SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 14. Van Gennep käyttää käsitettä uskonnollinen spesialisti vain muutaman kerran. Hän mainitsee seuraavat: papit, joista hindujen brahmiinit; roomalaiskatolilaiset, ortodoksiset ja subbalaiset eli sabianilaiset papit; ”uralilais-altaisen samaanin ja karibien samaanin; australialaisen ”maagikon” ja Tanganjikan barundien ”pappi-maagikko-noidan”. Papin initiaatiossa henkilö okkupoi uskonnollisen spesialistin statuksen ja tehtävät. Siten hän erikoistuu uskonnollisen johtajan rooleihin. Van Gennep ei määrittele, mitä hän kullakin spesialistin ryhmällä tarkoittaa. Luettelo on suppea otettaessa huomioon, että hän lupaa esittää universaalin teorian. Brahmiini-pappien valintaan lienee vaikuttanut heidän erityispiirteensä: Yksilö syntyy papin statukseen ja hänet vihitään tehtävään vasta jälkikäteen. Luettelon kaikki uskonnolliset spesialistit kuuluvat ensin maallikoihin, joista heidät initiaation välityksellä siirretään pyhään statukseen. Honko-Pentikäinen mainitsee 3 initiaatioryhmää: ”ikäryhmä”-, ”seura”- ja ”kutsumusinitiaatio. Papiksi vihkiminen kuuluu jälkimmäiseen: ”Kutsumusinitiaatio koskee vain yhtä yksilöä ja merkitsee jonkin korkean, esim. poliittisen tai uskonnollisen statuksen saavuttamista – papiksi vihkimys, kuninkaan, päällikön virkaan asettaminen, samaanin initiaatio.” Kysymys kutsumuksesta ( lat. vocatio, engl. vocation, calling ) tulee yhteisölle ajankohtaiseksi, kun se valikoi uskonnollisen spesialistin. Papin statukseen ei tulla sattumanvaraisesti vaan noudattamalla kollektiivisia sääntöjä. Kutsumuksesta vakuuttuminen kuuluu papin tulikokeisiin, mutta se näkyy myös ikäryhmäinitiaatioissa. Kokeista selviytymisellään yksilö todistaa kutsumuksensa spirituaaliseen asemaan. Heimopäällikön kutsumuksen testaamista on tarkastellut mm. Victor Turner. Meyer Fortesin analyysista voidaan päätellä, että papin kutsumus viittaa varsinkin siihen yhteiskuntaan, joka legitimoi, lisensioi ja antaa hänelle viran, statuksen ja roolit. Papin kutsumus on olla dialektisessa ja resiprookkisessa suhteessa seurakuntaan; hän ottaa vastaan sen hallussa olevan viran ja sitoutuu hoitamaan sitä adekvaatisti. Saman asian hieman eri sanoin sanovat Chapple ja Coon sosiaalisessa interaktioteoriassaan. Kutsumusinitiaatiolle on tyypillistä, että yhteiskunta edustajansa välityksellä kutsuu henkilön virkaan. Outokummussa 5.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1184 blogia