Saarna 2.9.90 ote PUHEEMME Keuhkovammaisten kirkkopyhä Markusta omin sanoin, mitenkäs muuten? Jeesus menee Galilean merelle, aasilla. Jalat ryykkäävät maahan. Koskee, särkee, aasi vaan nauraa. Melkein kuin pelastusta ikävöivä ihminen: suu ammollaan, sydän kammollaan ja jalassa tiukat saappaat. Jerusalemissa itketään itkumuurilla, tosissaan: vakaumuksessaan, perinteessään uskossaan ja eristyneisyydessään. Ihmiset tuovat kuuromykän Jeesuksen eteen, kun silmänsä tulee veteen ja sydän haluaisi tehdä jotain avuttoman eteen. Jeesuksen luona sairas saa kokea olevansa paras ja terveys menee heti edelleen.

Saarna Kj. 15.7. Ote Opetuslasten tehtävä. Avasin Raamatun: Mitäs nyt? Katsoin Gennesaretin maisemaa. Miehet vetävät nuottaa. Siellä. Kummunkadulla vanhat miehet vetävät jalkojaan ja valittavat eturauhasvaivojaan. Työläiset katsovat kelloa siellä ja täällä. Yhdenlaista elämä kaikkialla ja ihminen sen sävyttää. Herra jo odottaa ja kolkuttaa. Jeesus tekee työtä ammattimiehenä rakennuksilla. Jokaisen pitää jotain tehdä: jos ei muuta, niin ei mitään. Jeesus muuraa kivitaloja, illalla verkoille ja pari pulloa kaljaa mukaan! Viekää vene syvälle, apajapaikalle ja isojen kalojen eteen! Niin: Minnekäs muualle, jos mieli iltaruualle? Älä pelkää enää, jos ei kalaa, saat saaliiksi ihmisiä! Ymmärrätkö sen?

SAARNA OKU 8.7.1990 Ote Vanhurskaus ja laupeus Avasin Raamatun: Mikä minua ahdisti? Läksin katsomaan ilosanomaa. Näin tutun. Kavahdin. Kuulin tosiaan sanomaa. Me kuljemme kauan tai lyhyen hetken, Isä taivaassa. Me täällä maassa ja maan pohjalla. Kokeilimme hätäilyä, oikotietä. Se vei vain umpeen. On tehtävä parannukseen, ei tästä muuten tule mitään! Ei kuolema jätä ketään vaan vie mennessään. Kuolleet ihmiset keskustelivat Jeesuksen kanssa. Se näkyi kasvoissa, arvissa, pään asennossa. Minä ajattelin turhuuksien turhuutta, en enempää enkä vähempää. Se oli minulle jo paljon! Ei sille voi mitään eikä toinen pääse enempään.

Saarna OKU 24.6.1990 klo 10 ote Jumalan valtakunnassa suuret illalliset. Isäntä lähettää kutsukirjeet kansalaisille suureen juhlaan ja ihanuuteen. On herkkuja, viiniä, paistia potkaa. Palvelusväki pukeutuu, isäntä sukeutuu ja kartanoa kiillotetaan. Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu! Kertomuksen rahamies osti pellon: Tuohon viljaa, tuohon lohilammikko! Se kaunistaa ja tuottaa! Kuule kuriiri, ei minulla nyt ole aikaa, tulen myöhemmin. Samoin naapuri: Pidä minut estettynä, olen nyt työllistettynä. Ei ole aikaa! Kolmas samanlainen: Etpäs muistanut kiireitäni. On häitä ja hautajaisia ja stressaannuin! Näen vain painajaisia, kun menin naimisiin - koko suvun kanssa!

Konfirmaatio 17.6.1990 ote Täällä kirkkoäidin kohdussa tahdomme uudestisyntyä Jumalan valtakuntaan. Kirkko on äiti. Pysyykö iäti? Ohi mennen? Äidin sylissä rakkaus ja taivas, sakramentissa, ken siihen liittyy. Kun minä synnyin, kävivät miehet Keretissä, katsoivat Dallasia ja kaunista Pamelaa. Konfirmaation taustalla on kosolti elämää: lapsen syntymäitku, äidin tuska ja ilo, isän uusi tilanne ja perheen muutos. Nyt ollaan jo tässä vaiheessa, alba päällä, nuoret kaidetta nojaamassa ja kasteuskoa tunnustamassa. Se sykäyttää kummin mielen, äidin sydämen ja raavaankin miehen. Hyvästit lapsuudelle, tulkoon nuoruus ja väistyköön epätoivo!

Kolminaisuudenpäivä 10.6.1990 ote Ajattelen pyhää Kolmea: Isää, Poikaa, Henkeä. Siten hän yksi ilmoittaa. Niin sanotaan. Jotkut tietävät sen muita paremmin mielestään. Mutta tietääkö kukaan ja mihin se perustetaan? En minä tiedä enkä anna toisten viedä. Voiko tieto pelastaa? Mitä se on? Kumpaankin on vastattu; liekö mitään opittu? Nikodeemus saapuu yöllä Jeesuksen luo. Se käy kuin työllä ja pursuaa kuin vuo. Sillä polte rinnassaan hän käy piinassaan. Hän esittää toteamuksia, kysymyksiä, kuin ansoja. Mutta hän ei toivo pahaa vaan haluaisi sanoa: ahaa! Oivaltaa taivaan tiestä, ymmärtää Jeesus-miestä ja päästä tunnustekojen taa.

Helluntain valmistuspäivä 2.6.1990 ote saarnasta Helluntaina ihmiset kirkossa pyhillä paikoilla. Mielessä Raamattu, kielessä rukous, virsi. Sissit ampuvat Jerusalemissa, kun helluntain tuuli puhaltaa. He katsovat Johanneksen evankeliumia, kun sipulit paleltuvat pakkasessa ja Jeesuksen puhe rakkaudessa. Oppilaat ymmärtävät jotain. He lupaavat pysyä käskyssä ja todessa nähdyssä. Älä kiroa veljeäsi, älä narraa vaimoasi, älä syö toisen leipää sen enempää vaan anna se pois. Anna aluspaitasi köyhälle. Älä valehtele noin paljon, ettei sinulle kävisi kaltoin ja joutuisit pelistä pois. Älä syö itseäsi hengiltä, ettet näyttäsi rengiltä, joka tukehtuu kiukkuun. Kunnioita anoppiasi, appeasi ja maksa velkasi takaisin.