”JUMALAN SYNTY”-KIRJAA ENNEN LUDWIG FEUERBACHIN ”USKONNON OLEMUKSESTA” 2. Usko jumalan olemassaoloon perustuu vain luontoon ja logiikkaan: Koska minä olen täällä, on jumala ulkopuolellani! Luonto ja luomistyö ei tähtää ihmiseen eikä ole ihmistä varten. Luonnon järjestys ei tarvitse ihmistä sen enempää kuin mitään muutakaan luontokappaletta. Teologit selittävät luomisen ja luonnon väärässä järjestyksessä: Ensin on henki, sitten materia - idealismin mukaan. Se tunne, että ihminen kokee itsensä rajoittuneeksi, voimattomaksi ja mitättömäksi luonnon osana synnyttää vastakohdan, jumalan. VT:n Jumala kysyykin Jobilta: ”Taidatko solmia Otavan siteet?” Sokrateen mukaan: Mitä ihminen voi tehdä on inhimillistä, mitä ei jumalallista. Uskonnollinen primitiivinen ihminen ja haihatteleva kulttuuri-ihminenkin pitää Jumalaa salattuna, koska luonto tulee olemaan ihmiselle aina osaksi salattu eikä täydellisesti selitettävissä. Uskovaisille jumala ja luonto ovat 2 eri asiaa, mutta mielikuvituksessaan ja toiveissaan he eivät niitä ymmärrä yhdeksi. Luonto on aina ollut ja jumala tulee mukaan vasta ihmisen kuvitelmien mukana. Kaikki se mikä on luonnossa, järjestys, vakaus, luonnonlait, pysyvyys, voimat, yllätykset, tuho, jatkuvuus, jne. näkyvät eri muodoissaan myyteissä, riiteissä, symboleissa ja uskonnollisesti tulkitussa yksilön ja ryhmän elämässä ja jumalakuvassa. Jumala luontona ei siis ole mikään moraalinen tai henkinen vaan ainoastaan luonnollisen fyysinen. Luonnossa ei ole moraalia! JUMALAN SYNTY-kirjassa 2025 näkyy feuerbachilainen selitysmalli tänä päivänä jo kirjan nimessä. Tuhansien vuosien aikana eri aikakausien ehdoilla ja olosuhteissa Lähi-Idän kulttuurien ihmiset ovat keksineet, muokanneet, valikoineet ja tallentaneet tarvitsemiaan käsityksiä Jumalasta Raamattuun: Hei loivat jumalia, Jumalan. Jumalien kehityssarjassa VT:n Jahve on luonnon ainoa Jumala ihmisen kuvaamana luonnon ilmiöiden ja ihmisen ominaisuuksien sanastolla. Siten persoitu Jumalakin kätkee: Jumala on luonto. UT:n Jeesuksen Kristuksen kehityskaarella kirkossa voitti käsitys Kristuksen kahdesta luonnosta: Jumala ja ihminen. Käsite luonto eri merkityksessä kuin Feuerbachilla. Kristuksessa on vaikea nähdä mitään yhteyttä Feuerbachin tarkoittamaan fyysiseen luontoon. Outokummussa 5.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1154 blogia

”JUMALAN SYNTY”-KIRJAA ENNEN LUDWIG FEUERBACHIN ”USKONNON OLEMUKSESTA” 1. Papin koulussa 1970 luvun alussa minua kiinnosti lukea uskonnonfilosofiaa. Törmäsin Feuerbachiin (1804-1872 ). Hänet määriteltiin saksalaiseksi marxilaisuuden taustavoimaksi, materialistiksi, filosofian historioitsijaksi ja ateistiksi. Ajattelussaan hän pyrki osoittamaan, ettei ihmisen olemus ole hänen itsetajunnassaan vaan häntä muovaamissa aineellisissa olosuhteissa: ”Ihminen on sitä mitä syö”, sanaleikki der Mensch ist was er isst. Uskonto on vieraantumista. Jumalan salaisuus on ihmisen olemus. Uskonto selittyy psykologisesti. Jumaluudet palautuvat luontoon, Jumalalla tarkoitetaan luonnon ilmiöitä ihmisen näkökulmasta. Monet luonnonuskonnot ovat