SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 24. Kuvassa 2 näkyy selvästi, että aurinko todellakin paistaa elämänovelle. Van Gennepin tulkinta, että siirtoseremoniat assosioitaisiin globaalisti taivaankappaleiden ja vuodenaikojen rytmiin, ei kuitenkaan sovellu selittämään urbaanin yhteiskunnan papiksi vihkimistä. Ainut yhteys hänen rytmisyyteensä on kirkon liturginen kehällinen ajanlasku eli kirkkovuosi, joka kytkeytyy yhteen kalenterivuoden lineaarisen ajanlaskun kanssa. Kirkkovuosi alkaa marraskuun lopussa 1. adventtisunnuntaista ja päättyy seuraavan vuoden marraskuun lopussa tuomiosunnuntaina. Kirkkovuodessa liikutaan rytmisen kehällisesti ”kuolemasta ylösnousemukseen”, jos tuomiosunnuntaita pidetään vuosijakson loppuna ja 1. adventtisunnuntaita uuden alkuna. Jos kehällistä kirkkovuotta tarkastellaan yhtä aikaa kronologisesti etenevän kalenterivuoden kanssa, havaitaan loputon rytminen sarja: kuolema-ylösnousemus-kuolema-ylösnousemus-kuolema, jne.. Kulkueen nouseminen pihatasolta pyhälle alueelle osoittaa pyhään kohdistuvaa arvostusta: Kirkkoon tuleminen on jotain niin merkittävää, että kannattaa nousta 8 jykevää kiviporrasta ylös. Vihittävään sovellettuna kiipeäminen merkitsi, että hän nousi mielen tasolla, spirituaalisesti, alennetusta kuoleman tilasta ylennettyyn ylösnousemuksen tilaan. Van Gennep käyttää liminaalikauden eristysmajasta kohdun metaforaa, joskaan ei sano soveltavansa psykoanalyyttistä teoriaa. Sen sijaan Victor Turner sanoo sen selvästi. Hän käyttää Anna Freudin tulkintoja. Kirkkorakennus on primitiivisen eristysmajan vastine, mikä tarkoittaa sitä, että varhaiskantainen ihminen menee liminaaliseen isolaatioon eristysmajassaan uudesti syntymään, nousemaan ylös kuoleman tilasta kuin sikiö kohdusta tullessaan ulos syntymään. Laivan metafora, joka S. Freudilla on feminiinisyyden vertauskuva ja kohdun vertauskuva ilmaisevat siirtymäriittiteoreettisesti, että kirkkoon tullessaan kulkue palaa kirkkoäidin kohtuun ja haluaa syntyä uudelleen. Seppäsen vajaa asu ja kirkkoon kävely symboloivat hänen sikiön statustaan. Kulkue ei heti jatka matkaa, vaikka ulko-ovi ja kaksi sisäovea ovat auki, vaan pysähtyy eteisessä liminaaliseen odotukseen. Eteinen on jaettu ovilla kahteen yhtä suureen alueeseen, joten reitti kohtuun ei ole esteetön. Asteittainen siirtyminen jatkuu vasta, kun musiikki soi ja virren veisuu alkaa. Kellojen soitto, musiikki ja jumalanpalvelukseen osallistuminen ovat inkorporoivia riittejä. Seppänen jatkaa pääovelta kohti kuoria ja alttaria. Hän esittää julkisesti kuolemista entiselle ja ylösnousemista uuteen. Separaatioriittejä ovat ovelta poistuminen, sille selän kääntäminen ja loittoneminen itäpäästä kauemmas kohti länsipäätä. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1194 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 23. Vihkimisaamuna Seppäsen lähiomaiset saapuivat kirkkoon. Kirkkosali on valmistettu ja kaunistettu. Sakastissa Seppäsen vaimo kysyi, miten liperit asetetaan. Nyt Seppästä ”jännitti” ja hän koki ”uudestisyntymisen vivahdetta, koska ei voi palata entiseen”. Hieman vaille klo 10 vihkijä, avustajat ja vihittävä järjestyivät sakastissa, kirkon länsipäässä eli kuoleman päässä, kulkueeksi vihkijä viimeisenä ja vihittävä ensimmäisenä. Initiatorisessa kulkueessa näkyy symboliikkaa. Vihittävän puolipukeinen asu ja se että hänet saatetaan kuvaavat initiandin liminaalista statusta. Hän