EI LAPSELLINEN VAAN LAPSEN USKO ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni… sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta….” Minusta on monta kertaa tuntunut, että tuo toinen ihminen selostaessaan uskoaan, ei ole rehellinen itseään kohtaan. Kuulostaa kuin hän ajattelisi kaikista muista asioista kehitystasoaan vastaavasti mutta uskonasioista kuin pieni lapsi. Mikä aiheuttaa kaksijaon: olla muuten asiallinen aikuinen mutta uskon alueella typerys? Tuskin hyvä Jumala tahtoo meidän höpsivän, varsinkaan häntä koskevissa lausunnoissa. Jumalasta puhuminen on vakava asia. Joka vetoaa Jumalaan, käyttää suurinta mahdollista auktoriteettia mielipiteensä tukemiseen. Puhuessaan Jumalasta henkilö sanoo jotain itsestään. Hän valikoi sanojaan ja pyrkii johonkin henkilökohtaiseen tavoitteeseen. On vaarallista samaistaa oma tahto Jumalan tahtoon. Kuka meistä olisi niin jumalallinen ihminen, joka kertoessaan Jumalasta puhuisi vain hänestä eikä mistään muusta? On hyvä muistaa, että jokainen lausuma Jumalasta rajoittaa hänen kaikkivaltiasta vapauttaan. Olemmeko me varmoja siitä, missä asiassa Jumala sallii sen. Jumala oman määritelmänsä perusteella ei ole sidottu inhimillisen puheen ehtoihin mutta me ihmiset olemme. Kaikki se mikä meillä on kielessä, on meille merkittävää ja kuvastaa enemmänkin meitä itseämme kuin mihin uskomme viittaavamme. Me uskomme ja luulemme. Ihmiskieli on ilmiö ihmisen itsensä pitkässä historiassa. Kieli kuvaa meidän näkökulmaamme asioihin ja tapahtumiin. Todellisuus on paljolti muuta kuin sanomme sen olevan. Sanotut asiat ovat ennen kaikkea meidän omassa mielessämme: ajatuksina, tunteina ja toimintaperiaatteina. Todellisuus osoittautuu monesti aivan muuksi kuin olemme sitä luulleet. Mielen logiikka ei läheskään aina pidä yhtä objektiivisen todellisuuden kanssa. Kielen avulla me käsitämme Jumalan. On hyvä pitää erillään kielen sana Jumala, jossa on 6 kirjainta ja Jumala, joka määritelmänsä mukaan on jotain aivan muuta.

KIRKON EPÄUSKOISET 6. 28.2.85 Kirjoittamisen ote on dynaaminen. Katson ilmiöiden nykytilaa ja etsin alkuperäisempää suuntaa. Haluan arvostaa koulutustani, tietojani ja kaikkea, minkä voin käsittää. Käytän tietojani ja tahallani sanon asiat muulla kuin perinteellisillä uskonnollisilla fraaseilla. Haluan sanoa Raamatun asiaa enkä sanoja. Kerron siitä hyvästä, minkä itse olen saanut. Viittaan hieman ajankohtaiseen historiallis-kriittiseen Raamatun tutkimisen herättämään keskusteluun. Itse en allekirjoita minkään henkilön tai koulukunnan oppeja sellaisenaan vaan haluan olla avoin uusille kysymyksille. Professori Heikki Räisäsen nimellä käytävän keskustelun näen siitä näkökulmasta, että keskustelussa on kysymys aivan muusta kuin henkilö Räisäsen sanomista asioista. Jokainen pappis-mies tietää nimittäin pääpiirteissään ne teologisen tutkimuksen tulokset, joita Räisänen on esittänyt. Keskustelu osoittaa, että taas on tullut kirkon kairos eli tässä ja nyt- hetki, jolloin ikuiset totuudet on pakko sanoa uusilla sanoilla. Jorma Luostarinen 28.2.1985

KIRKON EPÄUSKOISET 5 28.2.85 Minusta UT:n sanoma on sitä, että se hyvä, sooteeriaa ja pistis, mikä Jeesuksessa toteutui, voi toteutua meissäkin. Jumalaan uskominen on sitä toteutumista, sisäistä eteenpäin menoa. Tällä hetkellä kirkon korkein auktoriteetti on srk:n perinne mutta sen pitäisi UT:n mukaan olla meissä itsessämme toteutuvaa sooteeriaa:ta ja pististä. Sooteeriaa eli pelastus tarkoittaa vapautumista, tervehtymistä ja eheytymistä, ja pistis eli uskominen varmuuden, lujuuden ja luottamuksen toteutumista. Lievitän tahallani sanottavaani. Koetan tarkastella rauhallisesti monikerroksisia ja monien vuosien kokemuksia. En konkretisoi ihmisiä enkä heidän ryhmiään. Joissakin kohdin puhun viitteenomaisesti. Haluan kertoa srk:n ihmisten, uskovaisten asenteista ja etsiä uusia toteutumisia Raamatusta. Tulos osoittaa, että nykyisessä uskovaisella ymmärretään aivan muuta kuin mistä alun perin oli kysymys. Kirja jakautuu 13 lukuun ja ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Seuraava luku liittyy aina edelliseen ja tarkoituksenani oli asettaa luvut loogiseen järjestykseen: Katson asioita ensin lapsen silmin kasvaakseni aikuiseksi, yksilön silmin nähdäkseni yhetisöni, yhteisön silmin havaitakseni kulttuurin ja maailman, epäuskoisen silmin päästäkseni uskoon ja elävän ihmisen silmin oppiakseni kuolemaan. Haluan olla koko ajan pappi ja säilyttää sekä persoonallisen että viran näkökulman.

