VASTINEVERSIO 2 ASIANAJAJA EERO HEIKINHEIMOLLE
sunnuntai, 26. maaliskuuta 2006
SELITYS KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULILLE
Välipäätöksenne 16.3.2006 mukaisesti lähetän Teille selityksen 21 päivän kuluessa alkaen tiedoksisaantipäivästä ma 20.3.2006. Selitykseni lukemisen helpottamiseksi numeroin tekstinne kappaleet: ”Kurinpitoasiamies Jukka T…” on ”1. kappale”. Viittaan joihinkin kirjallisiin lähteisiin ja arvovaltaisiin eksegeetteihin ( jotka satojen muiden tutkijoiden ja pappien kanssa toteavat samat faktat ), koska näette saarnoissani subjektiivisia ”omia näkemyksiä” ( kappale 18 ) ja ”omia mielipiteitä kirkkohistoriasta” ( kappale 21 ). Saarnoissani puhun yleisesti tunnetuista asioista ja katson omaavani melko laajan oppineisuuden alallani.
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän syytteet. Minä puhun ”syntisen ihmisen pelastumisesta” kuten saarnojeni alussa tehtäväni Paavalin tyyliin määrittelen: ”Pelastuksen rinnalla kaikki muu on roskaa!” Minä en saarnaakaan oppia vaan Raamatun seemiläisen ilmoitusperinteen Jahvee:n tahtoa ja hänen juutalaista Jeshuuaa-henkilöhahmoa. Käsikirjan ohjeen mukaan pappi saa saarnata jumalanpalveluksesss päivän VT:n tekstistä. Juutalaisuuden tunteminen ja Raamatun eksegetiikka ovat saarnaamisen keinoja.
Jeshuuaa:a puhuteltiin yleisesti ”Jeesukseksi” ja ”Kristukseksi” vasta Jeruushaajajiim:n alku:srk:n hellenistisessä vaiheessa alkaen 30-luvun jKr. puolivälin seuduilla ja nimitys vakiintui sen jälkeen Rooman valtakunnan pakanoiden kirkon keskuuteen sulkien samalla ajan myötä pois yhä enemmän juutalaisen Jeshuuaa:n ja hänen oman perinteensä. Niin kauan kuin ihmiset muistivat livenä rabbi Jeshuuaa:n, eri kulttuureita edustavien nimien välille ei tullut ongelmaa! Toiset puhuivat henkilöstä juutalaisittain ” Jeshuuaa”, toiset kreikan nimellä ” Jeesus”. Niin kauan kuin hänet muistettiin, voitiin ko. henkilö yksilöidä.
Alku-srk:n Jeshuuaa_liikkeen ebioonien ja nasaretilaisten juutalais-kristittyjen keskuudessa säilytettiin alkuperäinen uskonmuisto aina 300-luvulle asti, kunnes valtiokirkkoperinteen voittajien uskontopolitiikka tuhosi sen! Asiaa valaisee esim. Matti Myllykoski – Per Lindblad: Jeesus jälkeen Kristuksen. Juva 1999; Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty. Jyväskylä 2000; Matti Myllykoski ja Petri Luomanen: Varhaisen juutalaiskristillisyyden jäljillä. Teologinen Aikakirja 4 /1999.
En ”jätä sivuun kirkon armo- ja sovitusoppia”, vaan elän omassa elämässäni koko ajan sen sisällä, siitä. Työssäni srk:n opettajana pyrin laajentamaan ja syventämään Jumalan sanan tuntemista nykyaikaa vastaavalla tavalla srk-laisten keskuudessa. Pyrin auttamaan ihmisiä ymmärtämään uskoaan, että he vapautuisivat kaavamaisista ja totunnaisista fraaseista uskon ytimeen, oleelliseen: Lopultahan me uskomme näkymättömään Jumalaan!
En ”luennoi kirkkohistoriaa” saarnoissani.
Saarnalla on oma tehtävänsä. Liturgina samassa jumalanpalveluksessa koen, että me kaikki läsnäolevat ylistämme yhteisellä kielellä käsikirjan kaavan mukaan Jumalaa! Papin saarna on hyvin persoonallinen, jos puhuja on aito ja rehellinen.
Minä en ”vähättele kirkkoa” vaan julistuksessani otan huomioon kristinuskon eri perinteet, juutalaisuuden, jonka ainesta on yhä kristillisyydessämme. Älkää sekoittako toisten kokemuksia minun tarkoituksiini!
kappale
Juutalaisen TaNaKh:n/ meidän VT alkukieli on heprea. Kirkon perinteen korvausteologiasta ( ks. esim. nettiartikkelit Donna J. Kazenske: Replacement Theology ja rabbi Moshe Yoseph Koniuchowsky: Replacement Theology. Theological error versus biblical truth concerning the Jews. ) ja antisemitismistä/ antijudaismistä johtuu, että kristillisessä perinteessä ( ”=Kristuksessa” ) aktiivisesti vähitellen hylättiin uskon juutalaiset juuret. Ks. esim. H:Ngin yliopiston 70-luvun dogmatiikan lisensiaatti-tutkinnon kirjaa: J.N.D. Kelly: Early Christian Doctrines. London 1968. Kirjassa vaihe vaiheelta seurataan juutalaisuutta Jeshuuaa:n aikaan, läpi alku-srk:n ajan 100-luvulle ja siitä eteenpäin apostolisten isien, apologeettien ja kirkkoisien kirjoituksissa tapahtuvaa loittonemista pois juutalaisuudesta.
Joka kerta puhun johdantosanoissa ja saarnassa päivän tekstistä, se puhumisen perustana, sen Henki puhumisen innoittajana: Sydämeni ilo ei ole ulkokohtaisissa kirjaimissa vaan niiden sisältämissä asioissa! Saarnateknisesti ladon valmisteltavan saarnan valmiiseen runkoon, jolloin toistan perusasiaoita. Muokkaan jatkuvasti myös runkoa ja ladon siihen ko. päivän tekstistä tulevat asiat. Käytän perusrunkoa helpottaakseni työtäni ja voin paremmin puolustautua, kun saarnoistani yhä uudelleen valitetaan!
Minun tehtäväni saarnaajana on ammentaa pyhissä kirjoituksissa olevaa asiaa kuulijaan päin, menneisyydestä ”tässä ja nyt” –kuulemis-hetkeen.