kristinuskoa järkevämpiä. Kreikkalaisilla oli rajoittuneita jumalia, koska heillä oli rajoittuvia toiveita. Kristityt toivovat taivasta, jossa kaikki luonnon rajat ja välttämättömyydet on kumottu, kaikki toiveet täytetty. Heidän uskonsa kohteena ei siksi ole määrätty jumala, jolla olisi nimi vaan nimetön Jumala, jumaluus, jumala ylipäänsä. ”Millaiset toiveet, sellaiset jumalat.” Kun luen ko. kirjaa, mieleen tulee assosiaatioita JUMALAN SYNTY -kirjaan. Pidän varmana, että teologi-pappien kirjoittamaan Raamatun eksgetiikan kirjaan on vaikuttanut feuerbachilaisuus. Tulkintojen oletukset ovat samanlaiset. Lähden liikkeelle lainaillen, poistaen, lisäten ja uudelleen tulkiten. Jumalat ovat ihmisen luomia ja ihminen kuvaa niissä vain käsitystä itsestään. Uskonto irrottaa ihmisen voimat, ominaisuudet ja olemuksen määreet ihmisistä ja jumalallistaa ne itsenäisiksi olennoiksi. Uskonto on vieraantumista itsestä ja yhteiskunnasta. Jumalan salaisuus on ihmisen olemus. Korkeammat olennot ovat olemuksemme heijastumista mielikuvituksessa. Uskonto ei ole synnynnäistä vaan kulttuurissa opittua. Kristinuskossa uskotaan erilliseen ja riippumattomaan Luojaan, joka todellisuudessa on luonto. Ts. löytyy yhteys Baruch Spinozaan, jolle jumala = luonto, deus sive natura. Uskonnon perusta on ihmisen riippuvuudentunne luonnosta, materiaalisesta ympäristöstä. Uskonto on yhtä läheinen ihmiselle kuin esim. valo silmälle ja se sitä mitä minä olen. Kuten Arne Runeberg puhui vuodenaikojen vaikutuksesta uskonnon ilmiöihin, samoin tässä uskonnon juhlat ja riitit näyttävät luonnon eli jumalan rytmiä, tahtoa ja kaitsentaa. Kristityt eivät kunnioita luontoa Jumalanaan, koska uskon mukaan Jumalan Henki oli ensin ja sitten luomistyö tyhjästä ilman materiaa: Jumala on ensisijainen ja viimeinen, ja luonto hänestä erillinen tuotos ja seuraus. Ihmisen elämä ja kohtalo määräytyy vain hänen suhteesta Jumalaan ilman luontoa. Jumala aloittaa elämän ja ylläpitää. Jumalan kunnioitus on tosiasiassa samaa kuin ihmisen itsekunnioitus! Mitä suuremmaksi nähdään elämän arvo, sitä suuremmaksi jumala. Se jumalallinen olento, joka ilmaisee itsensä luonnossa, ei ole muuta kuin luonto itse. ”Luonnon henki” on ihmisen henki, fantasia, mielentila, joka sijoittaa itsensä luontoon, tekee luonnosta oman olemuksensa symbolin ja peilin. Outokummussa 5.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1153 blogia

JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 4. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt 55 v myöhemmin tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT:n tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 melko vapaasti. Paavali tekee epäonnistuneesta juutalaisten Messiaasta voittajan, Kristuksen, tapetusta elävän, ihmisen Pojasta Jumalan Pojan. Paavalin evankeliumi voisi olla juutalaiselle ankarauskoiselle rabbi J:lle vain kauhistus. Paavalin kärsivä Messias korvaa juutalaisten voittoisan Messiaan, joka palauttaa juutalaisille Daavidin kuningaskunnan mahdin ikiajoiksi. Ajatus ihmisen siirtymisestä taivaaseen, mikä on mahdollista vain Kreikan