KIRKON EPÄUSKOISET 4 80-luku Entinen pappi sanoikin suuren viisauden: ”Kun ei vua kettään loukkais!” Täyttääksemme pappis-ihanteen meidän on puhuttava, toimittava ja elettävä aivan sen mukaan, mitä ihmiset odottavat. Ihannepappi ei saa auttaa kuulijoita kyselemään, pohtimaan ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Pappien ammattikunta palvelee ensisijaisesti kulttuurin ihmiskuvaa ja vasta sitten kirkon. Tänään tiedän, miksi papit eivät sano saarnoissa mitään: He suojautuvat kanteluilta. Minulle nämä havainnot ja kokemukset on niin merkittäviä, että olisi sääli, jos laajemmat piirit jäisivät näistä osattomiksi. Siksi kirjoitan. Koen nykyisen pappis-ihanteen itselleni vieraaksi. Minulle on tärkeää etsiä ihmisen kuvaa Raamatusta ja sen kaksi kreikankielistä käsitettä, UT:n sooteeriaa eli pelastus, ja pistis eli usko, ovat avainsanoja.

KIRKON EPÄUSKOISET 3 80-luku Kanteluprosessin läpikäyminen tuntui ahdistavalta. Tulevaisuus pappina alkoi huolestuttaa. Tänäkin päivänä minulla on se käsitys, että en ole tehnyt muuta kuin hoitanut papin työni oman työnäkyni mukaan. Ja kuitenkin minulla on 5 vuoden ajan merkintä nimikirjassa ”sopimattomien sekoittamisesta saarnoihin” ja käytös tyydyttävässä. Oli yllättävää, että kanteluiden tekijät ja kirkkoneuvosto toimittivat asiansa niin salassa, että minä sain tietää hankkeesta vasta sitten, kun tuomiokapitulin valkoinen kirjekuori tipahti postiluukusta. Sekä kantelijat että KN halusivat puhua koko Outokummun srk:n puolesta. Ei minulla ole täällä mitään ketään vastaan. Kanteluprosessi sai minut pohtimaan pappina olemista. Kuka tahansa millä perusteilla tahansa saa esittää vaatimuksiaan hallintovirastolle. Kirkkolain henki on sellainen, kantelutilanteessa pappi tulee aina häviämään. Valittajilla sen sijaan ei ole pienintäkään riskiä kirkon taholta. Heidän todellisia motiivejaan kukaan ei edes kysy.

KIRKON EPÄUSKOISET 2 -80-luku Olen suuresti pettynyt toimenkuvaani, joka estää minua kertomasta vakaumuksestani. Papin työ muotoutuu sellaiseksi, että minun on sekä ylitettävä että alitettava itseni. Kirkossa virka käy persoonallisuuden edellä. Enemmän tai vähemmän olen kokenut joutuneeni ristiriitaan uskonnollisen yhteisön perinteellisen ajattelutavan kanssa. Koettu paine on tullut lähinnä aktiiviseurakuntalaisten, ns. uskovaisten taholta. Minun on aivan mahdoton samaistua heidän kristityn ihanteeseensa. Antoisimmat ja vapauttavimmat yhdessäolohetket olen kokenut niiden kanssa, jotka valittavat jäämistään kirkon ulkopuolelle. Lopullisen sysäyksen kirjan kirjoittamiselle antoivat minusta tehdyt 2 kantelua viime vuonna. Haluan liittää ne johdantoon, jotta lukija ensin ne luettuaan voisi helpommin ymmärtää kirjoitustani. En erittele kanteluita vaan pidän niitä dokumentteina esittämilleni asioille. Ihmiset itse todistavat niissä epäuskostaan, jota kirkossa väärin kutsutaan uskomiseksi. Kanteluaines on yleistettävissä koko kirkon kuvaan.

KIRKON EPÄUSKOISET 1 1980-luku Tämä kirja on pitkän kehityksen tulos. Kirjoitin ensimmäisen version jo 2 vuotta sitten mutta silloin se jäi sellaisenaan mappiin. Pappisvuosien varrella olen kokenut työni vaihtelevia hetkiä. Työ on ollut antoisaa herättäen mietteitä mutta joskus tilanteet tuntuvat niin vaikeilta, että työ alkaa tosissaan väsyttää. Sitä srk:n ihmiset eivät ymmärrä. Kuinka usein olenkaan etsinyt tasapainoa unelmieni ja todellisuuden väliltä. Seurakuntatyö on todella arkista. Minulla on kyselevä ja pohdiskeleva asenne ihmiseen, elämän ilmiöihin ja tietämiseen, ja se vaikuttaa keskeisesti työtapaani. Mielelläni osallistun lehtien palstoilla käytäviin keskusteluihin, kirjoittelen itselleni pöytälaatikkoon ja haluan ymmärtää aikakauden ihmistä. Mitään lopullisia totuuksia minun on vaikea nähdä, puhumattakaan tyrkyttää toisille. Haluan opiskella jatkuvasti, osallistua kursseihin ja seminaareihin.