UT:N JUUTALAISEN JESHUAN TYYLIÄ EI LUTER. KIRKOSSA 1. ( Tekoälystä korjattu, muutettu ja kirjoitettu sisään ). UT:n juutalaisen Jeshuan ( kreikankielisten kirjoitusten Jeesuksen ) elämäntapa ja opetus eroavat luterilaisen kirkon nykyisistä käytännöistä, mikä johtuu kristinuskon kehittymisestä omaksi uskonnokseen juutalaisuuden piiristä. Keskeiset erot juutalaisen Jeshuan ja luterilaisen tyylin välillä: • Tooran ja lain noudattaminen: Jeshua oli juutalainen, joka noudatti Mooseksen lakia (Tooraa), kävi synagogassa ja vietti juutalaisia juhlia. Luterilainen kirkko korostaa oppia armosta eikä vaadi kristittyjä noudattamaan seremoniallisia juutalaisia lakeja kuten sapatin viettoa lauantaina tai kosher-ruokavaliota. Keskeinen kehityslinja armo-opissa on UT:n antisemitistinen Paavali – 300-luvun antisemitistinen kirkkoisä Augustinus – 1500-luvun antisemitistinen Martti Luther – siitä eteenpäin Suomeen tumpattu Ruotsin kuninkaitten kirkkopolitiikka ”puhtaasta opista” - esim. Paavo Ruotsalaisen ja kirkon pappien mielipiteet kirkon tunnustuksen rakentamiseksi pappien pelotteeksi. • Ruokavalio ja puhtaus: Jeshua söi juutalaisten ruokalakien ( kosher ) mukaisesti. Luterilainen kirkko ei noudata juutalaisia ruokavaliokieltoja esim. sianliha tai äyriäiset, joita pidetään kosher-sääntöjen vastaisina. Nämä ovat esimerkkejä, mutta kristinuskosta tuhansine kirkkokuntineen puuttuu täysin Jeshuan juutalainen henki kirkon antisemitististen teologi-pappi-piispojen työnä ja keisari Konstantinuksen perustettua Roomaan valtakuntaan valtiokirkkonsa ainoaksi oikeaksi tosi kirkoksi ilman juutalaisia ihmisiä. • Identiteetti ja teologia: Jeshua oli juutalainen opettaja-rabbi, kun taas luterilainen kirkko painottaa Paavalin kirjoitusten perinteen tyylillä Jeesusta maailman Vapahtajana, Pelastajana, Lunastajana, Kristuksena, Jumalan Poikana, jne., mikä on teologisesti aivan eri ja jopa vastakohtainen painotus kuin historiallisessa juutalaisessa kontekstissa. Vaikka kristinusko syntyi juutalaisuuden sisällä, varhainen kirkko erkaantui juutalaisista tavoista. Pakanakristityt Rooman imperiumin itä-osissa muodostivat enemmistön, mikä vähensi luontaisia yhteyksiä juutalaiseen perinteeseen. Jerusalemin alkuseurakunnan aikaan Jeshuan hirton v. 30 jälkeen uusi kristillinen lahko oli puhtaasti juutalainen mutta kehitys johti siihen, että kirkoksi alettiin kutsua imperiumiin leviäviä pakanoiden eli ei-juutalaisten yhteisöjä. Valtiokirkon ja valtakunnan kirkon aikaan 300-luvulla juutalainen ja juutalais-kristillinen perinne oli ollut ja mennyt – näillä näkymin – ainiaaksi. Ekumeenisella tasolla on ollut viime vuosikymmeniä juutalaisten ja kristittyjen keskusteluja yhteisestä perinnöstä. Esim. Kuopion tuomiokapitulin inkvisiittori Riekkinen on kirjoitellut utopistisesti aiheesta ja haikaillut ”menneitä hyviä aikoja”. Okussa 14.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1690 blogia