mytologiassa, korvaa Jumalan palvelijan maan päällä, jollaisena Jesaja ymmärsi Messiaan. Paavali julistaa kolminaisuudellaan, ettei Jahve ole ainut Jumala. Siten Jeesuksen evankeliumi turmeltuu. Paavali käytti tarinoita rabbi J:stä pelkästään aiheena probakoidakseen omia ajatuksiaan vieraan kyltin alla. Hän uskoi taivaalliseen olentoon jo ennen kääntymistään. Paavali asetti rabbi J:n vaatiman lakiuskon vastapainoksi juutalaisille mahdottoman vaatimuksen irrottautua isien uskosta ja laista. Paavalin mainostama kristinusko oli puhdasta kerettiläisyyttä, jota ei tukenut juutalaisuus, ei essealaisuus eikä Rabbi. Schonfield sanoo: ”Paavalin kerettiläisyydestä tuli kristillisen puhdasoppisuuden perus ja kristillinen kirkko työnsi oikean kirkon syrjään.” Ylösnousseen idea on ei-juutalainen. Raamattu tuntee ihmisen uudelleenruumiillistumisen. Niinpä J. Kastajaa kuvataan UT:ssa Eliaana ja Rabbia Johannes K:na tai jonakin profeettana, mutta koskaan ei ole kysymys kuolleista ylösnousemisesta. Juutalaisten traditioiden ja kreikkalaisten kuvitelmien sekoitus tuntui Jerusalemin juutalaiskristityistä hyväksyttävältä, koska he eivät muuten löytäneet selitystä Rabbin kuolemalle. Paavalin kautta heillä oli jälleen tilaisuus siirtää Rabbiin asettamansa ja hukkaan menneet toiveet toivoon Kristuksesta, henkisestä Messiaasta. Rabbin elämän tilalle tuli oppi Kristuksesta: Epäonnistuneen elämän korvasi jumalallisen pelastussuunnitelman toteuma. Sen kautta evankeliumista tuli ajaton ja globaali. Paavali teki sen, mitä Rabbi ei olisi koskaan tehnyt. Historian kirjoitus on enemmistön ja voittajien sanelema tarina, johon menneisyys mukautetaan. Ilman Paavalia ei olisi kristinuskoa. Se värittyy tänäänkin Paavalin omien kriisien, persoonallisuuden ja painotusten sävelillä. Juutalaisuuden ja hellenismin keskivaiheilla Paavali piirsi rabbi J:stä abstraktin kuvan. Jokainen voi nähdä siinä jotain itsestään, elämänsä, syntymänsä, kuolemansa, syyllisyytensä, ilonsa, surunsa, pettymyksensä, tarkoituksensa ja toiveensa. Harhakuva on toiminut ja toimii! Historiallista Rabbia harva ongelmoi. Teologien ammattikuntaa ja kirkkoa, jotka ovat hänen perintönsä vaalijoita, ei ole kiinnostanut hänen uskonsa vaan usko häneen. ”Historiallinen Jeesus on tullut meille kristinuskoon suljettuna kuin hyttynen meripihkassa.” ( Carmichael ). Lakkaako historiallisen totuuden etsiminen siinä, missä instituution olemassaolo joutuu vaakalaudalle? Bonhoeffer puhuu ”uskonnottomasta kristinuskosta” ja arvioi kirkkojen ja uskovaisten asennetta: Mitä ei saa olla, ei ole! ”Ellei J. olisikaan sama kuin julistettu J., silloin kirkolta olisi riistetty sen perusolemus.” Kirkon Kristus on puhdas uskon ilmaisu, jolla rauhoitetaan mieliä ja turvataan instituutio. Realiteettien kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Outokumpu 1.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1152 blogia alla linkki

JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 3. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt vasta 55 vuoden jälkeen tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT: tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 hyvinkin vapaasti. Essealaisista muodostuneen vääristyneen kuvan on aiheuttanut pyrkimys erottaa heidän opistaan ja pelastusodotuksestaan siihen liittyneet poliittis-juutalaiset tekijät, jotta essealaisuudesta olisi saatu roomalaisten silmissä salonkikelpoinen. Qumranin ja Masadan löytöjen jälkeen tiedetään, ettei evankeliumien antama kuva täsmää roomalaisen Josephuksen ja Filon Aleksandrialaisen kirjoitusten kanssa. Schonfieldin ja Carmichaelin tapaiset kirjoittajat asettavat länsimaista hengellis-hurskasta selitystä vastaan jyrkästi poliittisen tulkinnan: Evankeliumit esittävät joka kohdassa vastakohdan faktoille. Rabbi J. oli aikalaisilleen sekä Jumalan Poika että epäonnistunut poliitikko. Evankelistat kirjoittivat varovaisesti ajan ehdoilla, salasivat totuuden ja johtivat lukijat harhaan. Vähitellen historiallinen radikaali aines jäi pois ja rabbi J. muuttui opiksi ajan ja kirkon tarpeiden mukaan. Yhteys Qumraniin muuttaa kristillisen opin merkitystä. Se johtaa Paavalin laajennuksien ohi rabbi J:n kautta juutalaisen ajattelun ahtauteen, josta rabbin ajattelu nousee. Rabbi J:llä ei ollut mitään omaa oppia vaan se tunnettiin jo juutalaisuudessa. Rabbin pyrkimyksissä on aina nähty monta puolta, mutta hän halusi kokea kutsumuksensa mukaisesti poliittisen Messiaan roolin epäonnistumiseen ja tuhoonsa saakka. Ei-juutalaiset kannattajat tajusivat Paavalin taivaallisen Kristuksen mutta eivät juutalaisten maallista kansallista Kuningas-Messiasta. Juutalaiset kannattajat halusivat Golgatan jälkeen jatkaa Mestarin pyrkimyksiä ja viedä ne päätökseen. Prosessin uusissa tulkinnoissa hänet korotettiin yli-inhimilliseksi kärsiväksi Messiaaksi, jossa pettymyksen sijaan nähtiin taivaat auenneina kuolevaisille ja uusi toivo tulevaisuuteen, vastaava onni kuin Baabelin vankeuden jälkeen 500-luvulla eKr.. Silloinen temppelin tuho ja kansan kärsimys-tappio synnytti uusia tekstejä, uutta Jumalakuvaa ja päivitettyä toivoa tässä, nyt ja tulevaisuudessa. Vastaavasti uudet tekstit eli evankeliumit syntyivät 60-luvulta jKr. eteenpäin, kun roomalaiset tuhosivat juutalaissodassa, 66-70, Jerusalemin temppelin! Israelin asema roomalaisten miehittämässä maassa loi vääriä todistetekstejä Rabbista olosuhteiden pakosta. Saarnaavan Rabbin ja saarnatun Rabbin välille on mahdoton rakentaa yhdistävää siltaa. Uskon Rabbi ja historian Rabbi ovat toisensa pois sulkevia! Wilson esittää moitteen, että ”kirkon palveluksessa olevia tiedemiehiä estää heidän uskonnollinen tehtävänsä tekemästä johtopäätöksiä Kuolleen meren kirjakääröistä.” Paavalin kristinusko irrottautui Mooseksen laista ja julistaa lain voittamista ja lunastusta Kristuksen kautta. Paavali ei toista rabbi J:n sanoja, opetuksia, vertauksia, ei tiedä hänestä henkilönä juuri mitään eikä tarvitse häntä teologiansa perustaksi. Vaikeaselkoisilla kreikkalaisilla käsitteillä hän antaa juutalaiselle profeetta-eksorsisti-Rabbille uusia merkityksiä oman koulutuksensa, pakana-kuulijoiden käsityskyvyn ja mielipiteidensä mukaisesti. APT viittaa Rabbin yhteiskunnalliseen taisteluun vähäisesti ja esittää alkuseurakunnan tarinan jo Paavalin näkökulmasta: Menneisyys kielletään, vaikka Rabbin kuolemasta on kulunut vasta pari vuosikymmentä; hänet nähdään paljolti teoreettisena pelastuksen täyttymyksenä. Outokummussa 1.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1151 blogia alla linkki

JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 2. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt vasta 55 vuoden jälkeen tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT: tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 hyvinkin vapaasti. Me vieraan kulttuurin myöhäiset jälkeläiset unohdamme – pappien auttaessa - , ettei uusi liitto tarkoittanut uutta uskontoa: Jerusalemin ensimmäiset juutalais-kristityt rukoilivat edelleen rabbi J:n kuoleman jälkeen temppelissä, vaativat ympärileikkausta, juutalaisia tapoja ja Mooseksen lakia noudatettavaksi. Jumala tunnustaisi heidät uudelleen valituksi kansakseen ja johtaisi heidät roomalaisten orjuutuksesta itsenäisyyteen. Uuden liiton kansa olisi uskonnollinen, poliittinen ja kansallinen yhteisö. Alku.srk:n vaiheessa juutalaisten kuningas ja rauhanruhtinas eli Messias ei ollut vielä synneistä vapahtava vaan vieraista valtioista vapauttava päästäjä. Sama idea oli myös qumranilaisilla siten, että etummaiset sijat kuuluivat juuri heille. Rabbi J. julisti, että VT:n profeettojen lupaama kansallinen onnen aika koittaisi pian, jopa läsnäolevana hänen persoonassaan. UT:n kirjoittajilla se oli evankeliumin keskiössä: Koko maailman historia ja juutalaishistoria tekstien mukaan tähtäsi rabbi J:hin Jumalan Poikana, Vapahtajana, Lunastajana, Sovittajana, Messiaana, Kristuksena, Hyvittäjänä, jne.. Rabbi J. julisti omana aikanaan tapahtuvaksi sitä mitä Qumranin ihmiset olivat 200 vuotta toivoneet: Aika oli täyttynyt ja Jumalan valtakunta tullut lähelle. Vuorisaarna, maailmanlopun ennustukset, katumus, kaste, omaisuuden yhteys, köyhyys, ehtoollinen ja uusi liitto löytyvät Qumranin kirjakääröistä. Se mitä pidämme 2000 vuoden ajan rabbi J:n oppina oli kirjoitettu jo ennen häntä. Frank Gross: ”UT:n todistukset ovat osaksi essealaisia juutalais-kristillisiä yhdistelmiä.” Rabbi J:n kasteesta alkaen hänen opissaan on viimeiseen ehtoolliseen saakka ideoiden ketju essealaisiin. Hänet ymmärrettiin karkeasti väärin tekemällä hänestä globaalin uskonnon perustaja, vaikka hän itse halusi vain sovittaa oman kansansa Jahven kanssa, koska Jumalan valtakunta oli lähellä. Jälkimaine teki kuljeksivasta saarnaajasta ja profeetasta Jumalan Pojan, Jumalan. Kristinuskon ihmiset ovat samaistuneet opetuslapsiin, uskoneet ymmärtäneensä sanoman oikein ja välittäneensä sen oikein eteenpäin. Erehdys ymmärretään, koska UT:n kirjoittajat salasivat historialliset asiayhteydet. Rabbi J. ilmestyy tuntemattomuudesta, tulee tietoiseksi kasteessa tehtävästään, opettaa, saa vihamiehiä ja tapetaan: Komeetta kulkee ratansa, palaa loppuun! UT:ssa näkyy useissa kohdin kirjoittajien motiivi: Mitä ei saa olla, sitä ei ole! Kaikki merkit viittaavat siihen, että ainakin 6 12:sta