LUONNOS, lähetetty asianajajalle kommentteja varten ja eräälle toiselle 24.3.2006.
SELITYS KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULILLE
Välipäätöksenne 16.3.2006 mukaisesti lähetän Teille selityksen 21 päivän kuluessa. Selityksen ymmärtämisen helpottamiseksi numeroin tekstinne kappaleet alkaen ”Kurinpitoasiamies Jukka T…”, joka on ”1. kappale”. Viittaan joihinkin kirjallisiin lähteisiin ja arvovaltaisiin eksegeetteihin ( jotka satojen muiden tutkijoiden kanssa toteavat samat fktat ), koska näette saarnoissani subjektiivisia ”omia näkemyksiä” ( kappale 18 ) ja ”omia mielipiteitä kirkkohistoriasta” ( kappale 21 ). Saarnoissani puhun yleisesti tunnetuista asioista ja katson omaavani melko laajan oppineisuuden.
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän syytteet. Minä nimenomaan puhun ”syntisen ihmisen pelastumisesta” kuten saarnojeni alussa tehtäväni Paavalin tyyliin määrittelen: ”Pelastuksen rinnalla kaikki muu on roskaa!” Minä en saarnaakaan oppia vaan Raamatun seemiläisen ilmoitusperinteen Jahvee:n tahtoa ja hänen juutalaista Jeshuuaa-henkilöhahmoa. Käsikirjan ohjeen mukaan pappi saa saarnata jumalanpalveluksesss päivän VT:n tekstistä. Juutalaisuuden tunteminen ja Raamatun eksegetiikka auttaa saarnaamaan oikein.
Jeshuuaa:a puhuteltiin yleisesti ”Kristukseksi” vasta Jeruushaajajiim:n alku:srk:n hellenistisessä vaiheessa ja nimitys vakiintui sen jälkeen Rooman valtakunnan pakanoiden kirkon keskuuteen sulkien samalla ajan myötä pois yhä enemmän juutalaisen Jeshuuaa:n. Niin kauan kun ihmiset muistivat livenä rabbi Jeshuuaa:n, eri kulttuureita edustavien nimien välille ei tullut ongelmaa! Toiset puhuivat henkilöstä toisella nimellä, Jeshuuaa, ja toiset toisella, Jeesus. Niin kauan kuin hänet muistettiin, henkilö voitiin yksilöidä.
Esim. ebioonien ja nasaretilaisten juutalais-kristittyjen keskuudessa säilytettiin alkuperäinen uskonmuisto aina 300-luvulle asti, kunnes valtiokirkkoperinteen alkaminen tuhosi sen! Asiaa valaisee esim. Matti Myllykoski – Per Lindblad: Jeesus jälkeen Kristuksen. Juva 1999; Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty. Jyväskylä 2000.
En ”jätä sivuun kirkon armo- ja sovitusoppia”, vaan pyrin laajentamaan ja syventämään Jumalan sanan tuntemista nykyaikaa vastaavalla tavalla srk-laisten keskuudessa. Pyrin syventämään ihmisten uskoa ja auttamaan heitä vapautumaan kaavamaisista ja totunnaisista fraaseista uskomme ytimeen, oleelliseen: Lopultahan me uskomme näkymättömään Jumalaan!
En ”luennoi kirkkohistoriaa” saarnoissani.
Liturgina liturgisessa tapahtumassa koen, että me kaikki läsnäolevat ylistämme yhteisellä kielellä Jumalaa sanan ”Jumala” ja ”Jeesus Kristus” kautta enkelienkin ja kuolleiden kanssa.
En ”vähättele kirkkoa” vaan julistuksessani otan huomioon eri perinteet, juutalaisuuden, joka on kristillisyydessämme tänäkin päivänä.
kappale
Juutalaisen TaNaKh:n/ meidän VT alkukieli on heprea. Kirkon perinteen korvausteologiasta ( ks. esim. nettiartikkelit Donna J. Kazenske: Replacement Theology ja rabbi Moshe Yoseph Koniuchowsky: Replacement Theology. Theological error versus biblical truth concerning the Jews. ) ja antisemitismistä/ antijudaismistä johtuu, että kristillisessä perinteessä ( ”=Kristuksessa” ) aktiivisesti vähitellen hylättiin juutalaiset juuret. Ks. esim. H:Ngin yliopiston 70-luvun dogmatiikan lisensiaatti-tutkinnon kirjaa: J.N.D. Kelly: Early Christian Doctrines. London 1968. Kirjassa vaihe vaiheelta seurataan juutalaisuutta Jeshuuaa:n aikaan, läpi alku-srk:n ajan 100-luvulle ja siitä eteenpäin apostolisten isien, apologeettien ja kirkkoisien kirjoituksissa tapahtuvaa loittonemista pois juutalaisuudesta.
