JUMALAN HUONEEN IHANUUS 3.1. -92 Halleluja aamen huusivat pyhät taivaassa hengessä totuudessa ja me syntiset istumme kirkon penkissä. hoosianna, armahda, joulun lapsi, seimen lapsi. ojenna tänne kätesi, jää luoksemme, sillä joulupukki hylkäsi meidät ja tietäjät omilla maillaan. maaria ja jooseppi tavan mukaan lähtevät. sotilas, saddukeus, fariseus tulevat puheilleen heittäytyvät hölmöiksi saadakseen aikeen kasaan, miehen ansaan. kuules jumalanmies, mistäs sie oot? mikä sie oott lähettiläs ja mitä pittäis tehhä, kun lämmittelevät herooteksen armosta leipää, virkaa, viikkorahaa johannes sellissä pyöveli-veli ystävä kaulansa pitää vielä…….

Saarna Oku 2.1.-00 ote, mukailu JUMALAN HUONEEN IHANUUS Minun sieluni ikävöitsee Herran esikartanoihin… Jeesuksella ja uskonnollisilla johtajilla erilainen käsitys lehtimajasta ja juhlasta. Ylipastori kaifas rakastaa kulttuurin rahaa, virkamiesten jumalaa. Kaifas komentaa teologeja siunaamaan hänen tavaroitaan. Pastorilla kontakteja kulttuurihenkilöihin: viranomaisiin, yliopistoon, oikeustoimeen ja poliisiin. Pastorille Jeesus ei mitään korvaamattoman erityistä ikänään. Ei tahdo katsoa lehtimajasta pelastuksen taivasta, ei päästä vaivasta. Kaifaalla ei kokemusta pelastuksen lahjasta, Jeesuksen valtakunnasta…….

V.K.K. 20.4.1991 Yllättävät elämän tiet: laaksot laskeutua, rämeet rämpiä, kavuta harjanteelle, laskeutua alas tuonelaan ja saatella viimeiselle maalliselle mäelle. Ei sitä ymmärrä ihminen, ei puoliksi, ei kokonaan, kun hän lähtee ja jäämme. Muistosi säilyy elävästi, matkasi maiset, lukuisat, vaimosi vierellä, lähellä, kaukana. Pojasta miestä kasvoi, isän malliin, unelmoitiin nuorina, ihmisen lailla, toiveisiin, unikuviin. Kotiin meillä ikävä. Kun yksi lähtee, meistä jotain lohkee, tulemme vajaaksi, joskus pitkäksi ajaksi, joskus se vaihtuu iloksi, kiitollisuudeksi. Ei voi ihminen täällä kuin uskoa, rukoilla, kiittää kaikesta, riemuita Jeesuksesta……

Pääsiäisenä 31.3.91 Tänään nousen ylös Jerusalemiin pyhille paikoille, hyville kunnaille, Herrani eteen. Sytytän kynttilän, joka sammui perjantaina. Nyt kohotan sen liekin, minne tieni viekin ja iloitsen tästä päivästä. Kohotan katseeni alttarille, uhria nähden, ajatellen kaipaukselle. Jeesuksella taistelu ihmisten kynsissä, meidän kynsissämme ja kahleissamme: Kuningas hylkiön kaavussa, Vapahtaja vangittuna, Pelastaja paalussa, Jumala jumalattomuudessa! Paljon, paljon muuta, kun me vaan auomme suuta emmekä tee mitään. Nyt voittaa hän maailman, tuo meille toivon taivaastaan, Päästäjämme, ainoastaan……..

E.M.V. Kjärvi 30.3.91 Hiljaisella viikolla nukuit pois. Pitkä elämä, monisäikeinen, punottu rakkaudesta, taistelusta, omansa laatuinen. Olisimme pitäneet omamme, mutt pakko lähteä pois. Jeesus kärsii hiljaisella viikolla, opastaa vielä omiaan näyttäen heille kotiaan ja merkkejä taivaan. Tänään lapset hautaavat, äitiä kaipaavat, näyttävät rakkauden määrää. Saattavat pyhään lepoon, aikana ehtoon ja viikunapuun. Viemme pyhälle kummulle, kyynelin, kukkasin. Rakkaus jää, pysyy, kun muu menee. Ei sille voi mitään, elämän laille kuin uskoa, uskoa yhtenään…….

Oi Jeesus, ihmeellinen voittosi käsittää ihmislapselle, pelastuksesi syntisille, jotka poljemme tahallamme kenkämme linttaan ja kulutamme puhki ihokkaamme! Katso, monet puhuvat puolestasi, valittavat vakavaa asiaa. Missä ovat syntiset srk:ssa, kun armahdetut kivittävät syntisen naisen ja Stefanuksen kivikasan alle? Taivaat aukeavat kelle? Minne menet Mestari, karkaat pakolainen? Kirkossa tuntui pyhien puhuttelu. Minua palelsi ja suututti. Nähtiin mies ristillä vaillinaisissa vaatteissa, sotilas vartiossa, taustalla äidin itku. Vapahtaja, Vapahtaja, miksi minut hylkäsit? He huusivat ja sitoivat sandaalinsa…….

SEUROISSA 19.3. Kävelen kirkkovuodessa ylösnousemukseen päin. Räystäät tippuvat kärsimystä ja elämän maljaa. Minä tallaan valkoista mattoa ja laulan toisille ihmisille kirjasta. Onneni on olla ehjin nahoin. Koululaiset istuvat apeina, raapivat pulpetin kantta. Yhdeltä putoaa eilinen maahan. Opettaja siivoaa. Kuljen surullisena vanhainkodilla. Mikä luottamus ovella, kun sielussa hiljainen kaipaus! Itkemme yhdessä Jeesukselle. Voi minun niskaani, kenkääni: kumpikin kurtussa! Lapset kuuntelevat kirkossa kuulumattomia huokauksia. Enkelit nauravat, urut pauhaavat eivätkä saa rauhaa sen enempää. Oppilaat huokaavat ja lähtevät kotiin. Annoin pääni mennä ympäri: Seis maailma, tahdon ulos! ………