opetuslapsesta kuului selootteihin eli sicareihin, jotka kantoivat lyhyttä miekkaa ja terroristisen väkivaltaisesti pyrkivät luomaan parempaa Israelia: Simon Kiivailija, Simon Pietari Baryona (bar joona eli yksi Joonan pojista), Juudas Iskariot eli käännettynä tikarimies, Jaakob? ja Andreas. Salaisuus vai väärennös? Evankeliumit eivät esitä historiallista totuutta, vaan aikaansa sidottuja puolustuskirjoituksia. Papit ja teologit kehittivät saarnoissaan, kirjoituksissaan, laeissaan ja kokouksissaan kirkkoinstituution synnystä alkaen historiasta irroitetuilla tulkinnoilla kirkon tarpeeseen seurakuntateologiaa laitoksen aseman vahvistamiseksi. Kaikki essealaiset opit ovat suodatuksesta huolimatta kuitenkin olemassa UT:n rivien välissä, joskin anonyyminä lähdemateriaalina: Maininta essealaisista jätettiin pois; Jeesus-liikkeelle vaarallinen aines karsittiin ja vaaraton säilytettiin. Outokummussa 1.8.-25 Jorma Luostarinen netti: outokummun pappi luostarinen 1150 blogia alla linkki

JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 1. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt vasta 55 vuoden jälkeen tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT: tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 hyvinkin vapaasti. Jokaisella instituutiolla kuten kirkko on taipumus jäykistyen muuttua arvoksi sinänsä. Tarvitaan kontrollia ja korjauksia. Kirkko ei ole kovinkaan pyhän koskematon. Se on alusta alkaen etääntynyt alkuperäisestä tarkoituksesta, sillä toisin kuin muut uskonnot kirkko tunnustautuu historialliseen henkilöön ja tutkittavissa olevaan aikaan. Qumranista löydetyt tekstit v. 1947 tuovat esim. Johannes Kastajan ja rabbi J:n uuteen valoon verrattuna UT:n kaanonin tekstiin: Löytyy yhteys Qumranin luostariin. Rabbi J:stä kirjoittaneet eivät ole kirjoittaneet hänen tarinaansa vaan kuvastaneet omaa kohtaloaan hänen elämässään. Rabbi J:ssä he puhuivat enemmänkin itsestään, toiveistaan ja tekivät hänestä legendan, koska eivät ymmärtäneet häntä. Hänet selitettiin uudelleen, perinnettä suodattamalla karsittiin Qumranin essealaisuus pois ja puhuttiin vain suhteesta fariseuksiin ja saddukeuksiin. Keskeisiä väittelyn aiheita olivat maailman loppu, Messias-odotus, historian käänne ja miehittäjä-roomalaisista vapautuminen. Rabbi J. ja J. Kastaja puhuivat täysin juutalaisittain Mooseksen linjalla ja essealaisten tyylillä. Evankelistat piirsivät hurskaan kuvan rabbi J:stä juutalaissodan v. 66-70 jälkeen MK:n syntyessä, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kertautui sama häpäisy kuin 500-luvulla eKr., jolloin Babylonia tuhosi 1. temppelin ja vei juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Kirjoittajat peittivät rabbi J:n poliittiset pyrkimykset, koska kriisitilanteessa Rooma-vastaisuudesta tuli heillekin vaikeuksia. Juutalainen Flavius Josesefus, joka osallistui juutalaissotaan, kuvaa essealaisia: ankara etiikka, munkkielämä ja ei-juutalainen oppi sielun kuolemattomuudesta, joka juontuu Persian ajalta. Sieltä tulevat myös maailmanajat eli aioonit, ylösnousemususko, enkeli-usko, viimeinen