on keskeneräinen, ”sikiö”, joka ei ole vielä syntynyt ottamaan vastaan uutta tehtävää. Vaihdekautta kuvaa myös kulkueen isolaatiotila pihalla, sisällä olevan sosiaalisen yhteisön ulkopuolella. Spatiaalinen kävely lumessa pihalla on täsmällinen vastine van Gennepin ”transitiolle”, joka dramatisoidaan siirtoseremonioissa. Kulkueen 1. päämäärä on kirkon itäpää, uuden elämän ja auringon nousun ovi, josta lähdetään kirkon sisällä takaisin länteen päin, kuolemaan päin, mutta myös initiandin uuteen statukseen, uudesti syntymiseen ja uuteen elämään pappina. Kulkueen muoto ja järjestys symboloivat vihkijän, avustajien ja vihittävän auktoriteettiasteita, ja sen hetkisiä ja tulevia rooleja. Koko kirkon edustajana piispa ohjaa joukkoaan takaapäin, peräsimen pitäjänä. Kirkon symboleissa kirkkoa kuvataankin perinteellisesti laivana, joka kokoaa hukkuvia ihmisiä. Vihittävä ja avustajat ovat kulkuelaivan etupäässä piispan ohjattavina. Piispan ja tuomiokapitulin jäsenten sijoittuminen vihittävän taakse symboloi sitä, että hänet on kelpuutettu ja häntä tuetaan ja ohjataan edelleen. Vihittävän selän suunta kuoleman ovelle länteen symboloi sitä, että entiseen paluuta ei enää ole. Hän loittonee edellisestä vaiheestaan kohti uutta lopullisesti. Van Gennepin sanoin ”matka on vaarallinen” ja siksi siirrettävä tarvitsee saattajia. Kulkue saapuu ulkona kirkon länsipäästä itäpäähän kuljettuaan puoliympyränmuotoisen kaaren. Pohjoisenpuoleinen sivuovi on kaaren puolivälissä. Sivuovilla on oma symboliikkansa saastaisuuden suuntaan, kirjoittaa van Gennep. Siksi se vain ohitetaan, tässä tapauksessa kuitenkin ilman ritualisointia. Tultuaan kirkon itäpään pääovelle kulkue on matkannut kokonaisreitin puoliväliin ja pyhän alueen kynnykselle, kirkon itäpään ovelle. Kirkkovieraat saapuvat pääosin pääovesta profaanilta alueelta välivaiheen kautta pyhälle alueelle kirkkosalin penkkeihin. Siirtyminen spirituaalisesti näkyy myös spatiaalisesti, kun kirkkovieraat ja kulkue kiipeävät kahdeksan kiviporrasta ylöspäin päästäkseen kirkon ovitasanteelle ja lattiatasanteelle Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1193 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYÄRIITTITEORIAN VALOSSA 22. Vaihe 2. teologian kandidaatista ordinaatiokoulun käyneeksi Opiskelijan siirtymisessä näkyy van Gennepin mainitsema yleisperiaate: Uuteen siirtyminen tapahtuu vähitellen ja asteittain. Opiskeluaikana opiskelija käy lukuisan määrän valintoja, kursseja ja harjoituksia, joita voidaan tarkastella separaation, liminaalisuuden ja inkorporaation näkulmista. Lähestyessään papiksi vihkimistä hänen valintatilanteensa kapenevat ja tuomiokapitulin valintatilanteet lisääntyvät. Matkan alussa hänen itsenäisyytensä on suurimmillaan ja lopussa pienimmillään. Liminaalista alistumistaan Seppänen kuvasi näin: ”Ei väsytä lainkaan. Harmitti, kun piispa ilmoitti, ettei voikaan ottaa vastaan klo 17… Niin, sitä nyt vähän, pikkusen vähän ajattelee, että nyt nenähtää päivälle pituutta…Kun tänne on tultu, niin tehdään mitä käsketään.” Piispan arvovalta-asema korostuu, koska hänellä on valta ottaa tai hylätä. Kandidaatin näkökulmasta ja tuomiokapitulin näkökulmasta ordinaatiokoulutus näyttää erilaiselta. Piispa Sihvosen mukaan hän tukee kandidaattia. Tuomiokapituli korostaa vihittävän inkorporaatiota uuteen virkaan, mutta koulutuksen alussa Seppänen painotti siirtymisen separaatiota. Puheenvuorossaan hän