JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 1. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt vasta 55 vuoden jälkeen tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT: tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 hyvinkin vapaasti. Jokaisella instituutiolla kuten kirkko on taipumus jäykistyen muuttua arvoksi sinänsä. Tarvitaan kontrollia ja korjauksia. Kirkko ei ole kovinkaan pyhän koskematon. Se on alusta alkaen etääntynyt alkuperäisestä tarkoituksesta, sillä toisin kuin muut uskonnot kirkko tunnustautuu historialliseen henkilöön ja tutkittavissa olevaan aikaan. Qumranista löydetyt tekstit v. 1947 tuovat esim. Johannes Kastajan ja rabbi J:n uuteen valoon verrattuna UT:n kaanonin tekstiin: Löytyy yhteys Qumranin luostariin. Rabbi J:stä kirjoittaneet eivät ole kirjoittaneet hänen tarinaansa vaan kuvastaneet omaa kohtaloaan hänen elämässään. Rabbi J:ssä he puhuivat enemmänkin itsestään, toiveistaan ja tekivät hänestä legendan, koska eivät ymmärtäneet häntä. Hänet selitettiin uudelleen, perinnettä suodattamalla karsittiin Qumranin essealaisuus pois ja puhuttiin vain suhteesta fariseuksiin ja saddukeuksiin. Keskeisiä väittelyn aiheita olivat maailman loppu, Messias-odotus, historian käänne ja miehittäjä-roomalaisista vapautuminen. Rabbi J. ja J. Kastaja puhuivat täysin juutalaisittain Mooseksen linjalla ja essealaisten tyylillä. Evankelistat piirsivät hurskaan kuvan rabbi J:stä juutalaissodan v. 66-70 jälkeen MK:n syntyessä, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kertautui sama häpäisy kuin 500-luvulla eKr., jolloin Babylonia tuhosi 1. temppelin ja vei juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Kirjoittajat peittivät rabbi J:n poliittiset pyrkimykset, koska kriisitilanteessa Rooma-vastaisuudesta tuli heillekin vaikeuksia. Juutalainen Flavius Josesefus, joka osallistui juutalaissotaan, kuvaa essealaisia: ankara etiikka, munkkielämä ja ei-juutalainen oppi sielun kuolemattomuudesta, joka juontuu Persian ajalta. Sieltä tulevat myös maailmanajat eli aioonit, ylösnousemususko, enkeli-usko, viimeinen tuomio ja dualistinen taivas/helvetti -jako ja valo/pimeys. Niitä oppeja lähimpänä olivat fariseukset ja saddukeukset kauimpina. August Gföfer kirjoitti jo v.1831: ”Kristillinen kirkko sai alkunsa essealaisten srk:sta, jonka ajatuksia se on kehittänyt edelleen ja jonka organisaatio olisi käsittämätön ilman essealaisten sääntöjä.” Rabbi J. omaksui Qumranin opin, muunsi sitä ja keskitti itseensä, mutta ei ollut tämän opin luoja. ”Huutavan äänen erämaassa” aikaan ja rabbi J:n aikaan paikkaan sidotusta perinteestä tehtiin ajasta riippumaton ja ikivoimainen odotus Herran tulemisesta. Kun historiallinen realiteetti unohdettiin ajan myötä, sanoma idealisoitui prosessissa ja myöhemmin käsittämättömät seikat tulkittiin symboleiksi. Jälkikäteisessä tulkinnassa edellinen historia pantiin viittaamaan tulevaan Kristukseen, joka käsitettiin eri tavalla juutalaisilla ja ei-juutalaisilla pakanoiden alueilla. Jokainen tekstin käännös oli uusi sovellus ja tulkinta siirryttyään toisen kulttuurin ajatus- ja kokemismaailmaan. Kristinusko alkoi muuttua Palestiinan juutalaisesta lahkosta maailman uskonnoksi. Jumalan herruus sijoitettiin kaikkialle, ei vaan erämaassa elävien ”Jumalan murhaajien” keskuuteen. Kääntäjät tekivät virheitä, muunnoksia, tulkintoja, poisjättöjä ja lisäyksiä omien tendenssiensä ja ihmisten tarpeiden mukaan, koska he ajattelivat oman hetkensä ehdoilla eivätkä rabbi J:n tarkoituksista hänen olosuhteissaan. Outokummussa 1.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1149 blogia