Mikkelinpäivä 1.10.2000 Kiittäkää Herraa te hänen enkelinsä te väkevät sankarit… Johdantoa saarnaan: Historiallinen Jeesus puhui helvetistä. Mutta hänen oppilaansa luopuivat Mestaristaan. Kun Jeesus oli kuollut ja kuopattu Kaifaan ja Herodeksen iloksi, hänen julistuksensa Jumalan valtakunnasta jätettiin sivuun. Samalla galilealainen herätysliike tapettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Alettiin saarnata Paavalin teologiaa, joka keisarille oli vähemmän kiusallista. Kirkon historiassa julistajasta tuli julistettu, mikä merkitsi sitä, että Magdalan Marian Jumala henkilönä ja ihmisenä jäi taka-alalle ja sivuasiaksi… kristittyjen elämässä. Jeesus ja sanoma Jeesuksesta muuttui uskonnoksi, jota johtivat aluksi uskonnon instituution virkamiehet ja jo 300-luvulla Rooman valtakunnan eli koko maailman keisarit. Viimeisin opetuslasten yritys seurata Mestaria sanassa ja teossa on vainojen aika, alkaen keisari Nerosta. Myöhemmät kirkkoisät itkivät ilolla vainon aikoja, jolloin vielä usko historialliseen Jeesukseen oli elävä. Fariseus tekstissä Jeesusta tenttaa, näyttää vasemmistopuoluetta, käyttää mestarin huonomaineisuutta. Puolueen jäsen koettelee, utelee, ei pääse valtakuntaan. Rikas mies tulee aprikoimaan, muka taivaaseen ikävä. Rikas aattelee, rahaa, perintöä, karjatilaa, metsätontin enentöä. Hän valitsee kadotuksen tekstissä, saa miinuksen taivaan kirjaan. Rahaa tyynyn alla painamassa väärään suuntaan. Siksi kärvenee helvetissä, ikijäässä ja helteessä……