tuomio ja dualistinen taivas/helvetti -jako ja valo/pimeys. Niitä oppeja lähimpänä olivat fariseukset ja saddukeukset kauimpina. August Gföfer kirjoitti jo v.1831: ”Kristillinen kirkko sai alkunsa essealaisten srk:sta, jonka ajatuksia se on kehittänyt edelleen ja jonka organisaatio olisi käsittämätön ilman essealaisten sääntöjä.” Rabbi J. omaksui Qumranin opin, muunsi sitä ja keskitti itseensä, mutta ei ollut tämän opin luoja. ”Huutavan äänen erämaassa” aikaan ja rabbi J:n aikaan paikkaan sidotusta perinteestä tehtiin ajasta riippumaton ja ikivoimainen odotus Herran tulemisesta. Kun historiallinen realiteetti unohdettiin ajan myötä, sanoma idealisoitui prosessissa ja myöhemmin käsittämättömät seikat tulkittiin symboleiksi. Jälkikäteisessä tulkinnassa edellinen historia pantiin viittaamaan tulevaan Kristukseen, joka käsitettiin eri tavalla juutalaisilla ja ei-juutalaisilla pakanoiden alueilla. Jokainen tekstin käännös oli uusi sovellus ja tulkinta siirryttyään toisen kulttuurin ajatus- ja kokemismaailmaan. Kristinusko alkoi muuttua Palestiinan juutalaisesta lahkosta maailman uskonnoksi. Jumalan herruus sijoitettiin kaikkialle, ei vaan erämaassa elävien ”Jumalan murhaajien” keskuuteen. Kääntäjät tekivät virheitä, muunnoksia, tulkintoja, poisjättöjä ja lisäyksiä omien tendenssiensä ja ihmisten tarpeiden mukaan, koska he ajattelivat oman hetkensä ehdoilla eivätkä rabbi J:n tarkoituksista hänen olosuhteissaan. Outokummussa 1.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1149 blogia

”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 1960-luvun rippikouluopetukseen, 1970-luvun pappiskoulutukseen ja 30-vuotisen pappiskauteni kantelukierteeseen v. 2006 asti. Sitä politikoi Evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapituli yhdessä ulostajien kanssa. Kirjassa on niin valtavasti uutta näkökulmaa, että on lähes mahdoton koota lyhyttä aihetta. Kirjan luettuani pohdin, miten tiivistää UT:n juoni: Mistä oli, on kysymys? Käsitän niin, että se on jälkikäteistarina eläneestä ja kuolleesta juutalaisesta Jeshuasta ( Jeesuksesta ) ajanlaskun alun Palestiinassa Rooman valtakunnan provinssissa. UT on moneen kertaan kirjoitettu, tulkittu ja selitetty MUISTOKIRJOITUS hirsipuuhun teloitetusta Galilean äijästä. Ilmeisesti tuon timpurin, ihmeparantajan, saarnaajan, profeetan, huorien ystävän, kalastajan, viinin kittaajan, hullun saatanan riivatun, vallan tavoittelijan, rikollisen, Jumalan Pojan, Kristus-Messiaan ja taivaan Kuninkaan on täytynyt olla varsin monisärmäinen äijä, koska perimätiedon kirjaajat antavat hänelle haukkumanimiä ja jumalnimiä helvetin pirujen ja kaikkivaltiaan Jumalan väliltä. Nimittelyluettelo löytyy UT:n teksteistä, joiden taustalla ovat synedriumin eli neuvoston maisterirabbit, maan hallitus ja korkein oikeus ja toisaalta tavallinen maan kansa, am ha ares, jota yläluokan uskovaiset käyttivät hyväkseen ja polkivat maahan saadakseen heiltä potkua kansakunnan rakentamiseen. Jeesus vaikutti itse menestykseensä ja tappioonsa mutta ei tyhjiössä vaan keskellä elämää: tapahtumissa, väittelyissä nähden elämän