulkopuolelle, kuulua Paholaiselle. Paholainen on rikkavehnän kylväjä ja hän pyrkii tuhoamaan Jeesuksen valtakunnan. Korjuumiehet ovat Jumalan enkeleitä. He polttavat rikkaviljan ja kokoavat viljan aittoihin. "Niin tapahtuu maailman lopussa", kirjoittaa MT. "Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!" Siinäpä meille kertomuksen sulattamista, joka näytti niin arkipäiväiseltä! Vertaus kuvaa meitä, adamia ja evaa, härskisti, loukkaavasti, koskettavan kuolettavasti. Me saamme jokainen kovan tuomion, iskun kalloon, piston sydämeen, ennen kuin alamme ikävöidä armon valtakuntaa! Pitkän taistelun jälkeen, ehkä tapahtuu kasvamista, kypsymistä. Ehkä meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Mestari, kääntyä hänen tykönsä, tehdä parannus hänen tahtonsa mukaan! Toivoa sopii! Mutta valhevehnästä ei voi tulla oikeaa vehnää! Eikä oikeasta vehnästä voi tulla valhevehnää! Joissakin kirkoissa tuosta asiasta on kehitelty kaksinkertainen predestinaatio-oppi. Se tarkoittaa ennaltamääräämistä. Jumala on määrännyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen. Tuomio toisille ja pelastus toisille on lopullinen, muuttamaton ja ikuinen! Luterilainen kirkko opettaa yksinkertaista ennaltamääräämistä. Sen mukaan vain Jumalan lapset pääsevät taivaaseen!

Vertauksen johtopäätökset:

1. Ihmisen Poika toteuttaa Jumalan maailmanhallinnan. Ihminen kuuluu joko Jumalalle tai Paholaiselle. Jumala tarvitsee Paholaisen jotta voisi pelastaa ihmisen!

2. Pelto on maailma, jossa kasvaa Jumalan ja Paholaisen taimet. Kumpaa sinä olet?

3. Jumalan viljaa ovat ne, jotka rakastavat Jeesusta. Heidät korjataan talteen köyhinä syntisinä, nälkäisinä ja murheellisina.

4. Paholaisen viljaa ovat hänen omansa. He eivät usko Jeesukseen, eivät tarvitse, eivät tiedä eivätkä haluakaan tietää. Paholaiselle kuuluvat kaikki rikkaat ja hyvät ihmiset ilman Jeesusta!

5. Paholaisen omat joutuvat tuliseen uuniin ikuisesti. Jeesuksen omat pääsevät taivaaseen ikuisesti.

6. Kasvuaika on tänään ja se määrää tulevan pelastuksen tai kadotuksen. Tänään on uskovaisilla pelastuksen päivä, uskomattomilla kadotuksen päivä. Jako on ennen kuolemaa eikä sen jälkeen.

7. Täällä maailman pellossa Jumalan omat ja Paholaisen omat ovat sekoittuneina. Enkelit tietävät kuka meistä kuuluu Jeesukselle, kuka Paholaiselle. Meidän pitää luottaa enkelien ammattitaitoon: He tuntevat omansa ja ottavat heidät varmaan talteen!

8. Vaikka olet kastettu ja kirkon jäsen, et ole turvassa! Joka uskoo Jeesukseen, pelastuu!

Outokummussa sunnuntai, 26. tammikuuta 2003

Jorma Luostarinen