YKL 8.3.97 jumalan maailmaan ihminen luotu siinä paikkansa tehtävänsä tarkoituksensa milloin viimeksi aattelit sitä raamatun maisemista avautuu ihmiskäsitys joka alkaa jumalasta päättyy ihmiseen jumala ollut ajasta aikaan ainiaan tulee olemaan ihminen käypäläinen syntinen syyllinen kuolevainen meistä jokainen omasta syystään aadamin ja eevan pitkään perintösarjaan alkaen paratiisista päättyen jumalan uuteen aikaan tulevaan maailmaan jossa laillisuus vanhurskaus lepo asuu hänen ystävilleen pyri ihminen jumalaan päin jeesuksen kautta näin Y lähti pois täältä siunaamme saattelemme ystävän yhden meistä muistamme anteeksiantoa jeesuksen uhria puolestaan puolestamme……

Oku 27.2.97 jeesus syntyy maailmaan vanhemmat kiirehtivät matkaan hötäkässä maria synnyttämässä tärkeimmässä tehtävässä kievarin pitäjä navettaan ohjaa antaa jumalan lapselle pohjaa kovien ihmisten maailmassa herodeksen aseiden keskellä syntyy messias sanotaan jälkikäteen kun kirjoitetaan omana aikanaan historiaan alkavaan ei kovinkaan korkea juttu pilkkaa saa sapiskaa raippoja moneen kertaan maisterit opettaa pastori paasaa vanhaa kaavaa mooseksen syyhyyn neuvosto vitsejä vääntää viisaat etsivät jeesuksen vikaa järsivät jeesussikaa kirjanoppineet lukee kirjaa keräilee haudalla kiviä joilla voi mosauttaa tulevaa maailman vapahtajaa niin sanovat ihmiset raamatussa lue sinäkin äläkä peitä totuutta pimentoon heh

Oku 16.2.97 hoosianna kaikukoon vapahtaja saapukoon pienille pihoille suurille kartanoille kaikkialle maailmaan luojan luomaan ja lunastamaan kaifas hallintomies mahtimies korkea pastori ei ymmärrä mitään kyntää kylvää tuuleen ja turpeeseen ylipappi hoitaa kysymyksiä analysoi syytöksiä jää johannes ilman päätä maisterirabbien huviksi johtajapappi jahtaa rahaa valtaa tooraa jokaista pykälää kepillä kopaisee ahaa johannespahaa ei välitä jeesuksesta sen enempää sen muistavat kirjoitusten kirjoittajat vuosien päästä tallentavat kirjoihin kansiin tuleville luettavaksi arkkipastori isänmaata puolustaa pelkää keisarin porukkaa sanoo vain sen mikä ei hallitsijaa loukkaa ruoskalla voitelee johanneksen selkää antaa jeesukselle kunnon kenkää ulos lentää oikaisee jalkansa hirsipuussa……..

EES 15.2.97 jumala luo ihmisen maailmaan puineen metsineen karjaeläimineen kaloineen aamuruskoineen kun ihmiset lähtevät tienaamaan leipää - ei ymmärrä aadam ei eeva meissä läheskään aina matkan tarkoitusta työtä vaivaa pieniä iloja surun kiloja ja kuolema viimeiseksi kaataa kaikki unelmat matkan määrä kyllä oli ja on tiedossa mutta ihminen laittaa sen pois armoton on kapina jumalaa vastaan tahallaan rikkoo käskyt epäilee jumalaa kaiken antajaa alkajaa syyttää ihminen toinen toistaan paratiisista alkaen kunnes niin aadam kuin eeva tulevat me sinä minä maaksi jälleen siinä joillekin maan tallaajille riittää sulattamista kahteen kertaan perusihminen yhteinen meissä jumalan vastustaja hidas oppimaan vain pakon edessä kun itse kukin painamme päämme polviin antaudumme kuolemalle jumala kuitenkaan ei peru rakkauttaan antaa meille jeesuksen matkaan pelastukseksi ikuiseksi iloksi uskossa toivossa rakkaudessa

VIR 15.2.97 jumala luo maailman elämän ihmisen asuttamaan viljelemään varjelemaan luomakuntaa antaa tehtävän jo paratiisin aikaan kertomuksen kautta näkyy ihmisen ja jumalan suhde yhteen kuuluvuus ehdoton alistuneisuus luomakunnalla ihminen ei nouse koskaan luonnon herraksi maa maa joka maahan palaa ensimmäisten ihmisten synti on meissä lankeemus kapina luojaa vastaan siksi ihmisen kuolemalla kuoltava kahteen kertaan sarja kauniit ja rohkeat näyttää sen miten kaukana ihminen on jumalasta hänen tahdostaan tarkoituksestaan ainoa ihmispoloisen auttaja jumalaan päin takaisin on poikansa sijaisuhri rakkaudenteko puolestamme jolloin tuhlaajapojat tuhlaajatytöt pääsevät palaamaan isän luo oi jeesus vapahtaja anna lähteneelle hyvä osa taivaassa rakkautesi valtakunnassa matkansa jälkeen……….

AHL 24.1.97 jumala luo ihmisen yhteyteensä antaa tehtävän tarkoituksen jokaiselle mutt ihminen rimpuilee pois sulkee korvansa paaduttaa kielensä kiitokseen alkulankeemus on lähteneessä sinussa minussa jokaisessa raamattua luettava kokonaisuutena rukoiltava antauduttava jumalan puheelle tajuttava kuolevaisuus oman kohdan katoavaisuus ja opittava arvostamaan elämää juuri siksi koska se on niin särkyvää AH elää muistoissanne rakkauden kauniissa siteissä pienissä onnen hetkissä suurissa koettelemuksissa onnellinen eli autuas ihminen joka jeesuksessa kohtaa jumalan kuolevaisen ainoan auttajan matkalla ja matkan jälkeen se on uskoa hänelle jolla on uskoa ilman uskoa on vain turhuutta kuolemaa katoavaisuutta uskon kanssa jeesuksen kautta arki ja kuolema nähdään suurena juhlana……..

MKH 24.1.97 jumala kaiken luoja me emme tuo tänne mitään emmekä vie täältä pois niin se vaan on tilanteemme aivan toivoton ilman jumalaa miten kukin ajattelee se on jokaisen asia mutt raamatun valossa voimme nähdä uudella tavalla pelastavalla tavalla jumalan ystävyydessä jeesuksen rakkaudessa ei maksa mitään kirjoitukset opastavat uskomaan lähtemään mukaan kirjoitusten tarinoihin eläytymään muinaisiin ihmisiin ja kokemaan samaa ilona omana aikanamme täällä maan päällä lyhyt aika kun katsot entiseen päivään MK lähti pois muistamme hänet liikutumme rakkauden hetkistä aprikoimme jostakin tunteet paljastavat meidät ja nyt on purkautumisen aika eihän voi olla kovempaa hetkeä ihmisellä kuin tulla lähimmäisen haudalle saattamaan tajuten ett samalla tulee ennakkoon omalle haudalleen…….