tietämättään ja spontaanisti ilmaisi van Gennepin teesin assosioidessaan papiksi vihkimisen avioliittoon. ”Elämän tehtävä” oli kuitenkin ”lapsien kasvattaminen”. Piispa tähtäsi taas siihen, että vihittävä todella ryhtyy papin virkaa hoitamaan. Piispa Sihvonen ei nähnyt ordinaatiokoulutuksessa mitään, mikä sellaisenaan vastaisi van Gennepin esittämää statukselle kuolemista ja uuteen ylösnousemista. Vaihe 3. pappisvihkimyksen saaminen Seppäsen papiksi vihkiminen tapahtui sunnuntaina 20.12.1987 klo 10 Kuopion tuomiokirkossa. Notaari valmensi häntä jo edellisenä iltana. Vihkimys julkistettiin seurakunnalle edellisen sunnuntain jumalanpalveluksessa. Liminaalista ”odottamistaan” ja ”pysähtymistään” Seppänen kuvaili: ”No, aamu on kyllä merkittävä,… että hyvin kyllä niin kun iloisin ja vapain sydämin aamua odotan….” Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1192 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 21. Sosiaaliset roolit Papin pääroolit ovat saman julistaja ja sakramenttien jakaja. Evankeliumin julistajana pappi toteuttaa profeetallista karismaansa. Samanaikaisesti hän on byrokraattinen johtaja, kultin hoitaja ja rituaalimestari. Kun pappi on julistaja, seurakuntalaiset ovat passiivisia kuuntelijoita, vastaroolin esittäjiä. Sakramenttien jakajana pappi esiintyy toisessa pääroolissaan. Turnerin mukaan pappi toimittaessaan kastetta ja ehtoollista on ”välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä”. Ehtoollisen jakajana pappi aktuaalistaa Jumalan ja Kristuksen roolit. Hän samaistaa sanansa Raamatun teksteihin, jotka usein on verbalisoitu itsensä Jumalan sanomiksi; myös synninpäästö tapahtuu Jumalan nimissä ja pappi kutsuu Kristuksen suulla ehtoollispöytään. Jumalan roolin aktuaalistamista voidaan tarkastella Mircea Eliaden analyysillä. Sen mukaan seurakunta tiedostamattaan samaistaa pappien toimitukset myyttisen alkuajan tapahtumiin, jotka on kerrottu Raamatun pyhässä historiassa. Seurakuntalaisten mielissä papit ovat ”kuolemattomien inkarnaatioita”, jotka rekapituloivat pyhän historian tapahtumia. ”Kristuksen draama” tapahtui kerran lineaarisessa ajassa ja paikassa, mutta kultin ”liturgian” kehällisessä ajassa se on jatkuvaa nykyisyyttä. Pääroolien alarooleja ovat opettaja, sielunhoitaja, toimitusten hoitaja, diakoni, opettaja, teologi, rippi-isä, terapeutti, palvelija, tukija, ohjaaja, jne. vaihe 1: teologian ylioppilaasta teologian kandidaatiksi Kenttäpäiväkirjassa olen esitellyt pappiskokelas Kalle Seppäsen ja hänen läheisensä, joiden haastattelut vaikuttivat tutkielmaani. He kuvasivat mm. näin tuntojaan ennen vihkimystä: - ”kirkko kutsui minut tähän” - ”ratkaiseva käännekohta” - ”on tapahtunut muutos” - ”menee opinnot päätökseen” - ”taivaan Isä on johdatellut” - ”odotusta että tulee” - ”siirtyminen on” - ”rooli vaihtuu” - ”iso juhlallinen ovi” - ”ammatin vaihdos” - ”ajoi hyvin sisälle” - ”arkisesti astun tuomiokapitulin ovesta” Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1191 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 20. 3. Kirkko mobilisoi papin auktoriteetin. 4. Papin statuksen mandaatti näkyy pappeuskirjassa ja valtakirjassa. 5. Papin status perustuu vihkimykseen. 6. Papin statuksen prestiisi näkyy papin ja seurakuntalaisten ihmissuhteissa ja virkojen hierarkiassa. 7. Papin ja seurakuntalaisen resiprookkinen ja dialektinen suhde näkyy papin tehdessä käytännön työtä. Max Weberin vallan näkökulma 1. Pappi toimii kirkon määrittelemien traditionaalisten ohjeiden mukaan ja hoitaa kiinteää kulttia. 