EES 15.2.97 jumala luo ihmisen maailmaan puineen metsineen karjaeläimineen kaloineen aamuruskoineen kun ihmiset lähtevät tienaamaan leipää - ei ymmärrä aadam ei eeva meissä läheskään aina matkan tarkoitusta työtä vaivaa pieniä iloja surun kiloja ja kuolema viimeiseksi kaataa kaikki unelmat matkan määrä kyllä oli ja on tiedossa mutta ihminen laittaa sen pois armoton on kapina jumalaa vastaan tahallaan rikkoo käskyt epäilee jumalaa kaiken antajaa alkajaa syyttää ihminen toinen toistaan paratiisista alkaen kunnes niin aadam kuin eeva tulevat me sinä minä maaksi jälleen siinä joillekin maan tallaajille riittää sulattamista kahteen kertaan perusihminen yhteinen meissä jumalan vastustaja hidas oppimaan vain pakon edessä kun itse kukin painamme päämme polviin antaudumme kuolemalle jumala kuitenkaan ei peru rakkauttaan antaa meille jeesuksen matkaan pelastukseksi ikuiseksi iloksi uskossa toivossa rakkaudessa