KIRKON EPÄUSKOISET 2 -80-luku Olen suuresti pettynyt toimenkuvaani, joka estää minua kertomasta vakaumuksestani. Papin työ muotoutuu sellaiseksi, että minun on sekä ylitettävä että alitettava itseni. Kirkossa virka käy persoonallisuuden edellä. Enemmän tai vähemmän olen kokenut joutuneeni ristiriitaan uskonnollisen yhteisön perinteellisen ajattelutavan kanssa. Koettu paine on tullut lähinnä aktiiviseurakuntalaisten, ns. uskovaisten taholta. Minun on aivan mahdoton samaistua heidän kristityn ihanteeseensa. Antoisimmat ja vapauttavimmat yhdessäolohetket olen kokenut niiden kanssa, jotka valittavat jäämistään kirkon ulkopuolelle. Lopullisen sysäyksen kirjan kirjoittamiselle antoivat minusta tehdyt 2 kantelua viime vuonna. Haluan liittää ne johdantoon, jotta lukija ensin ne luettuaan voisi helpommin ymmärtää kirjoitustani. En erittele kanteluita vaan pidän niitä dokumentteina esittämilleni asioille. Ihmiset itse todistavat niissä epäuskostaan, jota kirkossa väärin kutsutaan uskomiseksi. Kanteluaines on yleistettävissä koko kirkon kuvaan.