2. Pappi edustaa kirkon ”spesiaalia tietoa” ja ”kiinteää oppia”, joilla hän tulkitsee maallikoiden elämää. 3. Pappi kontrolloi seurakuntalaisten ”arkista toimintaa” esim. sielunhoitotilanteissa. 4. Pappi käyttää maallikoihin ”tuomiovaltaa” opin määrittelyn, jumalanpalvelusten toimittamisten, sielunhoidon, ripin ja sakramenttien jakamisen välityksellä. Papilla on lakisääteinen oikeus suorittaa virkatehtävänsä. Hän saa julkisesti kirkon nimissä hoitaa kirkossa vallitsevia tehtäviä. Oikeudeksi luetaan myös ”kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen” ja ehtoollisen antaminen ”kirkosta eronneelle”. Papin oikeudet työtehtäviin ovat samalla hänen velvollisuuksiaan. Roolit ovat papin sosiaalisen statuksen dynaamisia aspekteja. Yksityiskohtaisesti viran tehtävät määräytyvät srk:n pappien laatiman pappien ”työjakokirjan” mukaisesti. Roolisuoritusten moneuden perusteella voidaan puhua papin roolikasaumasta eli hänen esittämien roolien summasta. Papilla on ollut privilegio, kun häntä on syytetty yleisessä oikeudessa tai poliisi on antanut hänelle sakot liikennerikkomuksesta. Pappi saa käyttää tuomiokapitulin ”määräämää asiamiestä” ollessaan syytettynä yleisessä oikeudessa. Papilla on lakisääteinen oikeus käyttää ”pappispuvun merkkejä”. Piispainkokous määrittelee tarkemmin vaatetuksen eri virkatehtävissä. Toisaalta pappihenkilön persoonallisuutta piilotetaan, toisaalta vaaditaan kaikille määrättyjä yleisnormeja. Sukkien väriäkin määritellään. Kuopion piispa kirjoittaa: ”Haluan kiinnittää huomiota papin pukeutumiseen. …Vaikka pappi käyttää albaa, se ei tarkoita, että alban alla voi olla mitä tahansa. … mustat housut, mustat sukat ja mustat kiillotetut kengät. Asiallista ei ole esim. henkselien näkyminen alban läpi…..” Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1190 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYÄRIITTITEORIAN VALOSSA 19. 3. Kandidaatteja vihitään kirkon tarpeen mukaisesti 4. Vihittävältä vaaditaan lukuisia persoonallisia edellytyksiä: ”nuhteettomuutta”, ”jumalaapelkäämistä”, tiettyä ikää ja opiskelua. 5. Kandidaatti hakee vihkimystä tuomiokapitulilta, jolle hän suorittaa ”julkisen tutkinnon” ja ”näytteet”. 6. Virkaura alkaa apulaisen asteesta, johon vihkimyksessä saatava pappeuskirja oikeuttaa. Installaatiossa pappi saa valtakirjan vakinaiseen virkaan. 7. Tuomiokapituli antaa ”koko kirkon nimissä” vokaation pappisvirkaan, määrää ja nimittää papin ensimmäiseen virkapaikkaan. 8. Vihkiminen on julkinen tilaisuus tuomiokirkossa ja sen toimittaa piispa. 9. Papinvirka on legitiimi kirkon virkaan perustuva tehtävä. Teologian ylioppilas siirtyy opiskelussaan, harjoittelussaan ja vihkimyksessä kohti papinvirkaa. Samalla hän siirtyy yhteisen pappeuden statuksesta spesiaaliin statukseen. Siirtymistä voidaan tarkastella eri tasoilla: Tultuaan pappisvirkaan pappi siirtyy siitä edelleen seurakunnan papinvirkaan, jossa hänen saavutusstatuksensa konkretisoituu; ryhmämuutos tapahtuu maallikoista papistoon ja spatiaalisesti hän siirtyy virka-asuntoon, pappilaan. Sosiaalinen status Pappi saa sosiaalisen statuksen initiatorisessa pappisvihkimyksessä. Pappisviran perusteella hänellä on seurakunnassa erityisasema, johon kuuluu teologisesti ilmaistuja spirituaalisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne konkretisoituvat papinviran oikeudellisissa, hallinnollisissa ja taloudellisissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Papin asema on tarkasti strukturoitu, koska se määritellään kirkkolain lakinormeilla. Niillä ilmaistaan papin toiminnan rajat, hänen asemansa statushierarkiassa ja ne vaikuttavat hänen yksilöhierarkiaansa eli ihmissuhteisiinsa seurakunnassa. 