P.K.H. Oku 18.1.1991 Ihmisen elämä varjo. Syntyy, väistyy, katoaa. Kuka ymmärtää elämää sen enempää? PK kulki äsken kanssamme. Oltiin yhdessä, kunnes niin äkkiä kellot soivat toisella äänellä. Takaisin ei ole paluuta, kun lähdetään, jokainen vuorollaan. Herra, Isä taivaassa, kun saattelemme vaivassa ja vaikea nähdä taivasta. PK alansa ammattimies, kierteli, rakenteli töikseen. Taito lapsuuden kehitti miestä eteenpäin elämässä ja elämän myrskyissä. Ei tietä tietänsä, ihminen, ei etukäteen eikä jälkikäteen, koska arviointia riittää itseltä, toisilta ihmisiltä. Herra, kuule rukouksemme, näe huokauksemme, löytääksemme tarkoituksemme, kun kuljemme kuolemaan…..

Saarna oku 13.1.1991 klo 10 ote Sallikaa lasten tulla Vapahtajan tykö, älkääkä estäkö heidän itkuaan! Sillä lapset ymmärtävät. He ovat esikuvia mahtaville, jotka asiat tyrmäävät ja myyvät. Aamen, isät, äidit, koko kasteväki! Kynttilä palaa kastemaljan kajoon. Ystävä sä lapsien, elämän janoon ja autuuteen. Äiti onnellinen hetken, kun lapsi aloittaa elämän retken hänen toivomalla tavalla. Lapsi pieni suuressa puvussa, varpaat paljaana, suu mutrussa uuvuksissa päivän työstä, ja rasituksen vyöstä. Hän syntyy uudelleen, taivasta varten, uskotaan, mikä ymmärretään. Ei se ole monimutaista, jos vapautuu sanoista ja katsoo sanojen sisästä, raoista. Kummit, videot, vaatteet. Mitkä lie mielessä aatteet?........

Saarna oku 6.1.1991 klo 10 ote Mitkä kivet, mitkä tornit! Katso holvien kaartoa, minun sieluni! Ihana on huoneesi, Herra! Me käymme kirkkoon Hengessä. Aamulla vielä ahdistus, nyt jo vapautus. Se helpottaa, Jumalan sana, kuuleminen. Katsahdin alttarilla taivaan kotiin ja minä näin sen. Mikä ihanuus! Se syleili minua aluksi ja viimeiseen, lopuksi. Mutta sitten se jäähtyi kokemukseni kääntyi. Tuima tuuli puhalsi temppelissä ja ovet paukkuivat entiseen malliin. Jeesus kuuli rukoukseni, kun istuin hiljaa penkissä, ristin käteni ja ajattelin menneitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet matkalla eteenpäin. Silloin Jeesus auttaa, kun lähimmäistään edes yrittää rakastaa. Rakkaus yhdistää kaikkialla taivaan alla……..

T.M. 22.12.90 Maasta ihminen. Luoja antaa hengen. Taivasta varten olemme, elämä arvokas. Muista minun sieluni katsoa Luojan maailmaa, sen kauneutta, kesää talvea, kaikkea ihmeellistä. T.M. äsken kanssamme. Vähästä se on kiinni ja vähiin jää, mitä meistä jää, kun kellot soivat ja surun sanomat. Miehen tien ken ymmärtää? Jeesus, syntisen Vapahtaja, katso meihin eläviin, katso kuoleviin ja niihin, jotka matkalla, kuten me, pyhiin, ikuisiin. Niin jaksamme, jaksamme ymmärtää, jaksamme kuolla, kun kaikki kohdaltamme päättyy, pois kääntyy. Lisää meille uskoa lisää, apua elämään, kuolemaan, kun vaivumme tuonelaan…….

Saimi-ystävä poissa. Muistan sinut minäkin. Tapasimme monta kertaa elon tiellä, kaupassa, torilla, siellä täällä. Kiitos yhteisitä tarinoista, hetkistä, porinoista. Tänne ihminen syntyy, sanomme: Luojan maailmaan. Mutt monella on kaipaus suuri, kun alkaa itkumuuri - johonkin parempaan, kestävämpään elämään. Sellainen ihminen! Saimi-äiti kesti pitkän elämän. Elämä jatkuu meissä, saattajissa, isissä ja äideissä ja pienimmässä evävässä – aikansa, kunnes kerta kaikkiaan se loppuu. Sielu, oletko valmis? Ymmärsitkö elämän juonen? Elämä tuo kuoleman puolen, vaikka sanot: Ei! Pelastus kestää vain Jeesuksen puolen”…….

R.M. 18.12.90 Elämää ken ymmärtää, löytää tarkoituksen? Miehen tien ken kulkee, hiljaiseksi jää. Vaivako vai murhe lohtunamme on? Tuskako vai rakkaus tiemme viitoittaa? R.M. lähimmäisemme. Heitä tarvitaan, jotta käymme jaksamaan. Toinen toistaan auttaa voi, toista ikävöi: kuka äitiä, kuka isää, lastaan mennyttä. Osa ihmisen, olla poikkiteloin elämään valittaa joka päivä. Luoja antaa, ottaa omansa, taivaaseen kantaa uskossa, ei missään ainoassa vaan Jumalan rakkaudessa. Oppikirjat sikseen: ideaan! Ymmärtämään kirjoitusten tarkoitusta, syvempää sanomaa ja elämään sovittaa. Sille tielle saattelemme R.M. ihmisen, hautaan peittelemme luokse Jeesuksen.

E.M. Kj. kko 15.12.90 Elämä täällä tuskaako on, vai vaivaa? Sielu kamppailee, yrittää. Kuka jaksaa, kuka ei? Mennyt ei palaa koskaan. Maaksi tulemme – jokainen. Rakkaus säilyy, pienet onnelliset hetket, kun kaikki muu menee. Rakkaus pysyy. E.M. oli yksi meistä. Luoja antaa, ottaa – elämän. Ken sen ymmärtää, voisi kertoa meillekin. Jeesus syntisen Vapahtaja. Jouluna pelastus syntyy, edessä on, ja varsinkin jos toivoton. Mieli hamuaa. Kaikki on maksettu edessä Herran, moneen suuntaan tulkitaan, mutta ei siitä selvää saa, kun kellot soivat, kannetaan ja saatetaan maahan mustaan. Pelasta Pelastajaja!