Joka kerta puhun johdantosanoissa ja saarnassa päivän tekstistä, se puhumisen perustana, sen Henki puhumisen innoittajana. Saarnateknisesti ladon valmisteltavan saarnan valmiiseen runkoon, jolloin saarnassa toistuvat perusasiat. Muokkaan jatkuvasti myös runkoa ja ladon siihen ko. päivän tekstistä tulevat asiat. Käytän perusrunkoa helpottaakseni työtäni ja voin paremmin puolustautua, kun saarnoistani yhä uudelleen valitetaan!
Minun tehtäväni saarnaajana on ammentaa pyhistä kirjoituksista kuulijaan päin, menneisyydestä ”tässä ja nyt” –kuulemis-hetkeen.
Teidän tekstinne ”Kummallisia juutalaisvihaa koskevia lausahduksia” osoittaa kuulijan tietämättömyyttä, koska meidän perinteemme hirmutöitä ei ole yleisesti myönnetty synniksi ja rikoksiksi kuin vasta 2. maailmansodan jälkeen . Ks. 10-sivuinen nettiartikkeli kirkon antisemitismin historiasta. Jerry Darring: A Catholic Timeline of Events Relating to Jews, Anti-Judaism, Antisemitism and Holocaust from 3. Century…” Siinä luetellaan n. 150 Euroopan historiaan vaikuttanutta kirkkojen ja heidän opettajiensa tekoa! Ks. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasiainneuvoston 15.9.2000 antamaa lausuntoa ”Kirkko ja Israel”, Kirkon tiedotuskeskuksen 9.11.2000 ja 14.2. 2001 julkaisemia lausuntoja ja anteeksipyyntöjä.
kappale
Ei ne ole ”huonosti valmistettuja”. Lähetin Teille jo aikaisemmin kuvauksen - huumorimielellä - saarnasta, jonka Espoon piispa Mikko Heikka piti viime joulun aikoihin. Hän saarnasi TV-jumalanpalveluksessa n. parissa lauseessa päivän tekstistä ja muuten asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä Raamatun asioiden ja kirkon sovitus- ja armo-opin kanssa! Ilmeisesti hänen katsottiin puhuneen hyvinkin Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksen mukaan.
Niinpä katsoisin subjektiivisesti, että ”kirkon tunnustus” kätkee ajatuksen, että kirkossa sinänsä ollaan koko ajan Jumalan Totuudessa kiinni eikä sitä siis tarvitse eikä saa ongelmoida eksegeettisesti ja kirkkohistoriallisesti, koska srk-laiset yleisesti eivät tarvitse sellaista. Ts. Suomen ev.-lut. kirkossa katsotaan olevan oikea ”extra eccleesiam nulla salus” –totuus tallella, jonka iskusanan Rooman keisarit ottivat 300-luvulla puolustamaan omaa 300-luvun valtiokirkkoaan!
Toisaalta ”kirkon tunnustus” vaatii puhumaan Raamatusta - teidän lainauksenne ja tulkintanne mukaan. Oman aikansa Raamatun teksteillä alkaen 1000 vuotta eKr. Lähi-Idässä ei ole mitään tekemistä myöhemmän 300-luvun jKr. kirkkopolitiikan ja sitä myöhemmän kirkollisen elämän kanssa. VT kanonisoituna juutalaisena kirjallisuutena oli olemassa jo vuoteen 100 jKr. mennessä ja UT:n nuorimmat tekstit kreikankielisinä kopioina saivat muotonsa v:een 150 jKr. mennessä.
Ts. historian aikaisemmassa vaiheessa ei vielä ollut olemassa myöhemmän historian vaiheen asioita!.
Niin syntyy meille eksegeettinen ja historiatieteen tutkima ongelma, mitkä asiat ovat Jahvee-Jumalan ilmoitusta ja mitkä ihmisten keksimää! Saarnoissani yritän auttaa srk-laisia kohtaamaan sen mitä Jumala sanoo kirjoituksissa.
kappale
Kiistän.
kappale
Minä jos kuka sanon, että ”me tunnustamme oikeasti ja oikeat synnit Jumalalle eikä tämä ole mikään liturginen ele”. 4. kappaleessa vaaditte puhumaan ”kirkon armo- ja sovitusoppia”. Sen opin mukaan tullaan ensin syntisiksi kuten johdantosanojen/ entinen kehotus synnintunnustukseen tarkoitus onkin.
