R.M. 18.12.90 Elämää ken ymmärtää, löytää tarkoituksen? Miehen tien ken kulkee, hiljaiseksi jää. Vaivako vai murhe lohtunamme on? Tuskako vai rakkaus tiemme viitoittaa? R.M. lähimmäisemme. Heitä tarvitaan, jotta käymme jaksamaan. Toinen toistaan auttaa voi, toista ikävöi: kuka äitiä, kuka isää, lastaan mennyttä. Osa ihmisen, olla poikkiteloin elämään valittaa joka päivä. Luoja antaa, ottaa omansa, taivaaseen kantaa uskossa, ei missään ainoassa vaan Jumalan rakkaudessa. Oppikirjat sikseen: ideaan! Ymmärtämään kirjoitusten tarkoitusta, syvempää sanomaa ja elämään sovittaa. Sille tielle saattelemme R.M. ihmisen, hautaan peittelemme luokse Jeesuksen.