NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 16. SAARNAAJA TARJOAA VALMISTA Monta saarnaa olen pitänyt mutta yhä etsin vastausta kysymykseen, mitä itse asiassa teen saarnatessani. Asia on vuosien varrella selkiintynyt. Olen istunut tuntikaupalla hiljaa tekstin ja Jumalan edessä. Tekstin sisältö puhuu. Löytyy vastauksia. Luen saarnatekstin käsikirjasta. Katson pyhäpäivän aiheen. Rukoilen Jumalaa, että hän koskettaisi minua tekstin välityksellä. Työskentelen monta päivää. Vähitellen löydän omasta elämästäni ja elämäntilanteestani asioita, joita teksti puhuttelee. Ymmärrän: On Jumala, hän antaa elämän ja ylläpitää sitä, olen katoavainen, on Jeesus. Siitä se alkaa. Jumala on jo. Jeesus on antanut ihmisille anteeksi. Pelastus on jo tapahtunut tosiasia. Tuo merkitsee sitä, että minä pappina oikeastaan vain kerron, mitä on tapahtunut ja siirrän historialliset tapahtumat ja niiden merkitykset nykyaikaan, ihmisten nykytilanteeseen. Saarnaaminen on uskon sisällön erittelyä. Käsitykseni mukaan kukaan ihminen ei voi saarnat itse uskomatta siihen mitä puhuu. Näin saarna on myös saarnaajan oma uskontunnustus. Hän sanoo näin minä uskon mennessään puhumaan Jumalan sanaa. Koska saarnaaja puhuu uskonasiaa, hän puhuu itsensä ulkopuolisesta todellisuudesta. Evankeliumi on pääasia ja usko yksi kokonaisuus. Se on kiteytynyt uskontotuus. Se on valmiina olemassa Raamattuun kirjoitettuna saarnaajasta riippumatta. Ennen kuin saarnani on valmis, käyn ankaria keskusteluja itseni, toisten kirjoittajien ja Jumalan kanssa. Siten yritän tehdä valmiin sanoman itselleni käsitettäväksi ja merkittäväksi. Jos siinä onnistun, voin saarnata toisille. Srk:ssa ei riitä pelkkä valmiin kuuleminen. Ilman jatkuvaa keskustelua totuudesta ei Totuuskaan ilmaise kasvojaan. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1218 blogia