Mitä tulee ”Syyttelyyn menneitä sukupolvia vastaan juutalaisvihasta”, siitä puhuu Suomen ev.-lut. kirkon oma asiakirja 9.11.2000. Samoin asiakirja 14.2.2001 ”The Church apologizes for silence about the persecution of Jews”. Se on otsikon ”Evangelical Church of Finland/ News” alla ja edustaa siis Suomen ev.-lut. kirkkoa. Siinä kehotetaan antamaan srk:ille tietoa juutalaisuudesta, kristinuskon juutalaisista juurista ja muistuttamaan srk:laisia anti-semitismin historiasta.
Mainitsemani Kirkon tiedotuskeskuksen julkaisemat ja uutisoimat asiakirjat koskevat koko kirkkoamme. Tklin välipäätöksen arvioidessa saarnojani sekoittuu se, mitä minä sanon ja mitä se herättää joissakin kuulijoissa.
kappale
Kiistän.
-
-
kappale
-
kappale
On minulla ”tietoa Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksesta” ja hyvä, kun kerrotte lisää. Minun työpanokseni Outokummun diakoniatyöstä vastaavana pappina on käytännössä ihmisten kohtaamista, 80% kodeissa tapahtuvaa sielunhoitoa. Kun tilastoin viime vuonna 735 kotikäyntiä, minulle tuli hyvä mieli ahkeroinnista srk-laisten hyväksi. Minä en juoni ystävieni kanssa srk:aa ja kirkkoa vastaan, mutta paljonkin me keskustelemme kuin ystävät konsanaan. . Pidän hyvin monenlaisia ja –tyyppisiä puheita, yleensä perinteelliseen tyyliin, toistaen tuttuja sanontoja, mutta saarnaamisessa sydän kutsuu menemään uskon juurille. Sanon sen totuuden täysillä mitä pidän totuutena ja minkä tiedän Totuudeksi!
Se mitä sanon ”kirkon nykytunnustuksista” tarkoittaa aivan kirjaimellista asiaa, mutta myös sitä, että kirkko myöntää eli tunnustaa ”syyllisyytensä”. Sitä asiakirjoissa toistetaan; kirkko ikään kuin hakee uutta tunnustusta samalla kun peruu keskiajan mahtavuuden ilmiöitään.
Sana ”kirkko” juontuu: ensin juutalainen qaahaal, sitten hellenistinen ekkleesia, sitten latinan eccleesia. Tuo kirkko/ kreikan kyriakee juontuu ”Herralle kuuluvasta”. Sana ”Herra” ilmoituksessa tarkoittaa Jahvee:a, jota pyhyytensä takia ei saisi lausuta vaan se korvataan sanalla Aadoonaj = Herrani. Ks. kirkko-sanan juurista ja juonteista esim. maailmankuulun roomalaiskatolisen teologian professorin Hans Kungin kirjaa: The Catholic Church. Great Britain 2001.
Luterilaiset tunnustuskirjat eivät ole pyhä, mutta se Jumalan asia mitä ne yrittävät sanoa, on pyhä Minun kutsumukseni ja virkani on saarnata ”Jumalan pyhää sanaa” kuten tekin määrittelette. Minä haluan ymmärtää asioita, tietää, ikävöidä pelastukseen ja tuoda sitä iloa srk-laisilleni. Ja sama tavoitehan se on Teillä tklin pappis-asessoreilla, kun menette srk:n eteen pappeina - ette tklin virkamiehinä!
Minä en määrittele itseäni virkamieheksi, koska siinä roolissa en voisi tehdä minulle mieleistä kotikäyntityötä.
kappale
Aivan oikein! Kirkko tunnustaa ”Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa”. Ts. kirkossa hyväksytään koko Raamattu ( = VT + UT ) kirjoituksineen ja siten myös juutalaisten usko. Keskeisesti Jeshuuaa-henkilöstä hänen elämänsä jälkeen kehkeytyi ”kristillinen” eli ”Kristus”-usko. Se kokosi ”Kristuksessa” ja ”Jeesuksessa” myös muuta aineistoa, esim. gnoosiksen ideoita ja hellenistisen Logos:n pelastajahahmoa; VT:n usko näkyy jo UT:ssa muuntuneena antisemitistiseen suuntaan, koska alkuperäisen Jeshuuaa:n toiminta oli Rooma-vastainen.