1. Yhteiskunnan instituutiona kirkko lisensioi, legitimoi ja antaa papille sosiaalisen aseman. 2. Papin statukseen kuuluu lakisääteinen virkavastuu sanktioineen. ”Käytös- ja virkavirheistä” seurakuntalaisella on oikeus valittaa tuomiokapituliin, joka alemmanasteisena oikeuselimenä on velvollinen tutkimaan valituksen. Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1189 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYÄRIITTITEORIAN VALOSSA 18. Virka Papin asema kirkossa määräytyy hän virkansa mukaisesti. Asiakirjoissa sana virka esiintyy mm. seuraavasti: ”papin virka”, ”papinvirka”, ”pappisvirka”, ”saarnavirka”, ”kappalaisen virka”, ”virkamies” ja ”viranhaltija”. Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä papin virka määritellään tarkasti ja siitä todetaan mm. seuraavaa: ”Kirkon olemuksen ja tehtävän” mukaisesti papin virka perustuu kirkon virkaan iure divino eli ”jumalallisen oikeuden” perusteella. Se sisältää tehtävän ”julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja”. Virkaa painotetaan niin paljon, että kielellisenä ilmaisuna se saa lähes personoidun vivahteen, ikään kuin virka olisi aktiivisesti läsnä ilman viran hoitajaa. Teologisesti kirkko on ”yksi, pyhä, yleinen (katolinen) ja apostolinen”, ”pyhäin yhteys”, Jumalan kansa”, ”pyhä papisto”, jonka hallussa on kirkon virka. Kaikilla kastetuilla kirkon jäsenillä on ”yleinen eli yhteinen pappeus”. Viran määrittely juontaa juurensa luterilaisen kirkon historiasta, Raamatun tulkinnasta ja Tunnustuskirjoista, joka on normatiivinen opin lähde. Kirkkolaissa papin virassa erotetaan kaksi tehtävää: pappisvirka eli pappeus (ruots. prästämbete) ja papinvirka (prästtjänst). Pappisvirka tarkoittaa sitä ”valtuutusta”, jonka pappiskokelas saa pappisvihkimyksessään. Teologisesti sanotaan, että ”koko kirkko eli yleisen pappeuden edustajat” ”kutsuvat” ja ”erottavat” keskuudestaan henkilön ”kirkon erityisvirkaan”, joka on saarnavirka. Koko kirkon edustajana piispa toimittaa vihkimyksen ja antaa vihittävälle viran ja papin statuksen. Samalla hän saa virkaansa kuuluvat ”oikeudet”, ”velvollisuudet” ja ”virkavastuun”. Käsite pappisvirka on teologinen ja spirituaalinen tehtäväkokonaisuus. Henkilöllä voi olla pappisvirka ilman papinvirkaa, esim. silloin, kun hänet on vihitty papiksi, mutta hän työskentelee päätoimisesti uskonnon opettajana; ts. hän ei tee papin ansiotyötä. Sen sijaan papinvirkaa ei voi olla ilman pappisvirkaa, koska kukaan ei voi tehdä papin työtä ilman pappisvihkimystä. Käsite papinvirka tarkoittaa papin palkkatyötä paikallisseurakunnassa, jossa hän on kirkkoherran, kappalaisen tai ”ylimääräisen” virassa. Käsite papin virka tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä papillista tehtävää. 1. Kirkkoherran ja kappalaisen virat ovat pysyviä julkisoikeudellisessa kirkko-organisaatiossa. 2. Kandidaatit läpäisevät ”kirkon virkaan aikovien teologian ylioppilaiden soveltuvuustutkinnan palauteseminaareineen ja soveltuvuushaastatteluineen”. Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1188 blogia