Saarna 2.9.90 ote PUHEEMME Keuhkovammaisten kirkkopyhä Markusta omin sanoin, mitenkäs muuten? Jeesus menee Galilean merelle, aasilla. Jalat ryykkäävät maahan. Koskee, särkee, aasi vaan nauraa. Melkein kuin pelastusta ikävöivä ihminen: suu ammollaan, sydän kammollaan ja jalassa tiukat saappaat. Jerusalemissa itketään itkumuurilla, tosissaan: vakaumuksessaan, perinteessään uskossaan ja eristyneisyydessään. Ihmiset tuovat kuuromykän Jeesuksen eteen, kun silmänsä tulee veteen ja sydän haluaisi tehdä jotain avuttoman eteen. Jeesuksen luona sairas saa kokea olevansa paras ja terveys menee heti edelleen.