Kun tuo Rooma-vastainen toiminta kirjoitettiin myöhemmin juutalaissodan aikoihin ( v. 66 – 70 ) evankeliumeiksi, säilyäkseen ja levitäkseen ”kaikkeen maailmaan”, se piti kirjoittaa Rooma-myönteiseksi. Niinpä alkaneeseen kirkon kristilliseen uskoon vakiintui Rooma-myönteinen henki ja sanoma, jota rikastettiin hellenistisen filosofian jaloimmilla ilmiöillä. Samalla kirkko sisäisti antisemitismin, jota korvausteologia aate loi lisää. Ks. siitä faktasta esim. nettiartikkelia L. Loflin: Jews for Jesus. Jews for Jesus is a Fraud ja Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta. Erään väärennöksen pöytäkirja. H:ki 1972. Suomen ev.-lut. kirkon kannalta katsottuna tärkeää on se, että perinteellinen luterilainen usko on ”lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa” 300-luvun Rooman imperiumin valtiokirkon keisarin komennossa sekä ”luterilaisissa tunnustuskirjoissa” Saksanmaalla 1500-luvulla voittajien määrittelemällä tavalla.
Samasta yhden Jumalan/ Jahvee:n ilmoituksesta tahtoo puhua Suomen ev.-lut. kirkon ”kirkkojärjestys”, koska ei se mistään muusta voi puhua, kun ajatellaan mitä sana ”kirkko” tarkoittaa ja mistä kirkko on syntynyt!
Te Kuopion tkli tahdotte katsoa tunnustuksessamme lopultakin kristillisen uskon juuriin, lähinnä siihen perinteeseen, johon juutalainen Jeshuuaa liittyi. OK. Amen. Mutta tekstissänne Te jätätte tietämättä ja sanomatta tärkeitä historiallisia ja teologisia faktoja, koska ne tuntien ja muistaen mitään ko. oikeudenkäyntiä ei tarvittaisi!
kappale
OK. En vastusta. Raamatussa ”Jumalan pyhä sana” on heprean juurillaan jotakuinkin ha daavar haqqaadoosh Jahvee, joka tarkoittaa kirjoitettua Tooraa:n ja TaNaKh:n tekstiä. Ks. 14. kappale. Ev.-lut. kirkon hallinnossa ko. määrittely on fakta. Tässäkin kohden tekstiänne Te luotte katseenne menneisyyden aikaan, kulttuuriin ja seemiläiseen uskoon: ”Tutkitte ja arvioitte” läpi oman perinteenne, läpi Jeshuuaa:n ajan juutalaisuuden ja sydämenne kohtaa profeetallisen julistuksen Jahvee:n sanassa/ daavaar Jahvee sen mukaan mitä Abrahaam, Moshe, Jeshajaahuu, jne julistivat Jumalan puhetorvina.
Harmi vaan ja niinhän sanotaan kirkkojen nykytunnustuksissa, että kristillisestä perinteestä heitettiin ulos juutalaiset ja heidän keskeinen profeettojen välittämä usko! Saarnaamisen semanttisista ongelmista kannattaa katsoa Kuopion synodaalikokouksen 1981 väitöskirjaa: Markku Kettunen: Raamatun tulkinta ja käyttö. Pieksämäki 1981.
kappale
En ”myöntänyt poikkeavani Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksesta”, koska en poikkea siitä. Minä nyökkäsin ja sanoin sanamuodon Teille osoittaakseni solidaarisuutta Teitä ja Teidän tulkintaanne kohtaan, koska kuulustelutilanteessa koin myös sitä, että me olimme yhteisellä asialla ja lopultakin saman Herran palvelijoita. Minä halusin ymmärtää Teitä ja keskustella Teidän kanssanne. Lausuin siitä kiitokset tilaisuutemme lopussa.
Kyllä minä ymmärrän Teidän sanomaanne mutta minä en lue luterilaisista tunnustuskirjoista mitä minun pitää saarnata! En tiedä ketään muutakaan pappia! Muistaakseni matkanvarren piispat ja pappisveljet kehottivat minua nuorena pappina lukemaan Raamattua, kun esittelin saarnoissani tietojani tunnustuskirjojen dogmaattisista periaatteista! !
Jotta sanoisin Teille faktoja, kärjistin sanottavaa tuossa ”kristillinen perinne on pakanoiden tapoja ja käsityksiä ja arvofilosofiaa”. Sen tietävät miljoonat juutalaiset. Siksi he eivät tule kristillisten kirkkojen yhteyteen! Ks. näitä aiheita sivuavasti mm. Matti Myllykoski: Juutalaisvastaisuuden ongelma UT:ssa ja sen tutkinnassa. Luentosarja keväällä 1999.