Teidän tekstinne ”Kummallisia juutalaisvihaa koskevia lausahduksia” osoittaa kuulijan tietämättömyyttä, koska meidän perinteemme hirmutöitä ei ole yleisesti sanottu rikoksiksi kuin vasta 2. maailmansodan jälkeen . Ks. 10-sivuinen nettiartikkeli kirkon antisemitismin historiasta. Jerry Darring: A Catholic Timeline of Events Relating to Jews, Anti-Judaism, Antisemitism and Holocaust from 3. Century…” Siinä luetellaan n. 150 Euroopan historiaan vaikuttanutta kirkkojen ja heidän opettajiensa antisemitististä ratkaisiua! Ks. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasiainneuvoston 15.9.2000 antamaa lausuntoa ”Kirkko ja Israel”, Kirkon tiedotuskeskuksen 9.11.2000 ja 14.2. 2001 julkaisemia lausuntoja ja anteeksipyyntöjä juutalaisilta.
kappale
Ei ne ole ”huonosti valmistettuja”. Lähetin Teille jo aikaisemmin kuvauksen - huumorimielellä - saarnasta, jonka Espoon piispa Mikko Heikka piti viime joulun aikoihin. Hän saarnasi TV-jumalanpalveluksessa n. parissa lauseessa päivän tekstistä ja muuten asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä päivän tekstin, Raamatun asioiden ja kirkon sovitus- ja armo-opin kanssa! Ilmeisesti hänen katsotaan puhuneen hyvin Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksen mukaan. Niinpä tällaiset tklien käymät prosessit joitakin pappeja vastaan saattavat johtaa eräässä mielessä mielivaltaisuuden ongelmaan: Pappeja ja saarnoja ei valvota samalla intensiteetillä eikä mitata samalla lailla, koska sellaista valtion lakia ei ole olemassakaan, joka sanoisi jotain siitä taivaankielestä jota pappi sanoo!
Niinpä katson, että ”kirkon tunnustus” kätkee 300-luvun jKr. jakamattoman valtiokirkon ajatuksen ”extra eccleesiam nulla salus” –periaatteesta. Sen mukaan ”pelastus” on yksin 300-luvun roomalaiskatolilaisessa kirkossa eikä muussa. Rooman keisarit ottivat sen poliittiseksi marssilauluksi puolustamaan kirkon asemaa valtion eduksi. Suomen ev.-lut. kirkko katsoo ”tunnustuksensa” esittelyssä, että tuo ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” tarkoittaa sitä itseään. Sen periaatteen mukaan, koska koko ajan ollaan oikeassa, ei tarvita pappeja, joiden ympärille tulee eripuraa srk:ssa! Sen periaatteen mukaan ei ole tarpeen tutkia tarkasti mitä esim. Outokummun srk:ssa tapahtuu ja mitä siellä itse asiassa on saarnattu. Se on satojen outokumpulaisten mielipide.
Toisaalta ”kirkon tunnustus” vaatii puhumaan ”Raamatusta” - teidän lainauksenne ja tulkintanne mukaan. Oman aikansa Raamatun teksteillä alkaen 1000 vuotta eKr. Lähi-Idässä ja UT:n teksteillä vuoteen 150 jKr. mennessäei ole mitään tekemistä myöhemmän 300-luvun jKr. kirkkopolitiikan ja sitä myöhemmän 1500-luvun jKr. saksasalaisen luterilaisuuden kanssa. VT kanonisoituna juutalaisena kirjallisuutena oli olemassa jo vuoteen 100 jKr. mennessä ja UT:n nuorimmat tekstit kreikankielisinä kopioina saivat muotonsa v:een 150 jKr. mennessä.
Ts. historian aikaisemmassa vaiheessa ei vielä ole olemassa myöhemmän historian vaiheen asioita!
Niin syntyy meille tässä oikeudenkäynnissä eksegeettinen ja historiatieteen tutkima ongelma, mitkä asiat ovat Jahvee-Jumalan ilmoitusta ja mitkä ihmisten keksimää!
Ongelmaksi tulee se mitä ”kirkon tunnustuksella” kussakin tilanteessa tarkoitetaan, koska käsitteelle ”kirkko” on helppo antaa 100 erilaista merkitystä. Ks. myöhempää tekstiä.
Saarnoissani autan srk-laisia kohtaamaan sen mitä Jumala sanoo kirjoituksissa. Se mitä Jumala ilmoittaa, on täysin riippumaton siitä, millaisia rajoja, tunnustuksia ja asioita ihmiset ovat luoneet myöhempään uskonperinteeseen! Se mitä Raamatun Jahvee-Jumala on puhunut Raamatussa alkaa ja päättyy Jisraaeel:n kansan historiaan ja siinä tapahtuvaan tulkintaan Jumalan töistä! Siihen historian aikaan luterilaisia ja kirkkoja ei ollut olemassakaan! Fakta on se, että Suomen ev.-lut. kirkon ”extra eccleesiam nulla salus” korvausteologisena asiana erillään juutalaisista on vale!
kappale
Kiistän.
kappale
Minä jos kuka sanon, että ”me tunnustamme oikeasti ja oikeat synnit Jumalalle eikä tämä ole mikään liturginen ele”. 4. kappaleessa vaaditte puhumaan ”kirkon armo- ja sovitusoppia”. Sen opin mukaan tullaan ensin syntisiksi kuten johdantosanojen/ entinen kehotus synnintunnustukseen tarkoitus onkin.
En saarnaa oppia vaan ilmoitusta, juutalaisuuden sisällä olevaa pelastus-sanomaa. Itse koen ja uskon, että tässä pakanoiden uskonperinteen luterilaisuudessa on tallella ilmoitusta, ”Jeesus”-nimen ja ”Kristus”-nimen kautta meillä on yhteys, reitti, menneisyydessä tapahtuneisiin pyhiin asioihin.
Ev.-lut. kirkko tarvitsee ”armo- ja sovitus-oppia”. luomaan identiteettiään.
Mitä tulee ”Syyttelyyn menneitä sukupolvia vastaan juutalaisvihasta”, siitä puhuu Suomen ev.-lut. kirkon oma asiakirja 9.11.2000. Samoin asiakirja 14.2.2001 ”The Church apologizes for silence about the persecution of Jews”. Se on otsikon ”Evangelical Church of Finland/ News” alla ja edustaa siis Suomen ev.-lut. kirkkoa. Siinä kehotetaan antamaan srk:ille tietoa juutalaisuudesta, kristinuskon juutalaisista juurista ja muistuttamaan srk:laisia anti-semitismin historiasta.
