Mikkelinpäivä 1.10.2000 Kiittäkää Herraa te hänen enkelinsä te väkevät sankarit… Johdantoa saarnaan: Historiallinen Jeesus puhui helvetistä. Mutta hänen oppilaansa luopuivat Mestaristaan. Kun Jeesus oli kuollut ja kuopattu Kaifaan ja Herodeksen iloksi, hänen julistuksensa Jumalan valtakunnasta jätettiin sivuun. Samalla galilealainen herätysliike tapettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Alettiin saarnata Paavalin teologiaa, joka keisarille oli vähemmän kiusallista. Kirkon historiassa julistajasta tuli julistettu, mikä merkitsi sitä, että Magdalan Marian Jumala henkilönä ja ihmisenä jäi taka-alalle ja sivuasiaksi… kristittyjen elämässä. Jeesus ja sanoma Jeesuksesta muuttui uskonnoksi, jota johtivat aluksi uskonnon instituution virkamiehet ja jo 300-luvulla Rooman valtakunnan eli koko maailman keisarit. Viimeisin opetuslasten yritys seurata Mestaria sanassa ja teossa on vainojen aika, alkaen keisari Nerosta. Myöhemmät kirkkoisät itkivät ilolla vainon aikoja, jolloin vielä usko historialliseen Jeesukseen oli elävä. Fariseus tekstissä Jeesusta tenttaa, näyttää vasemmistopuoluetta, käyttää mestarin huonomaineisuutta. Puolueen jäsen koettelee, utelee, ei pääse valtakuntaan. Rikas mies tulee aprikoimaan, muka taivaaseen ikävä. Rikas aattelee, rahaa, perintöä, karjatilaa, metsätontin enentöä. Hän valitsee kadotuksen tekstissä, saa miinuksen taivaan kirjaan. Rahaa tyynyn alla painamassa väärään suuntaan. Siksi kärvenee helvetissä, ikijäässä ja helteessä……

rippisaarna 26.12.93, ote mukailu hoosianna daavidin pojalle …. tervehtivät naiset lapset sairaat spitaliset vammaiset köyhä kansa am ha aares kun saapuu kuningas satulassa jerusalemiin, temppelikaupunkiin. hoosianna ilosta huutavat syrjäytetyt viroista soittavat kelloa kaulassaan ettei synti ja saasta tartu kunnon ihmisiin. rohkeasti meidän herramme alennetaan pois statuksestaan ja asemastaan. yläkerran aatami onnistuu pahantahdon politiikassa nimittämällä tutkimalla omista sanoistaan yhteisön sallimalla tavalla. kun alkuun päästään, ei mikään pysäytä pyörää. se jää hyrräämään vauhtia kiihdyttämään. golgatalle, kettujen eteen yhteisön ulkopuolelle korppikotkien rekeen.

JUMALAN HUONEEN IHANUUS 3.1. -92 Halleluja aamen huusivat pyhät taivaassa hengessä totuudessa ja me syntiset istumme kirkon penkissä. hoosianna, armahda, joulun lapsi, seimen lapsi. ojenna tänne kätesi, jää luoksemme, sillä joulupukki hylkäsi meidät ja tietäjät omilla maillaan. maaria ja jooseppi tavan mukaan lähtevät. sotilas, saddukeus, fariseus tulevat puheilleen heittäytyvät hölmöiksi saadakseen aikeen kasaan, miehen ansaan. kuules jumalanmies, mistäs sie oot? mikä sie oott lähettiläs ja mitä pittäis tehhä, kun lämmittelevät herooteksen armosta leipää, virkaa, viikkorahaa johannes sellissä pyöveli-veli ystävä kaulansa pitää vielä…….

Saarna Oku 2.1.-00 ote, mukailu JUMALAN HUONEEN IHANUUS Minun sieluni ikävöitsee Herran esikartanoihin… Jeesuksella ja uskonnollisilla johtajilla erilainen käsitys lehtimajasta ja juhlasta. Ylipastori kaifas rakastaa kulttuurin rahaa, virkamiesten jumalaa. Kaifas komentaa teologeja siunaamaan hänen tavaroitaan. Pastorilla kontakteja kulttuurihenkilöihin: viranomaisiin, yliopistoon, oikeustoimeen ja poliisiin. Pastorille Jeesus ei mitään korvaamattoman erityistä ikänään. Ei tahdo katsoa lehtimajasta pelastuksen taivasta, ei päästä vaivasta. Kaifaalla ei kokemusta pelastuksen lahjasta, Jeesuksen valtakunnasta…….

V.K.K. 20.4.1991 Yllättävät elämän tiet: laaksot laskeutua, rämeet rämpiä, kavuta harjanteelle, laskeutua alas tuonelaan ja saatella viimeiselle maalliselle mäelle. Ei sitä ymmärrä ihminen, ei puoliksi, ei kokonaan, kun hän lähtee ja jäämme. Muistosi säilyy elävästi, matkasi maiset, lukuisat, vaimosi vierellä, lähellä, kaukana. Pojasta miestä kasvoi, isän malliin, unelmoitiin nuorina, ihmisen lailla, toiveisiin, unikuviin. Kotiin meillä ikävä. Kun yksi lähtee, meistä jotain lohkee, tulemme vajaaksi, joskus pitkäksi ajaksi, joskus se vaihtuu iloksi, kiitollisuudeksi. Ei voi ihminen täällä kuin uskoa, rukoilla, kiittää kaikesta, riemuita Jeesuksesta……

Pääsiäisenä 31.3.91 Tänään nousen ylös Jerusalemiin pyhille paikoille, hyville kunnaille, Herrani eteen. Sytytän kynttilän, joka sammui perjantaina. Nyt kohotan sen liekin, minne tieni viekin ja iloitsen tästä päivästä. Kohotan katseeni alttarille, uhria nähden, ajatellen kaipaukselle. Jeesuksella taistelu ihmisten kynsissä, meidän kynsissämme ja kahleissamme: Kuningas hylkiön kaavussa, Vapahtaja vangittuna, Pelastaja paalussa, Jumala jumalattomuudessa! Paljon, paljon muuta, kun me vaan auomme suuta emmekä tee mitään. Nyt voittaa hän maailman, tuo meille toivon taivaastaan, Päästäjämme, ainoastaan……..

E.M.V. Kjärvi 30.3.91 Hiljaisella viikolla nukuit pois. Pitkä elämä, monisäikeinen, punottu rakkaudesta, taistelusta, omansa laatuinen. Olisimme pitäneet omamme, mutt pakko lähteä pois. Jeesus kärsii hiljaisella viikolla, opastaa vielä omiaan näyttäen heille kotiaan ja merkkejä taivaan. Tänään lapset hautaavat, äitiä kaipaavat, näyttävät rakkauden määrää. Saattavat pyhään lepoon, aikana ehtoon ja viikunapuun. Viemme pyhälle kummulle, kyynelin, kukkasin. Rakkaus jää, pysyy, kun muu menee. Ei sille voi mitään, elämän laille kuin uskoa, uskoa yhtenään…….