”Ateismi ja tuntematon Jumala yhdistyvät” tarkoittaa mm. sitä, että kristityt ilman Jahvee:a ovat ateisteja vaikka uskovatkin Kreikan perinteen Theos-Jumalaan. Jisraaeel:n historiassa puhuneeseen persoonalliseen Jahvee verrattuna Theos-jumala on abstrakti Jumaluus, nimetön, yleinen henki. Mutta sen verran kuin ”Theos” = ”Jumala” ja tarkoittaa Jehvee:a, sen verran me kristityt olemme oikeilla pelastuksen raiteilla! Ks. netistä juutalaisten kirjoituksia ja kristittyjen kirkkojen ja juutalaisten kokousten pöytäkirjoja.
Metaforan kielellä kristinusko on ”lapsi”, ”epäsikiö jota ei voi parantaa”. Ts. muinaisen Jisraaeel:n perinne ja myöhemmän siitä miltei täysin erillisen kristillisen perinteen välillä on ja tulee olemaan sellainen juopa ”kirkon Kristuksessa”, ettei tällä hetkellä ole näköpiirissä toteutumista siitä ”yhteisestä Jumalan kansasta”, mistä esim. Kirkko ja Israel 2000 –asiakirjassa unelmoidaan.
Erillisiä perinteitä ei voi korjata eli ”parantaa” alkuperäiseksi ykseydeksi.
Kirkon tunnustus vaikenee mm. siitä, että ”kirkko on hylännyt alkuperäisen ilmoitusperustan”, koska 1500-luvulla ei vielä ollut internet-ajan tiedonmaailmaa! Jos Lutherilla olisi ollut meidän tietomme, hän olisi käyttänyt sitä ja meidän tunnustuskirjojemme sanamuoto olisi nyt täysin erilainen. Ks. vielä Media-arkiston nettiartikkelia Heikki Räisänen: Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi; teol. tri Tom Holmen: Jeesus ja juutalaisuus. Luentosarja Tieteen päiviä 2001; teol. tri Timo Eskola: Juutalainen Jeesus – monikasvoinen Messias. Jyväskylä 2000. )
En kiellä kristinuskon merkitystä. Jahvee:n sanan mukaan pakanoilla on tärkeä tehtävä hänen kansansa kannalta: Juutalaisille 2000 vuotta on ollut selviö, että kristittyjen tehtävä on mm. ollut pitää esillä heidän asiaansa ja kiusata heitä ( ristiretket, juutalaisvainot ja –karkotukset, Hitlerin kristittyjen 6 miljoonan juutalaisen tappaminen ) kuuliaisiksi Tooraa:lle.
Pakanoiden ”kääntymisestä juutalaisuuteen” puhutaan jo Luukkaan perinteen APT:ssa. Jeshuuaan veli Jaakoov ja kalastaja Petros Mestarin 1. seuraajina olivat aluksi samoilla linjoilla kääntymisen pakollisuudesta Jeruushaalajiim:n alku-srk:ssa, mutta Kristus-uskoon kääntynyt Paavali tuli sotkemaan heidän käsityksiään! Laista vapaan evankeliumin paavalilaisten linja juurtui myöhempään hellenistis-kristilliseen perinteeseen.
Mutta jos me haluamme pelastua Jumalan yhteyteen Raamatun mukaan, meidän on käännyttävä juutalaisten puoleen, katsottava heihin ja kunnioitettava heidän erityistä asemaansa Jahveen suunnitelmassa! Meidän pitää kysyä juutalaisilta ja keskustella heidän kanssaan, miten ihminen pelastuu!
”Kirkon opin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden”. OK. Meidän perinteessä asia ilmaistaan niin ja se ilmaisu syntyi 1500-luvun Saksanmaalla. Siihen uskoon minutkin on kasvatettu jo lapsena ja hyvä usko se on ollut. Sitä uskoa tunnustavassa kirkossa minulla on hyvä työpaikka.
Opit ovat tärkeitä kirkko-instituutiolle, mutta minulle tärkeää saarnaamisessa on pyrkiä tuntemaan Jeshuuaa:n hahmoa, henkilöä, jolle UT:ssa annetaan kunnianarvoisia jumalallisia Pelastaja-merkityksiä.