Mainitsemani Kirkon tiedotuskeskuksen julkaisemat ja uutisoimat asiakirjat koskevat käsittääkseni koko kirkkoamme. Tklin välipäätöksessä sekoittuu se, mitä minä olen sanonut ja mitä se tklin mielestä on herättänyt joissakin kuulijoissa.
On jollakin tavalla valitettavaa, jos srk-lainen harmistuu, mutta jo edellä sanoin motiivini saarnata. Voin ymmärtää kuulijan kokemusta ja siksi pyrin kehittymään saarnaajana. Koska joudun tekemään Jahvee-Jumalalle tilin joka sanasta, omatuntoni ei kestä vilppiä piilotella sitä tietoa minkä tiedän Totuudeksi!
kappale
Kiistän.
-
-
kappale
-
kappale
On minulla ”tietoa Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksesta” ja hyvä, kun kerrotte lisää. Minun työpanokseni Outokummun diakoniatyöstä vastaavana pappina on käytännössä ihmisten kohtaamista, 80% kodeissa tapahtuvaa sielunhoitoa. Kun tilastoin viime vuonna 735 kotikäyntiä, minulle tuli hyvä mieli ahkeroinnista srk-laisten hyväksi. Minä en juoni ystävieni kanssa srk:aa ja kirkkoa vastaan, mutta paljon me keskustelemme kuin ystävät konsanaan. . Pidän hyvin monenlaisia ja –tyyppisiä puheita, yleensä perinteelliseen tyyliin, toistaen tuttuja sanontoja, mutta saarnaamisessa sydän kutsuu sanomaan totuuden! Niistä henkilöistä, joihin viittaan tässä paperissa, monille on käynyt köpelösti tklien edessä, vaikka he ovat olleet vilpittömiä uskovaisia ja kirkon palvelijoita!
Se mitä sanon ”kirkon nykytunnustuksista” tarkoittaa aivan kirjaimellista asiaa, mutta myös sitä, että kirkko myöntää eli tunnustaa ”syyllisyytensä”. Sitä asiakirjoissa toistetaan; kirkko ikään kuin hakee uutta tunnustusta samalla kun peruu keskiajan mahtavuuden ilmiöitään.
Monimerkityksinen sana ”kirkko” juontuu: ensin juutalainen srk/ hpr. ”qaahaal”, sitten hellenistinen kr. ”ekkleesia”, sitten latinan ”eccleesia”. Tuo kirkko/ kreikan ”kyriakee” tarkoittaa suomeksi ”Herralle kuuluvaa”. Sana ”Herra” ilmoituksessa tarkoittaa ”Jahvee”a, jota Jumalan nimeä pyhyytensä takia ei saisi lausuta vaan se korvataan sanalla ”Aadoonaj” = ”Herrani”.
Ts. sana ”kirkko” tarkoittaa juutalaista ”kokousta”, Israelin kansaa =qaahaal. Ks. Rafael Gyllenberg: UT:n kreikkalais-suomalainen sanakirja. H:ki 1967..
Ks. kirkko-sanan juurista ja juonteista esim. maailmankuulun roomalaiskatolisen teologian professorin Hans Kungin kirjaa: The Catholic Church. Great Britain 2001.
Luterilaiset tunnustuskirjat eivät ole pyhä, mutta se Jumalan asia mitä ne yrittävät sanoa, on pyhä Minun kutsumukseni ja virkani on saarnata ”Jumalan pyhää sanaa” kuten tekin määrittelette. Minä haluan ymmärtää asioita, tietää, ikävöidä pelastukseen ja tuoda sitä iloa srk-laisilleni. Ja sama tavoitehan se on Teillä tklin pappis-asessoreilla, kun menette srk:n eteen pappeina - ette tklin virkamiehinä! Ette saarnoissanne lue ”Suomen ev. - lut. kirkon tunnustuskirjooista”, vaan yritättekö löytää konsteja, joilla välittäisitte pyhien tekstien sisällä olivia asioita?
Minä en määrittele itseäni virkamieheksi, koska siinä roolissa en voisi tehdä minulle mieleistä kotikäyntityötä. Raamatun sanoman välittäjänä kukaan ei voi olla virkamies! Minua taidatte arvioida virkamiehenä, mutta silloin ette voi ymmärtää saarnojeni tarkoitusta.
kappale
Aivan oikein! Kirkko tunnustaa ”Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa”. Ts. kirkossa hyväksytään koko Raamattu ( = VT + UT ) kirjoituksineen ja siten myös juutalaisten usko. Keskeisesti Jeshuuaa-henkilöstä hänen elämänsä jälkeen kehkeytyi ”kristillinen” eli ”Kristus”- usko. Se kokosi ”Kristuksessa””Jeesuksessa” Jeshuuaa:n muistoon liittyviä asioita, tulkintoja ja uudelleenmuokkauksia, myös muuta sen ajan kulttuuriaineistoa, esim. gnoosiksen ideoita ja hellenistisen Logos:n pelastajahahmoa; VT:n usko näkyy jo UT:ssa muuntuneena antisemitistiseen suuntaan, koska alkuperäisen Jeshuuaa:n toiminta oli Rooma-vastainen.
Kun tuo Rooma-vastainen toiminta kirjoitettiin myöhemmin juutalaissodan aikoihin ( v. 66 – 70 ) evankeliumeiksi, säilyäkseen ja levitäkseen ”kaikkeen maailmaan”, se piti uudelleen muokata ja kirjoittaa Rooma-myönteiseksi. Niinpä alkaneeseen kirkon ”kristilliseen” uskoon ( huom! ei Jeshuuaa-uskoon ja Hammaashiiah-uskoon ) vakiintui Rooma-myönteinen henki ja sanoma, jota rikastettiin hellenistisen filosofian jaloimmilla ilmiöillä. Samalla kirkko sisäisti antisemitismin, jota korvausteologia aate loi lisää. Ks. siitä faktasta esim. nettiartikkelia L. Loflin: Jews for Jesus. Jews for Jesus is a Fraud ja Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta. Erään väärennöksen pöytäkirja. H:ki 1972. Suomen ev.-lut. kirkon identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta tärkeää on se, että perinteellinen luterilainen usko on ”lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa” 300-luvun jKr. Rooman imperiumin valtiokirkon keisarin komennossa sekä ”luterilaisissa tunnustuskirjoissa” Saksanmaalla 1500-luvulla voittajien määrittelemällä tavalla.
