SAARNA OKU 8.7.1990 Ote Vanhurskaus ja laupeus Avasin Raamatun: Mikä minua ahdisti? Läksin katsomaan ilosanomaa. Näin tutun. Kavahdin. Kuulin tosiaan sanomaa. Me kuljemme kauan tai lyhyen hetken, Isä taivaassa. Me täällä maassa ja maan pohjalla. Kokeilimme hätäilyä, oikotietä. Se vei vain umpeen. On tehtävä parannukseen, ei tästä muuten tule mitään! Ei kuolema jätä ketään vaan vie mennessään. Kuolleet ihmiset keskustelivat Jeesuksen kanssa. Se näkyi kasvoissa, arvissa, pään asennossa. Minä ajattelin turhuuksien turhuutta, en enempää enkä vähempää. Se oli minulle jo paljon! Ei sille voi mitään eikä toinen pääse enempään.