ilot omiensa joukossa ja suuret surut vastustajien reaktioissa. Jeesus kerjäsi vaikeuksia mutta vielä enemmän vaikuttivat yhteiskunnan instituutiot, uskonto, armeija, koululaitos, maan politiikka Rooman ikeessä, yksityiset herrat ja rouvat teräsmiehineen ja nappaskenkineen. Tavallisten ihmisten oli ylempää kumarrettava kuten kaikkina aikoina, heidän, joilla ei olut kolutusta, asemaa eikä vaikutusvaltaa. Jeesus suuntasi askeleensa heihin päin, kertoi pian saapuvasta historian taitekohdasta, Jumalan valtakunnasta maan päällä, jonka Herra hän itse oli oleva Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana ja ikiaikojen Kuninkaana. Se saarna oli täyttä paskaa, eksytystä ja saatanaa niiden korvissa, jotka lukivat vanhoja kirjoituksia tukemaan heidän mielipiteitä, rahaa ja etuja. Siksi he totesivat rikollisen Jeesuksen ja hänen köyhiä rakastavan sanomansa itsestä perkeleestä lähteneeksi! Jeesuksen elämä Galilean kankailla tapahtui maan historian aikaan, jolloin kaikki mahdolliset kriisit olivat läsnä: maan miehitys roomalaisilla, muistot 500-600 v aikaisemmasta ”baabelin vankeudesta” eli ajasta, jolloin Babylonian kuningas valloitti Juudan, särki Jerusalemin temppelin, hajautti väestöä evakkotielle aikomuksena tuhota koko porukka outoine uskomuksineen. Sitten Israelia ahdisteli Persia, Kreikka, Egypti ja Syyria. Makkabien messiaat nousivat taistelemaan vapaudesta suurvaltoja vastaan, syntyivät fariseusten, saddukeusten, seloottien ja muiden radikaalipuolueet tulkitsemaan vanhoja kirjoituksia, virittelemään hirttopuita viholliselle ja teroittamaan miekkoja Jumalan, liiton ja Daavidin nimessä. Nuo muistot tunnettiin jo päiväkodista ja kansakoulusta kärsimyksenä Jeesuksen aikaan, jolloin nykyhetkessä koettiin entiset loukkaukset uudelleen, varsinkin uskonnolliset, jotka synnyttivät kapinoita ja uutta kirjallisuutta. Aika oli kypsä Messiaan odotukselle! Yleisellä tasolla Jeesuksen persoona ei sopinut aikakauteen Rauhantuojana vaan hänestä tehtiin pirun katalysaattori, yllyttäjä, kiihottaja, johon tumpattiin sekä menneet surut mutta myös tulevan toivon ilot – kummalta puolelta katsotaan – rakastavista ystävistä vai vihaavista määräilijöistä. ”Jumalan synty” -kirja näyttää historiatutkimuksen keinoin, että koko Raamatun paska ja Jumalan totuus on ihmisestä lähtöisin: ihmisen kirjoittamaa, ajattelemaa, muotoilemaa, luomaa, sensuroimaa, lisäilemää, kokoamaa, poistamaa, tulkitsevaa, jne., tarinaa, jopa Jumala satojen ihmisten luomana. Järkky homma! Minun on vielä nyt vaikea sulatella kirjan karkeutta matkallani kohti omaa kuolemaani, täydellistä tuhoutumista luonnon oliona! Jo lapsena kaipasin pelastavaa Jumalaa! Käsittääkseni UT:n kirjoittajat pitävät Raamatussa muistoseuroja ja ylistävät muistosanoilla Jeesusta suurella sydämellä uskomisessaan. Heidän muistokirjoituksissa Mestari elää. Minä elän tänään samassa uskossa heidän kanssaan. Ut on ihmisten uskon ilmaus eikä siihen kuulu mitkään kirkkojen kupolit, lisukkeet, opit ja tunnustukset!! nettiyhteys: outokummun pappi luostarinen 1148 blogia alla linkki Jorma Luostarinen 26.6.-25