Tämän päivän maailmassa tuollaiset itsekunkin kirkon tunnustusmäärittelyt ovat osoittautuneet ongelmallisiksi mm. sikäli, että niiden kiihkoilusta on syntynyt 22000 eri kirkkoperinnettä! Se fakta todetaan suureksi skandaaliksi ekumeenisessa ja uskontojenvälisessä keskustelussa, kun ajatellaan yhteisen uskon juuria, jonne sana ”Jeesus Kristus” ja ”Kolmiyhteinen Jumala”, nuo keisarin 300-luvun jKr. valtiokirkon määrittelyt, viittaavat.
Käsittääkseni samasta yhden Jumalan/ Jahvee:n ilmoituksesta tahtoo puhua Suomen ev.-lut. kirkon ”kirkkojärjestys”, koska ei se mistään muusta voi puhua, jos se puhuu Raamatun asioista ja kun ajatellaan mitä sana ”kirkko” tarkoittaa ja mistä kirkko on syntynyt!
Ev-lut. kirkon itsemäärittelyssä on jätetty eksplisiittisesti määrittelemättä paljolti tärkeimmät asiat, pelastuksen sisältö, koska sellaista ei kirkon lakikirjoissa voida määritellä!
Käsittääkseni, Te ette voi minua pappina tuomita ko. asiassa - lakiin perustuen!
Te Kuopion tklikin voitte vain katsoa tunnustuksessamme lopultakin kristillisen uskon juuriin, lähinnä siihen perinteeseen, johon juutalainen Jeshuuaa liittyi. Se on perusta, eikä niin Teillä kuin muilla muuta ole!
Mutta tekstissänne Te jätätte sanomatta tärkeitä historiallisia ja teologisia faktoja, jotta voisitte ajaa srk-tasolla kirkkopolitiikkaanne ja päästä hankalasta pitkäänjatkuneesta srk-kriisistä pois! Teologina ja eksegetiikan tuntijana piispa Riekkinen tietää esittämäni faktat paremmin kuin minä, mutta miksi hän vaikenee niistä tässä oikeudellisessa paperissa? Siksikö, että tiedossaolevat faktat muistaen, mitään ko. oikeudenkäyntiä ei tarvittaisi!
kappale
OK. En vastusta. Raamatussa ”Jumalan pyhä sana” on heprean juurillaan jotakuinkin ”ha daavar haqqaadoosh Jahvee”, joka tarkoittaa omalla heprealaisten maaperällä kirjoitettua Tooraa:n ja TaNaKh:n tekstiä. Ks. 14. kappale. Ev.-lut. kirkon hallinnossa ko. määrittely on fakta. Tässäkin kohden tekstiänne ette Te voi kuin Te katsoa menneisyyden aikaan, kulttuuriin ja seemiläiseen uskoon: ”Tutkitte ja arvioitte” läpi oman perinteenne, läpi Jeshuuaa:n ajan juutalaisuuden ja sydämenne kohtaa profeetallisen julistuksen Jahvee:n sanassa/ daavaar Jahvee sen mukaan mitä Raamatussa kerrotaan Aabraahaam:sta, Moshe:sta, Jeshajaahuu:sta, jne julistajina, Jumalan puhetorvina.
Harmi vaan ja niinhän sanotaan kirkkojen nykytunnustuksissa, että kristillisestä perinteestä heitettiin ulos juutalaiset ja heidän keskeinen profeettojen välittämä usko! Saarnaamisen semanttisista ongelmista katso mm. Kuopion synodaalikokouksen 1981 väitöskirjaa: Markku Kettunen: Raamatun tulkinta ja käyttö. Pieksämäki 1981. Huulena voisi heittää loukkaamatta, että teol. tohtoris-miehen saarnoihinko ei mitään välittynyt hänen tutkimuksestaan ja hänkö siteerasi vain kirkkojärjestyksen ”tunnustuksen”-kodifiointia?!
Piispa Riekkisen Raamatun tuntemisen oppaista en ole yhdestäkään löytänyt kirkkolain henkeä ja lauseita!
kappale
En ”myöntänyt poikkeavani Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksesta”, koska en poikkea siitä. Kirkossamme nimittäin vallitsee usko, että ”tunnustus” puhuu Jeesuksesta henkilönä ja että ”tunnustus” ja ”Jeesus” tarkoittaa paljolti samaa. Tunnustus ollakseen tunnustus on itseasiassa eräänlainen Jeesuksen määritelmä mitä hän on. Mutta Teidän esittämässänne aineistossa Jeesus sanotaan köyhästi!
Koska minä puhun Jeesuksesta, minä myös puhun tunnustuksen sisällä olevista asioista!
Minä nyökkäsin ja sanoin sanamuodon Teille osoittaakseni solidaarisuutta Teitä ja Teidän tulkintaanne kohtaan, koska kuulustelutilanteessa koin myös sitä, että me olimme yhteisellä asialla ja lopultakin saman Herran palvelijoita. Minä halusin ymmärtää Teitä ja keskustella Teidän kanssanne. Lausuin siitä kiitokset tilaisuutemme lopussa.
Jos Teidän ”tunnustuksenne” ei tarkoita Jeshuuaa:n ja ”Jeesus”:kseen liittyviä asioita, silloin pelaatte itsenne ulos siitä ilmoituksesta minkä ihmiset saivat Jumalalta ja kirjoittivat Raamattuun.
Jotta sanoisin Teille faktoja, kärjistin sanottavaa tuossa ”kristillinen perinne on pakanoiden tapoja ja käsityksiä ja arvofilosofiaa”. Sen tietävät miljoonat juutalaiset. Siksi he eivät tule kristillisten kirkkojen yhteyteen!
ESIMERKKI:
Viime joulun paikkeilla olin juutalaisen rabbin oppilaana yhden päivän H:ngin Agricolan kirkossa juutalais-aiheisessa seminaarissa, jossa meille luennoitiin ”Jeshuu”:a. Paikalla oli suuri joukko H:ngin ev.-lut. srk:ien pastoreita virkamerkki päällä. Heidän ja meidän ilomme oli keskustella juutalaisittain ”Jeshuuaa”:sta, ylistää ”Aabraahaam:n, Jizhaak:n ja Jaakoov:n Jumalaa”. Suomen kirkon Lähetysseura oli lähetyskoulutuksessaan sisäistänyt pastoreihin juutalaisen Raamatun Hengen ja tuskinpa ketään heistä oli siitä kuulusteltu tkleissa!
