KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 5. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en saanut sanoa ---Luettuani ulostettuna Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmät avautuivat ---Kirkosa ja papin työssä ”ei ole sitä mitä ei saa olla” sanoi khra-rovasti Enossa jo v 1980 ---Yllä olevissa 2 kirjassa kristinuskoa ei sanota vääräksi, koska eksegetiikassa ei arvioida uskomista ---Raamattututkimus perustuu arkeologisten löytöjen ja tekstien havainnointiin ja tulkintaan ---Yllä olevassa kirjoituksessa on aivan sama ”henki” kuin kriittisessä teologiassa ---Historiallis-kriittinen eksegetiikka on läpäissyt tutkimusalan globaalisti, Suomessa v 1970 alkaen ---Taustafilosofiana on naturalistinen tieteenihanne ---Sen mukaan ”varmasti totta” on vain se mitä voidaan luonnontieteen keinoin todentaa ---On selvää, että uskonto on niin ei-faktinen alue, että sitä on mahdoton pakottaa edell. raamiin ---Jo uskonto-käsitteestä on kymmeniä määritelmiä ---Uskontotieteellisesti ihmisellä oli magiavaihe ensin ja uskonto myöhemmin: karkea yleisjako ---Jo v 1952 Arne Runeberg puhui uskontohist. kirjassaan Jesu korsfästelse maagis-uskonnollisesta ---On helppo todeta omastakin uskosta sen maagis-taianomaisia oletuksia ja koettuja näyttöjä ---Runebergillä Jeshuan perusteesi oli relativistinen suhde uskontoon ja ihmisten arviointiin Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1579 blogia