SEUROISSA 19.3. Kävelen kirkkovuodessa ylösnousemukseen päin. Räystäät tippuvat kärsimystä ja elämän maljaa. Minä tallaan valkoista mattoa ja laulan toisille ihmisille kirjasta. Onneni on olla ehjin nahoin. Koululaiset istuvat apeina, raapivat pulpetin kantta. Yhdeltä putoaa eilinen maahan. Opettaja siivoaa. Kuljen surullisena vanhainkodilla. Mikä luottamus ovella, kun sielussa hiljainen kaipaus! Itkemme yhdessä Jeesukselle. Voi minun niskaani, kenkääni: kumpikin kurtussa! Lapset kuuntelevat kirkossa kuulumattomia huokauksia. Enkelit nauravat, urut pauhaavat eivätkä saa rauhaa sen enempää. Oppilaat huokaavat ja lähtevät kotiin. Annoin pääni mennä ympäri: Seis maailma, tahdon ulos! ………