Rabbi juutalaisena ja hepreaa äidinkielenään puhuvana ei samaistanut Jeshuuaa kristittyjen ”Jeesukseen”, koska ”Jeesus” on pitkäajan kehitelmä pyhien kirjoitusten ilmoituksensaantitapahtuman jälkeen! Hän luki Raamatusta, ilman Ev.lut. kirkon tunnustusta ja kirkkojärjestystä, TOTUUDEN.
Ks. näitä aiheita sivuavasti mm. Matti Myllykoski: Juutalaisvastaisuuden ongelma UT:ssa ja sen tutkinnassa. Luentosarja keväällä 1999.
”Ateismi ja tuntematon Jumala yhdistyvät” tarkoittaa mm. sitä, että kristityt ilman Jahvee:a ovat pakana-ateisteja, ilman Jumalaa, vaikka uskovatkin Kreikan perinteen Theos-Jumalaan.
Jisraaeel:n historiassa puhuneeseen persoonalliseen Jahvee verrattuna universaali Theos-jumala on abstrakti Jumaluus, nimetön, yleinen henki. Mutta sen verran kuin ”Theos” = ”Jumalalla” tarkoitetaan Jehvee:a, sen verran me kristityt olemme Jumalaan uskovia eli teistejä! Ks. netistä juutalaisten kirjoituksia ja kristittyjen kirkkojen ja juutalaisten kokousten pöytäkirjoja.
Metaforan kielellä kristinusko on ”lapsi”, ”epäsikiö jota ei voi parantaa”. Ts. muinaisen Jisraaeel:n perinne ja myöhemmän siitä miltei täysin erillisen kristillisen perinteen välillä on ja tulee olemaan sellainen juopa ”kirkon Kristuksessa”, ettei tällä hetkellä ole näköpiirissä toteutumista siitä ”yhteisestä Jumalan kansasta”, mistä esim. Kirkko ja Israel 2000 –asiakirjassa unelmoidaan.
Erillisiä perinteitä ei voi korjata eli ”parantaa” alkuperäiseksi ykseydeksi.
Kyllä me senkin tiedämme historiasta, miten ilkeitä kirjoituksia juutalaiset ja heidän muslimi-seemiläisensä meistä kristityistä ovat kirjoittaneet ja miten paljon he ovat tappaneet meitä kristittyjä. En minä yskipuolisesti ”ihannoi” ( kuten sanotte ) juutalaisten asioita, mutta saarnoissani puhunkin kristityille heidän synneistään, meidän ja meidän perinteemme synneistä.
Kirkon tunnustus vaikenee mm. siitä, että ”kirkko on hylännyt alkuperäisen ilmoitusperustan”, koska kirkon tunnustus ei voi epäillä omaansa ja koska 1500-luvulla ei vielä ollut meidän historiallis-kriittistä Raamatun tutkimisen metodia ja ihannetta eikä myöskään internet-ajan miljoonan taalan tiedonmaailmaa! Jos Lutherilla olisi ollut meidän tietomme, hän olisi käyttänyt sitä ja meidän tunnustuskirjojemme sanamuoto olisi nyt täysin erilainen. Omana aikanaan sanamuoto oli varmasti moderni, mutta missä merkityksessä se enää toimii?
Jos tämän päivän outokumpulaiselle luetaan vaikkapa tunnustuskirjojen Augustanaa 1530, hän ei sen dogmatiikasta tajua mitään! Mutta jos tkli heittää kappalaisen ulos sillä perusteella, tavallinen srk-lainen ei uskalla/ osaa epäillä arvovaltaista tklia. ”Kansa uskoo kirkkoon”. Sen tutki Kotimaa-lehti äskettäin.
Kirkon historiassa, todeten uskon syntymisen faktat, on suuri erehdys, pelastuksen ja ilmoituksen asiassa, se muutosprosessi, kun usko Jshuuaa:n eriytyi uskoksi ”Jeesukseen” ja lopulta usko ”Jeesukseen ja Jumalaan” tarkoitti uskoa kirkkoon ja sen viranomaisiin! Ks. esim. Hans Kungin kirjaa.
Ks. vielä Media-arkiston nettiartikkelia Heikki Räisänen: Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi; teol. tri Tom Holmen: Jeesus ja juutalaisuus. Luentosarja Tieteen päiviä 2001; teol. tri Timo Eskola: Juutalainen Jeesus – monikasvoinen Messias. Jyväskylä 2000. )
En kiellä kristinuskon merkitystä.
Jahvee:n sanan/ daavaar Jahvee mukaan pakanoilla eli ei-juutalaisilla ja kaikilla ihmisillä ja kansoilla on tärkeä tehtävä hänen maailmanhallinnassaan ja hänen kansansa, Jisraaeel:n kannalta: Juutalaisille 2000 vuotta on ollut selvää, että kristittyjen yksi tehtävä on pitää esillä heidän asiaansa ja kiusata heitä ( ristiretket, juutalaisvainot ja –karkotukset, Hitlerin kristittyjen 6 miljoonan juutalaisen tappaminen ) kuuliaisiksi Tooraa:lle. Mutta pakanoilla saattaa olla tärkeä aktiivinen rooli ja kutsumus Jahvee:n suunnitelmassa: V:n 538 eKr. paikkeilla joissakin juutalaisissa piireissä Persian ei-juutalainen kuningas Kyyrosta/ Koores pidettiin Maashiia:na, koska hän vapautti/ vapahti/ pelasti juutalaiset Babylonian orjuudesta..
Pakanoiden ”kääntymisestä juutalaisuuteen” puhutaan jo Luukkaan perinteen APT:ssa. Jeshuuaan veli Jaakoov ja kalastaja Petros Mestarin 1. seuraajina olivat aluksi samoilla linjoilla pakanoiden kääntymisen pakollisuudesta Jeruushaalajiim:n alku-srk:ssa, mutta Kristus-uskoon kääntynyt Paavali tuli sotkemaan ja reformoimaan heidän käsityksiään! Laista vapaan evankeliumin paavalilaisten linja juurtui myöhempään hellenistis-kristilliseen perinteeseen.