Teen tekstistänne sen johtopäätöksen, että Teidän ja minun esittämät asiat eivät ole kovin paljon yhteismitallisia: Mielestäni se johtuu siitä, että Teidän tekstistänne puuttuu piispan laaja eksegeettinen asiantuntemus ja hänen papillisen paimensydämen ääni, ja puuttuu myös pappis-asessorien papillisen sydämen ääni! Minä toivoisin, että voisimme rakastaa toisiamme ”Kristuksessa”! Mutta ”Kristuksessa” ette voi toista tuomita!
kappale
Nykyisen TaNaKh:n tekstit ovat melko samat kuin silloin kun ne v:n 100 jKr koodattiin. Samoin meidän VT:n ja UT:n tekstit ovat melko samat alusta alkaen. Koska kirkon tunnustuksen mukaan saarna pidetään Raamatusta, silloin saarnassa paluu ”seemiläiseen ilmoitusperinteeseen” on yhä mahdollista. VT:ssa tulee olemaan ikuisesti sen Henki, samoin UT:ssa sen Henki! Mutta mikä Henki/ henki on myöhemmässä muutetussa perinteessä, se onkin eri asia!
Viittaan muuhun kirjallisuuteen, koska väitätte minun puhuvan omiani. Ks. ko. selityksen alkulausetta ennen 1. kappaletta. Jeruushaajajiim:n alku-srk ei ollut aluksi 2-kielinen: Jeshuuaa:n aikaan 1. seuraajat olivat Mestarin porukassa = srk/ qaahaal; hänen teloituksensa jälkeen v. 30 ja ylösnousemuksen jälkeen 1. seuraajat harhailivat valtionsa pohjois-osassa Galileassa ja Jisraaeel:n eteläpäässä Jeruushaajajiim:ssa/ qaahaal; Jeshuuaa-liikkeen muodostuttua alkeellinen srk:llinen elämä alkoi Jeruushaalajiim:n qaahaal-srk:ssa; se oli aluksi täysin juutalainen - muutaman vuoden ajan, mutta jo v. 36 srk:aan tuli hellenistisiä diaspora-utalaisia kuten Stefanos, syntyi srk-yhteisö qaahaal-ekkleesia; kääntymätön Paavali/ juutalainen Shaauul tappoi Stefanoksen hänen kreikkalaisen raamatunlukunsa ja ”Khristoksensa” takia: Shaauul:n mielestä Stefanoksen synti oli se, että Stefanos käänsi juutalaisen Maashiiah:n ja muut juutalaisen Raamatun asiat kreikkalaisen VT:n = Septuaginta kielelle ( joka oli olemassa jo 200-luvulla eKr. ) ja muun hellenismin kielelle. Siinä vaiheessa kun Saauul:sta tuli kääntymisensä jälkeen Paulos ja samalla tappamansa Stefanoksen porukoiden ystävä, hän lähti innokkaasti levittämään sitä uskoa, jota vielä samana vuonna oli vihannut!
Kristinusko lähti ulkomailla Rooman valtakunnassa leviämään, laajenemaan, muotoutumaa ja laitostumaan mukanaan pelastuksen käsitteet ”Jeesus”, ”Khristos”, ”Messias”, ”Theos”/ Jumala, jne.
Stefanos-ryhmän srk oli jo hellenistinen ekkleesia. Ks. APT/ tapaninpäivän teksti. Ks. mainittua Kellyn kirjaa ja esim. Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta, erään väärennöksen pöytäkirja, H:ki 1972.
Te arvostatte ”tunnustuksen kokonaisvaltaisuuden” tajuamista, mutta missä kirkkosaleissamme näkyy Jeshuuaa:n perinne; istuuko juutalaisia Kuopion tuomiokirkossa; näkyvätkö seemiläisen uskon tuntomerkit kirkon oppilauseissa, tklin asiakirjoissa, kirkon tunnustuksessa, liturgiassa, symboleissa, seinämaalauksissa, hallinnossa ja elämäntavassamme? Yksi jäänne muistuttaa Kuopion pappeja ja sanankuulijoita Totuudesta. Se näkyy Kuopion tuomiokirkossa: Kun piispa Riekkinen liturgeeraa, hänen päänsä päällä alttariseinän taulussa lukee suurin kirjaimin JEHOVA ( toinen lukutapa: Jahvee ). Amen.
kappale
En saarnaa ”näkemyksistäni” kuten jo perustelin.
kappale
En vastusta tuota v. 1530 kiteytynyttä tekstiä, joka oli siihen aikaan Saksan valtiokirkkoperinteen kirkkopoliittisessa taistelussa voittajien lippulaulu. Mutta juutalaiset ja muhamettilaiset tulivat tunnustuskirjojen korvausteologia-aatteeseen perustuvalla antisemitismillä loukatuiksi! Ks. A. E. Koskenniemen suomennosta siitä näkökulmasta: Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat. Turku 1948.)
kappale
OK. Eniten tuossa lainauksessanne rakastan sanaa ”Kristus”!
kappale
Kiistän syytteet.
