JUMALAN PUOLUSTELU HÄVITTÄÄ JUMALAN 1. Uskontojen ytimessä on vastakkainasettelua: me olemme oikeassa ja meidät palkitaan, nuo ovat väärässä ja joutuvat kärsimään. Oma jumala on olemassa ja oikea, kun taas muiden ovat epäjumalia ja vääriä ilman olemassaoloa. Suurten uskontojen puolustajat kuten kristinuskon ja islamin, perustelevat oikeassa olemistaan: ”Miljardit ihmiset uskovat samaan jumalaan kuin minä. Niin moni ihminen ei voi olla niin typerä, että kuluttaa elämänsä uskomalla olemattomaan.” Sen mukaan enemmistö ei voi olla väärässä mutta siten ajaudutaan kuitenkin umpikujaan. Jos jonkin uskonnon jumala olisi ainut oikea, kaikki muut olisivat väärässä. Tämä on teististen uskontojen ydin. Maailman suurimmalla kristinuskonnolla on 2,4 miljardia tukijaa. He eivät siis voi olla niin tyhmiä, että uskovat väärään jumalaan. Maailmassa on kuitenkin 5,4 miljardia ihmistä, joiden mielestä kristinuskon jumalaa ei ole. Voivatko he olla tyhmiä samoin perustein? Oman uskonnon perustelu enemmistön oikeassa ololla johtaa toisen uskonnon jumalan katoamiseen, koska maailman enemmistö ei ole samaa mieltä minkään uskonnon kanssa. Ajatus siitä, että suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä on mieletön, sillä elleivät kaikki ole kaikista asioista samaa mieltä, suuri osa ihmisistä on aina väärässä joka asiassa. Lapselle hänen jumala on oikea siksi, koska vanhemmat ja ympäristö uskoo siihen. Tämäkään ei puolla oman uskon oikeellisuutta vaan se on vain toteamus siitä, mihin ihmiset tällä hetkellä uskovat ja samalla tunnustus siitä, että oma usko perustuu läsnä olevaan kollektiiviseen tunteeseen eikä omaan ajatteluun. Uskomukset, joiden keskellä lapsi kasvaa, kulkevat tiukimmin mukana hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ne tuntuvat subjektiivisesti oikeilta, koska ne ovat ensimmäisiä asioita, jotka otetaan vastaan ja sisäistetään itsestään selvinä. Oman maailmankuvan aktiivinen muuttaminen toisenlaiseksi on työlään epämieluisaa. Siksi monet eivät pyrikään muuttamaan uskoaan vaan hakeutuvat samanmielisten yhteisöön. Peritty usko jumalaan perustuu samanlaiseen ajatteluun kuin enemmistöargumentti. Jumalan täytyy olla oikea, koska minä olen uskonut siihen pienestä asti, minkä lisäksi vanhempani ja lähipiirinikin uskovat siihen. Ainoa uskoa puoltava argumentti perustuu tässäkin vain toisten uskoon eikä mihinkään itselle konkreettiseen. ---Jumalan puolustelu eli teodikea on ollut teologian ongelma kirkon historian ajan ----Käytännössä se tarkoittaa dilemmaa: Jos jumala on hyvä, miksi sitten paha ----Asiaa pohtivat kirjurit sekä VT:ssa että UT:ssa ----Kun VT:n juutalaisuus kehittyi monoteismin suuntaan, asiasta tuli sitä isompi ongelma ----Polyteismin vaiheessa joku jumaluus kirjoitettiin pahan aiheuttajaksi ----Jahven monoteismin aikaan syyllinen oli saatana – vielä Jeshuankin aikaan UT:ssa ----Yllä olevassa kirjoituksessa pohditaan pahuuden ongelmaa uskontojen välisenä asiana ----Papin työssä ongelma näkyi tai oli piievänä uskovaisryhmien kohtaamisissa esim. Enossa Okussa 18.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun papi luostarinen alla linkki 1581 blogia