Mutta jos me haluamme pelastua Jumalan yhteyteen Raamatun mukaan, meidän on käännyttävä juutalaisten puoleen, katsottava heihin ja kunnioitettava heidän erityistä asemaansa Jahveen suunnitelmassa! Meidän pitää kysyä juutalaisilta ja keskustella heidän kanssaan, miten ihminen pelastuu!
Jos kysymäänne ”juutalaiseksi kääntymiseen” vastataan Raamatun mukaan, on selvää, että Jahvee kutsuu kaikkia ei-juutalaisia pakanoita Jisraaeel:n yhteyteen, sieltäpäin ammentamaan, missä hänen ikuisesti pyhä kaupunkinsa Jeruushaalajiim sijaitsee - eli kääntymään juutalaisiin ja juutalaisuuteen! Monet ihmiset, monet kristitytkin, ovat kääntyneet juutalaisiksi. Toisaalta daavar Jahvee sanoo, että Jeruushaajajiim:sta, ”pyhältä vuorelta”, sen temppelstä, loistaa Jehvee:n kirkkaus/ kaavood ja ulottuu kaikkialle maailman ihmisille ja he tulevat ”Jisraaeel:n yhteyteen - yhdessä ylistämään Jisraaeel:n Jumalaa.
”Kirkon opin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden”. OK. Meidän perinteessämme asia kirjoitetaan niin ja se sanamuoto syntyi 1500-luvun Saksanmaalla. Tekstin Hengessä, sitä tulkiten ja käyttäen, vanhemmat ihmiset siirsivät sitä perinnettä minullekin jo lapsena ja siitä ei ole valittamista: Hyvä asia se on ollut. Sitä uskoa tunnustavassa kirkossa minulla on hyvä työpaikka ollut kymmeniä vuosia.
OMA TIE
Liekö vika ollut minussa mutta joka tapauksessa koin jo varhain, että toiset eivät osaa minua opettaa minulle tärkeissä pelastumisen ongelmissa. Siksi lähdin itse vastausta teologisesta etsimään. Halusin tulla papiksi ja katson, että omalla tielläni, omassa sarjassa, olen päässyt ko. kysymyksessä eteenpäin. Siitä kiitän ongelmattomasti Jumalaa. Jeshuuaa:n ja Jahvee:n tunteminen antaa vankkuutta, uskonvoimaa.
Opit ovat tärkeitä kirkko-instituutiolle, mutta minulle tärkeää saarnaamisessa on tuntea Jeshuuaa:n hahmoa, henkilöä, jolle UT:ssa annetaan kunnianarvoisia jumalallisia Pelastaja-merkityksiä.
Teen tekstistänne sen johtopäätöksen, että Teidän ja minun esittämät asiat eivät ole kovin paljon yhteismitallisia: Mielestäni se johtuu siitä, että Teidän tekstistänne puuttuu piispan laaja eksegeettinen asiantuntemus ja hänen papillisen paimensydämen ääni, ja puuttuu myös pappis-asessorien papillisen sydämen ääni! Minä toivoisin, että voisimme rakastaa toisiamme myös tässä oikeudenkäynnissämme ”Kristuksessa”! Mutta ”Kristuksessa” ette voi toista tuomita!
kappale
Nykyisen TaNaKh:n tekstit ovat melko samat kuin silloin kun ne v:n 100 jKr koodattiin. Samoin meidän VT:n ja UT:n tekstit ovat melko samat alusta alkaen. Koska kirkon tunnustuksen mukaan saarna pidetään Raamatusta eli sen kirjallisuudesta, silloin saarnassa paluu ”seemiläiseen ilmoitusperinteeseen” on yhä ja yhtä mahdollista kuin alussakin.
Jos me emme saarnaa samoista asioista tänään kuin perinteen alussa, silloin kirkon perinne on kokonaan kadottanut ja tuhonnut alkuperäisen! Silloin kirkossa ollaan täysin tyhjän päällä Jahveen:n pelastuslahjaan nähden.
VT:ssa tulee olemaan ikuisesti sen Henki, samoin UT:ssa sen Henki! Mutta mikä Henki/ henki on myöhemmässä muutetussa perinteessä, se onkin eri asia!
Viittaan muuhun kirjallisuuteen, koska väitätte minun puhuvan omiani. Ks. selitykseni tekstiä ennen 1. kappaletta.
Jeruushaajajiim:n alku-srk ei ollut aluksi 2-kielinen: Jeshuuaa:n aikaan 1. seuraajat olivat Galilean seuduilla Mestarin porukassa = srk/ hpr. qaahaal; hänen teloituksensa jälkeen v. 30 ja ylösnousemuksen jälkeen 1. seuraajat harhailivat silloisen Jisraaeel:n pohjois-osassa Galileassa ja Jisraaeel:n eteläpäässä Jeruushaajajiim:ssa/ qaahaal;
Jeshuuaa-liikkeen muodostuttua alkeellinen srk:llinen elämä alkoi Jeruushaalajiim:n qaahaal-srk:ssa; se oli aluksi täysin juutalainen - muutaman vuoden ajan, mutta jo v. 36 srk:aan tuli hellenistisiä diaspora-juutalaisia ( ks. APT ) kuten Stefanos, syntyi srk-yhteisö qaahaal-ekkleesia (kr.) ; kääntymätön Paavali/ juutalainen Shaauul tappoi Stefanoksen hänen kreikkalaisen raamatunlukunsa ja ”Khristoksensa” takia: Shaauul:n mielestä Stefanoksen synti oli se, että Stefanos käänsi juutalaisen Maashiiah:n ja muut juutalaisen Raamatun asiat kreikkalaisen VT:n = Septuaginta kielelle ( joka oli olemassa jo 200-luvulla eKr. ) ja muun hellenismin kielelle. Hyvänä juutalaisena omasta mielestään Shaauul joukkoineen kivitti Stefanoksen ollessaan poliisin palveluksessa ylipapeille. Hän halusi puolustaa juutalaisten isiensä uskoa ilman mitään kreikankielen merkitysten hienouksia. Shaauul ei uskonut kahdella kielellä vaan vain hepreaksi!
Siinä vaiheessa kun Saauul:sta tuli kääntymisensä jälkeen Paulos ja samalla tappamansa Stefanoksen porukoiden ystävä, hän lähti innokkaasti levittämään sitä uskoa, jota vielä samana vuonna oli vihannut! Se antoi potkua hellenistien uskontopolitiikalle.
Kristinusko lähti ulkomailla, Jisraaeel:n ulkopuolella, Rooman valtakunnassa leviämään, laajenemaan, muotoutumaa ja laitostumaan mukanaan pelastuksen käsitteet ”Jeesus”, ”Khristos”, ”Messias”, ”Theos”/ Jumala, jne. Silloin uskoa kuvattiin pelkästään kreikankielellä ka sen kulttuurin sisällöllä. Joissakin piireissä, esim. valtion virkamiesten ja sotilaiden yhteisöissä ja lähempänä Rooman kaupunkia myös latinankieli alkoi sävyttää kristittyjen uskoa.
Stefanos-ryhmän srk oli jo hellenistinen kr. ekkleesia. Ks. APT/ tapaninpäivän teksti. Ks. mainittua Kellyn kirjaa ja esim. Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta, erään väärennöksen pöytäkirja, H:ki 1972.
Te arvostatte ”tunnustuksen kokonaisvaltaisuuden” tajuamista, mutta missä kirkkosaleissamme näkyy Jeshuuaa:n perinne; istuuko juutalaisia Kuopion tuomiokirkossa; näkyvätkö seemiläisen uskon tuntomerkit kirkon oppilauseissa, tklin asiakirjoissa, kirkon tunnustuksessa, liturgiassa, symboleissa, seinämaalauksissa, hallinnossa ja elämäntavassamme? Yksi jäänne muistuttaa Kuopion pappeja ja sanankuulijoita Totuudesta. Se näkyy Kuopion tuomiokirkossa: Kun piispa Riekkinen liturgeeraa, hänen päänsä päällä alttariseinän taulussa lukee suurin kirjaimin JEHOVA ( toinen lukutapa: Jahvee ).
kappale
En saarnaa ”näkemyksistäni” kuten jo perustelin.
kappale
En vastusta tuota v. 1530 kiteytynyttä tekstiä, joka oli siihen aikaan Saksan valtiokirkkoperinteen kirkkopoliittisessa taistelussa voittajien lippulaulu. Siinä juutalaiset ja muhamettilaiset tulivat tunnustuskirjojen korvausteologia-aatteeseen perustuvalla antisemitismillä loukatuiksi! Ks. A. E. Koskenniemen suomennosta siitä näkökulmasta: Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat. Turku 1948.)
kappale
OK. Eniten tuossa lainauksessanne rakastan sanaa ”Kristus”!
kappale
Kiistän syytteet.
1. vaiheen evankeliumi oli se kun Jeshuuaa julisti Jahvee:n evankeliumia Jisraaeel:lle,
toisessa vaiheessa hänen 1. seuraajansa julistivat Jeshuuaa:a evankeliumina Jisraaeel:lle, kolmanneksi pakanat alkoivat julistaa erillään juutalaisista ”Jeesusta” evankeliumina koko maailmalle. Ks. esim. Hans Kungin kirjaa.
Evankeliumin julistuksessa mentiin koko ajan huonompaan suuntaan siihen nähden mitä Jahvee-Eloohiim jo maailman alussa oli tehnyt ja puhunut profeettojensa kautta Jisraaeel:lle sen historiassa ja Jisraaeel:n kautta koko maailmalle!
”Vanhurskaan juutalaisen” määrittelee Jahvee-Jumalan sana/ daavar Jahvee. On helppo löytää teoksia ja netistä saadaan sekunnissa 10 000 faktaa, että mm. kirkkoisistä useat olivat kirjoituksissaan antisemiittejä: Origenes v. 240 jKr., Cyprianus v. 248, Elviran konsiili v. 306, Nikaian konsiili v. 325, v. 380 Gregorius Nyssalainen, …v. 400 kirkon ”pyhä” Augustinus, … Martti Luther 1500-luvun vanhoilla päivillään kirjoittaessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”! Ks. mainittua katolisen kirkon 150 antisemitismi-tapauksen luetteloa.
Suomen ev.-lut. kirkko pyytää nykytunnustuksissaan ja arkkipiispan suulla H:gin juutalaismuistomerkillä anteeksi sitä, että kristityt menivät mukaan Hitlerin ohjelmaan.
Suomen ev.-lut. kirkon uutisoinnissa 14.2.2001 The Evangelical Lutheran Church of Finland/ News kehotetaan srk:ia ”muistuttamaan” sattuneista synneistä, ei vaikenemaan, jottei vastaava ”kansanmurha” toistuisi. Samassa asiakirjassa halutaan ”Lutherin asenne judaismiin läpikotaisin tutkia”. Muistopatsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä pääministeri Paavo Lipponen.
kappale
Jo UT:n ajalla alkaneesta korvausteologiasta johtuen ja siitä että alkuperäinen Jeshuuaa:n Rooma-vastainen ohjelma kirjoitettiin muistiin Rooma-myönteisesti kristillis-kirkollisesta perinteestä jäivät pois heprealaiset termit juutalainen kulttuurihenki. Termit rikkaudessaan ja Jahvee:n rakkaudessaan avaavat meille oven ymmärtämään ilmoitustapahtuman Ja -perinteen maailmaa mitä Jahvee-Jumala sanoo luomilleen kuolevaisille syntisille ihmisille ja miten ihminen voi pelastua hänen yhteyteensä. Haluan rakastan sitä Totuutta!
En ”vähättele kristinuskon historiaa”, päinvastoin! Ylpeää on ollut kirkon ja kirkkojen historia! Julmia ovat olleet kristityt ennenkin – juutalaisia ja muita seemiläisiä kohtaan! Ilman kirkkoa ja kirkon perinnettä meillä ei olisi tämänkään vertaa sanomaa Jumalan pelastavasta rakkaudesta! Minua kiinnostaa ymmärtää miten meidän perinteessämme on tehty matkaa, mitä on sattunut, missä tyritty, missä onnistuttu, millaista on joskus aikaisemmin ollut ja mitä jäi jäljelle siitä mistä kaikkia alkoi. En puhu ”mauttomilla ylilyönneillä”.
-
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
-
kappale
-
kappale
LOPPUKATSAUS: TIIVISTELMÄÄ, KERTAUSTA, PÄÄTTELYÄ
Ajanlaskun alussa oli juutalainen rabbi Jeshuuaa Jisraaeel:ssa, joka ei tuntenut mitään myöhemmän kirkon ”kristillistä” uskoa.
Loitonnuttuaan vähitellen juutalaisista juurista Rooman valtakunnan kristityt loivat uskon sisältöön, sosiaaliseen elämään, kirkkoon ja kristinuskoon uusia ilmiöitä kunkin aikakauden tarpeen mukaan.
300-luvulle jKr. tultaessa vallitsi jo suuri hajanaisuus ja moneus kristittyjen ryhmien välillä.
Keisari Konstantinus ( kirkon perinteen ) Suuri 300-luvun alussa ja Theodosius vuosisadan lopulla yhtenäistivät poliisi- ja sotilasvoimin eri uskonnolliset tahot ja pakottivat valtion laeilla kansalaiset uskomaan yhden keisarin yhteen kirkkoon.
Konstantinuksen aikaan voittaja-kristityt riemuitsivat omasta uskonnonvapaudestaan ja keisarin suojeluksesta, ja kiittivät siitä ”Kristusta” ja ”Kolmiyhteistä Jumalaa”.
Theodosius kehitti valtiokirkon kristittyjen yksipuolista uskonnonvapautta ja salli lakiin perustuvasti kristittyjen vihata esim. juutalaisia. Kirkon usko määrättiin koko valtakunnan uskonnoksi v. 380 jKr.
Keisari korkeimpana viranomaisena valtiokirkossa –periaate näkyy yhä perinteessämme.
1500-luvun Saksanmaalla valtiokirkkoperinteen voittajat määrittelivät luterilaisissa tunnustuskirjoissa oman luterilaisen kirkkonsa identiteetin.
Suomen ev.-lut. kirkko määrittelee nykytilanteessa identiteettinsä apunaan menneisyydessä syntyneet saksalaiset tunnustuskirjat.
Suomen ev.-lut. kirkon asetusten mukaan pappi saarnaa Raamatusta eli Raamatun tekstien kertomista asioista, jotka VT:n osalta ovat syntyneet Israelin kansan historiassa ja UT:n osalta sen perinteen muuntuneena jatkumona, johon yhdistyi ”hellenistisen kulttuurin” kokoama moneus. Siihen aikaan ei ollut mitään Suomen ev.-lut. kirkkolaitosta olemassakaan.
Valtiokirkkoperinteen corpus christianum eli yksi kristillinen yhteisö –ihanne ei ole enää pitkään aikaan toiminut Suomessakaan nykyajan haasteisiin vastaten kuten sitä jollakin tavalla sivuteni kirkkoneuvos Matti Halttunen puhui 23.3.2006 TV 3:n aamulähetyksessä.
Tklin välipäätöksessä puolustetaan ”tunnustuskirjojen” nimissä vanhaa hallintoperinnettä ja kirkon asemaa valtiossa.
Käsittääkseni välipäätöksestä ei näy eikä välity vastaanotettavaksi se kirkon perinteen puoli, jota voisi sanoa vaikkapa ”Jeesuksen rakkaudeksi”. Sen puolesta piispa istuu tklissa.
Käsittääkseni ko. asiakirjassa piispa ei sano mitään, vaikka oikeudenkäynti ”tunnustuksen vastaisuudesta” on hänen hengelliseen paimenvirkaansa kuuluva hengellinen asia.
Suomen ev.-lut. kirkon ”tunnustus” ei voi perustaltaan tarkoittaa muuta kuin ”usko” ja sitähän perinteellisesti piispa ”vartioi”.
Nimi ”Jeshuuaa” mainitaan jo Kirkkoraamatussa: Matt. 2:21 selityksessä nimi ”Jeesus” juonnetaan heprean ”Joosua”:sta, joka on sama kuin ”Jeshuuaa”=Pelastus, Apu, Vapahdus. Ks. Helmer Ringgren: Hebreisk nybörjarbok. Lund 1969, esim. s. 79, 80, 87-89.
Nimi ”Jahvee” mainitaan meidän Kirkkoraamattumme VT:ssa, esim. 2 Moos. 3: 14; 2 Moos. 6: 2; 2 Moos. 15: 3; Jes 42: 8. Meidän VT:mme “Herra”-sanan paikalla lukee TaNaKh:ssa “Jahvee”, mutta se lausutaan pyhyytensä takia kiertoilmaisulla “Aadoonaj” = Herrani.
Tklin asiakirjassa käytetään rutiininomaisesti käsitteitä ”kirkko”, ”tunnustus”, ”Jumala”, ”armo”, ”pelastus”, ”Jeesus Kristus”, jne. oman kulttuurin pääkirkollisen perinteen mukaisesti, mutta lähemmin tarkasteltuna ne osoittautuvat monimerkityksisiksi korkean abstraktiotason ja pitkän perinteen takia.
Voiko nykyaikana kukaan, pappikaan, olla rikollinen siitä mitä hän sydämessään uskoo?
Minä saarnaan asioista, jotka mahtuvat Ev.-lut. kirkon tunnustuksen sisäpuolelle.
Ottaen huomioon sen mistä kirkko on syntynyt ja mitä ”kirkolla” on perinteellisesti tarkoitettu, niin pelastuksen asiassa kirkko ei voi koskaan tarjota enempää ja parempaa kuin mitä Jeshuuaa:an ja ”Jeesus”:een uskomisella tarkoitetaan.
En ole syyllistynyt mihinkään kirkonvastaiseen toimintaan, en ”kiihotukseen” ( vanhan kirkkolain käsite ) enkä yllytykseen pappina enkä yksityishenkilönä.
Olen toiminut yksin, saarnannut ja hoitanut papin virkaa.
Saarnaamisessa katson velvollisuudekseni selvittää itselleni saarnaamisen tarkoituksen, haluan olla rehellinen itselleni, srk-laisille ja Jumalalle. Kunnon luterilaisena pidän itseäni ja kaikkia ihmisiä syntisinä.
Olen saanut monilta srk-laisilta lähimmäis-rakkautta, myös Jumalan rakkautta heidän kauttaan. Siitä kiitokset.
Työpaikkani on hyvä. En ole koskaan turhautunut työssäni.
Haluan säilyttää kappalaisen virkani ja pappisvirkani/ papin oikeudet.
Olen halukas oppimaan uutta, myös kuuntelemaan mitä esimieheni ja muut sanovat.
Haluan pysyä edelleen kirkkomme tunnustuksessa.
Olen valmis keskustelemaan tulevaisuudessakin Kuopion hiippakunnan piispa Riekkisen ja tklin jäsenten kanssa.
Outokummussa sunnuntai, 26. maaliskuuta 2006
Jorma Luostarinen
Outokummun kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti