Kristus meissä, me Kristuksessa

Apostoli Paavali käyttää sanontaa usein. Raamattua lukeneet tajuavat, että jotain hyvää se on. Tapakristityille ajatus on tyhjä pappien ja ”uskovaisten” loru. Kotikäynneillä asia selvisi.

Maljasalmella ja Varislahdessa asui monen perinteen ihmisiä. Luterilaisten kanssa oli helppo jutella, laulaa virsiä ja rukoilla. Olimmehan samaa lafkaa. Ovet olivat papille auki, ei tarvinnut selitellä. Mutta syvempi uskon pohtiminen puuttui. Olimme niin samanmielisiä. Tietämättämme rakastimme yhdessäolossamme Galilean ”Jeshuaa”, ”Uutta Aadamia”, ”Kristusta”. Hän oli mukana meiningissä!

Lestadiolaisessa kodissa oli terävämpi ote uskoon. Vieraanvaraisuus loi mukavan hetken. Talonväki puhui uskosta hieman eri sanoilla ja heille uskosta syntyvä elämän perusta oli päivän selvä. En voinut oman myllerrykseni keskellä kuin kadehtia. Lestadiolaiset tajuavat mitä ”Kristuksessa oleminen” tarkoittaa. ”Jumalan lapsina”, ”maailmasta” erillään he ”ovat Kristuksessa”, ”Kristuksen kanssa”, oman uskovien srk:n ”Jumalan lapsia”. Usko yhdistää. Syntisinä kuolevaisina ihmisinä he ovat ylösnousseen "Kristuksen”, ”täydellisen ihmisen ja Jumalan” suojassa, kuten Paavali sanoo. Kiitos Toini Lasaroff!

Jehovan todistajat eivät kuulu Kirkkojen Maailmanneuvostoon (KMN) eivätkä halua kuulua. Mutta Nousiaisen rouva oli aivan ihanan jämäkkä. Meitä ei häirinnyt mitkään rajakaiset. Hän esitti kysymyksen Jumalan nimestä ja oikeassa hän oli. Minulle oli yhdentekevää sanotaanko Raamatun Jumalaa ”Jehovaksi”, ”Jahveksi”, ”JHWH:ksi”, ”Adonaiksi”, ”Eeliksi” tai Jeshuan ”Allahaksi” (arameaa). ”Kristus meissä, me Kristuksessa” tarkoittaa, että mekin olemme ”Jumalan kansaa” yhdessä Israelin juutalais-kansan kanssa, vaikka kristityt ovat vihanneet juutalaisia meille asti. Ihmiskunta ”Kristuksessa” on yhtä kudelmaa, samanlaista rupusakkia coram Deo, Jumalan edessä, kuten Luther sanoo. Elämme täällä vain pienen hetken kuin räkättirastas, joka hoivaa poikasiaan, ruokkii heitä ja valmistaa elämään. ”Me Kristuksessa” toteutuu, kun käytämme saamiamme lahjoja toisten hyväksi.

”Uskovaisia” kyllä moititaan aiheesta. ”Uskovainen” tekee kuitenkin aina oikein puhuessaan ”Jumalasta”. Ulkopuoliset kokevat sen herjaukseksi, jos joku pitää itseään muita parempana. ”Uskovainen” mainostaa itseään muiden silmissä, vaikka itse katsoo olevansa Jumalan asialla. Jos rakkaus puuttuu ihmisten kesken, ei ”olla Kristuksessa” eikä ”Kristus ole meissä”. Saadakseen rakkautta Pjärven srk:n uskovaiset hakeutuvat kirkon pienryhmiin. He haluavat kokea samaa kuin alku-srk koki juutalaisen Jeshuan kanssa. Nyt myöhemmin, kaikkina aikoina, Jeesus on uskovaisille luja elämän perusta, kun kaikki muu menetetään.

Minun kokemuksessani ortodoksit, ”oikein ylistävät”, antavat maailmalle vähän helpposen kuvan. Sukulaisissani on ortodokseja enkä kestä heidän omakehuaan. Putinin ortodoksit tappavat Ukrainan ortodokseja, ja päinvastoin, ilman mitään järkeä ja etiikkaa!. Sana ”ortodoksia” viittaa kirkkohistorian oppitaisteluihin ”oikeasta” opista 200-luvulta alkaen ja Lännen kirkon ja Idän kirkon eroon v. 1054. ”Ylistys”, kr. ”doksa”, on kaunis sana ortodoksi-syntisen suussa, jos siinä Jumala tulee suureksi ja ihminen pieneksi. UT:n mukaan ”samasta suusta lähtee kiitos ja kirous”.

Pjärvellä ei toinen eläjä ole toista parempi Jumalan edessä, kuuluipa hän mihin tahansa lafkaan. Usko ei tee ihmistä hyväksi! Mutta ihmissielu jaksaa paremmin elää täällä, jos hänellä on matkakumppaneita ”Kristuksessa” ja uskoa huomiseen. Vielä tänäänkin Pjärven tavallinen tallaaja voi löytää tarkoituksen ja rikastaa kulkuaan toisten kanssa elämäntiellä. Usko auttaa ”tekemään parannusta” joka päivä, jolloin sovelletaan UT:n ”metanoiaa” = mielenmuutos ( parannus ) käytännön elämään.

Jorma Luostarinen