1. vaiheen evankeliumi oli se kun Jeshuuaa julisti Jahvee:n evankeliumia Jisraaeel:lle, toisessa vaiheessa hänen 1. seuraajansa julistivat Jeshuuaa:a evankeliumina Jisraaeel:lle, kolmanneksi pakanat alkoivat julistaa erillään juutalaisista ”Jeesusta” evankeliumina koko maailmalle. Ks. esim. Hans Kungin kirjaa. Evankeliumin julistuksessa mentiin koko ajan huonompaan suuntaan siihen nähden mitä Jahvee-Eloohiim jo maailman alussa oli tehnyt ja puhunut profeettojensa kautta Jisraaeel:lle ja sen kautta koko maailmalle!
”Vanhurskaan juutalaisen” määrittelee Jahvee-Jumalan sana/ daavar Jahvee. Netistä saadaan sekunnissa 10 000 faktaa, että mm. kirkkoisistä useat olivat kirjoituksissaan antisemiittejä: Origenes v. 240 jKr., Cyprianus v. 248, Elviran konsiili v. 306, Nikaian konsiili v. 325, v. 380 Gregorius Nyssalainen, …v. 400 kirkon ”pyhä” Augustinus, … Martti Luther 1500-luvun vanhoilla päivillään kirjoittaessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”!
Suomen ev.-lut. kirkko pyytää nykytunnustuksissaan ja arkkipiispan suulla H:gin juutalaismuistomerkillä anteeksi sitä, että kristityt menivät mukaan Hitlerin ohjelmaan.
Suomen ev.-lut. kirkon uutisoinnissa 14.2.2001 The Evangelical Lutheran Church of Finland/ News kehotetaan srk:ia ”muistuttamaan” sattuneista synneistä, ei vaikenemaan, jottei vastaava ”kansanmurha” toistuisi. Samassa asiakirjassa halutaan ”Lutherin asenne judaismiin läpikotaisin tutkia”. Muistopatsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä pääministeri Paavo Lipponen.
kappale
Jo UT:n ajalla alkaneesta korvausteologiasta johtuen kristillis-kirkolliseen perinteeseen eivät juurtunut juutalaiset termit, jne., joista on jo ollut puhe. Termit rikkaudessaan avaavat meille oven ilmoitusperinteen maailmaan ymmärtämään mitä Jahvee-Jumala sanoo luomilleen kuolevaisille syntisille ihmisille ja miten ihminen voi pelastua hänen yhteyteensä. Rakastan sitä Totuutta.
Sen nälkä vei minut teologiseen 36 vuotta sitten. En ”vähättele kristinuskon historiaa”, päinvastoin! Ilman sitä meillä ei olisi tämänkään vertaa yhteyttä Jumalan pyhiin asioihin ja lahjaan - meillepäin! Minua kiinnostaa miten meidän perinteessä on edetty matkaa, mitä on sattunut, millaista on joskus aikaisemmin ollut ja mitä jäi jäljelle siitä mistä kaikkia alkoi. En puhu ”mauttomilla ylilyönneillä”.
-
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
-
kappale
-
kappale
LOPPUKATSAUS: TIIVISTELMÄÄ, KERTAUSTA, PÄÄTTELYÄ
Ajanlaskun alussa oli juutalainen rabbi Jeshuuaa Jisraaeel:ssa..
300-luvulta alkaen keisari komensi korkeimpana viranomaisena valtiokirkossa ja se henki jäi 3. vuosituhannelle asti kirkolliseen ja kristinuskon perinteeseen.
1500-luvun Saksanmaalla valtiokirkkoperinteen voittajat määrittelivät luterilaisissa tunnustuskirjoissa oman luterilaisen kirkkonsa identiteetin.
Suomen ev.-lut. kirkossa perinne jatkuu ja se määrittelee menneisyydessä syntyneissä tunnustuskirjoissamme identiteettiään.
Suomen ev.-lut. kirkon asetusten mukaan pappi saarnaa Raamatun tekstien kertomista asioista, jotka ovat syntyneet kaukaisessa historiassa, eri kulttuureissa, eri aikakausina, ennen kuin mitään Suomen ev.-lut. kirkkolaitosta oli olemassa.
Valtiokirkkoperinteen corpus christianum eli yksi kristillinen yhteisö –ihanne ei ole enää pitkään aikaan toiminut kirkon odottamalla tavalla myöskään Suomessa kuten sitä jollakin tavalla sivuavasti kirkkoneuvos Matti Halttunen puhui 23.3.2006 TV 3:n aamulähetyksessä.
Tklin välipäätöksessä puolustetaan ”tunnustuskirjojen” nimissä vanhaa hallintoperinnettä ja kirkon asemaa.
Välipäätöksessä ei näy juuri ollenkaan se kirkon perinteen ja tavallisille ihmisille tärkein puoli, jota voisi sanoa vaikkapa ”Jeesuksen rakkaudeksi”. Käsittääkseni sen puolesta ilmeisesti piispa istuu tklissa.
Sallinette minun edelleen arvioida subjektiivisesti. Ko. asiakirjassa ei taida piispa sanoa mitään, vaikka tämä oikeudenkäynti ”tunnustuksenvastaisuudesta” on nimenomaan hänen hengelliseen virkaansa kuuluva hengellinen asia. Kirkon ”tunnustus” ja ”usko” ovat eräässä mielessä samaa asiaa. Eihän uskomme sisältöä, jota papit ja piispat ovat aina kutsuneet ”Jumalan rakkaudeksi”, voida mitata kovilla lakipykälillä ja lukea papille hänen uskostaan tuomiota lakikirjasta. Ks. subjektiivisia pohdintojani myös 16. kappaleessa.
Nimi ”Jeshuuaa” mainitaan jo Kirkkoraamatussa: Matt. 2:21 selitys. Siinä nimi ”Jeesus” juonnetaan heprean ”Joosua”:sta, joka on sama kuin ”Jeshuuaa” ja ”Jehooshuuaa”.
Nimi ”Jahvee” mainitaan meidän VT:ssa, esim. 2 Moos. 3: 14; 2 Moos. 6: 2; 2 Moos. 15: 3; Jes 42: 8. Meidän VT:mme “Herra”-sanan paikalla lukee TaNaKh:ssa “Jahvee”, mutta se kierretään pyhyytensä takia ilmaisulla “Aadoonaj” = Herrani.
Tklin asiakirjassa ko. asian laadustakin johtuen törmätään rutiininomaisiin käsitteisiin kuten ”kirkko”. ”tunnustus”, ”Jumala”, ”armo”, ”pelastus” ja ”Jeesus Kristus”. Niitä käytetään oman kulttuurin pääkirkollisen perinteen alueellamme itsestäänselvästi, vaikka lähemmin tarkasteltuna ne ovat monimerkityksisiä korkean abstraktiotason takia.
Emt. asiasta johtuen papin todistaminen rikolliseksi eli lainrikkojaksi uskostaan johtaa vakaviin eettisiinkin ongelmiin.
Voiko nykyaikana kukaan, pappikaan, olla rikollinen siinä mitä hän sydämessään uskoo?
Minä saarnaan Ev.-lut. kirkon tunnustuksen sisäpuolella ja mukaan.
Ottaen huomioon sen mistä kirkko on syntynyt ja mitä ”kirkolla” on perinteellisesti tarkoitettu, niin pelastuksen asiassa kirkko ei voi koskaan tarjota enempää ja parempaa kuin mitä Jeshuuaa:an ja ”Jeesus”:een uskomisella tarkoitetaan.
En ole syyllistynyt mihinkään kirkonvastaiseen toimintaan, en ”kiihotukseen” ( vanhan kirkkolain käsite ) enkä yllytykseen pappina enkä yksityishenkilönä.
Olen toiminut yksin, srk:n pappina kirkkolaitoksen virassa. Saarnaamisessa olen hyvinkin rehellinen itselleni, srk-laisille ja Jumalalle. Kunnon luterilaisena olen syntinen ihminen.
Olen saanut monilta srk-laisilta paljonkin lähimmäis-rakkautta, myös Jumalan rakkautta heidän kauttaan. Siitä kiitokset. Työpaikkani on hyvä.
Haluan säilyttää kappalaisen virkani ja pappisvirkani/ papin oikeudet.
Olen halukas oppimaan, myös kuuntelemaan mitä esimieheni ja muut sanovat.
Haluan pysyä edelleen kirkkomme tunnustuksessa.
Olen valmis keskustelemaan tulevaisuudessakin Kuopion hiippakunnan piispa Riekkisen ja tklin jäsenten kanssa.
Outokummussa perjantai, 24. maaliskuuta 2006
Jorma Luostarinen
Outokummun kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti